Pionii juu finnejä on ja PALJON. Naamassa, kaulassa, rinnassa, selässä ja käsissä olkapäistä kyynärpäihin asti ....
Tää on ihan hirveetä koska normaalisti mulla ei ole ollenkaan finnejä, ei ollut edes teini-iässä.
Katjuska mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Eli esikoisen ollessa vauva, en voinutkaan kuvitella että tekisin toisen lapsen. Poika valvoi päivät jo ihan 2kk iässä, heräsi aamulla 4-5 aikaan ja valvoi iltaan johonkin klo 22 asti.
Sain sen hetkeksi nukkumaan sillä että laitin vaunuihin ja heilutin vaunuja voimakkaasti ja siltikkin välillä vaan huusi ja huusi sellaista raivokasta suoraa huutoa.
Aloin sitten epäillä maitoallergiaa ja neuvolalääkäri sanoi, että ei voi olla koska ei ole ihottumaa tai oksentelua ja tarjosi MINULLE psykiatrista apua.
Vaikka lapsi se oli joka apua tarvitsi. Terveysasemalla sanoivat, että pitäisi odottaa n.3KUUKAUTTA aikaa lastenklinikalle. Lompsin sitten siitä suoraan yksityiselle ja vastaanoton hoitaja laittoi suoraan lääkärille kun näki huutavan vauvan. Hyvä, että päästiin huoneeseen sisään niin lääkäri sanoi että maitoallergia. Vatsa oli pinkeä pallo joka kumisi koputtaessa. Ruoka-aineet ei läheskään aina oireile iholla ja pojan olo oli siksi niin paha että ilma ja maito jäi mahaan eikä tullut röyhtäyksinä/pukluna ulos.
Samana päivänä saatiin apteekista maidoton maitojauhe ja huuto väheni huomattavasti samana päivänä ja pystyi nukkumaan sekä olemaan vatsallaan ensimmäistä kertaa.
Ikää oli jo yli 4kk.
Ikäeroa tulee siis 4v ja se on parempi kuin hyvä. Ei tarvitse kahdelta vaihtaa vaippoja, ei tarvitse tuplarattaita, ei tarvitse pukea ja syöttää kahta jne jne.
Tunnen myös itteäni sen verran, että tiedän jaksavani paljon paremmin näin. Olisin 100% varmasti ollut pöpilässä kahden pienen kanssa.. Esikko ollut tuon maitoallergian jälkeenkin todella hankala ja sairasteli paljon (obstruktiivinen bronkiitti), sairaalahoidossakin oltiin kerran.
