Heippa hei ja kiitos kaikille onnitteluista <3 Me kotiuduttiin jo eilen päivällä sairaalasta. Kaikki on mennyt ihan kivasti, lukuunottamatta näitä maailman kipeimpiä rinnanpäitä :/ Imetyksen aloittaminen on aikamoista tuskaa, rinnanpäät on ihan ruvella. Lanoliinia kului jo pikkutuubi ja piti hakea lisää
Rintakumit helpottaa kipua hieman, mutta neiti ei oikein diggaa niistä. Onneksi maito alkaa nousemaan ja heruminen helpottuu, niin eiköhän se tästä.
Jälkisupistukset myös vähän yllätti tällä kertaa, esikoisesta kun niitä ei ollut ollenkaan. Noita tulee nyt aina imettäessä ja ne tekee kyllä inhaa. Buranaa syön ihan vaan niiden vuoksi.
Esikoinen otti vauvan hyvin vastaan, mutta tuollainen 2,5 v pojan jässikkä tuppaa olemaan hieman liian kovakourainen ja kovaääninen, vaikka kuinka koittaa toista vähän hillitä. Kovin hän auttelee vauvan kanssa, haluaa vauvaa syliin ja pussata kuitenkin niin ihan kiva
Ei ole vielä osoittanut mustasukkaisuutta.
Synnytyskertomus
Perjantaina klo. 19 alkoi vähän tihkuttamaan lapsivettä. Sairaalassa varmistivat että on lapsivettä ja tarkistettiin kohdunsuu joka oli vasta 2,5 senttiä auki, eikä supistuksia ollut. Vauvan pää oli sen verran alhaalla, ettei vettä siksi päässyt kunnolla ulos. Mutta strepton takia ottivat heti sisälle ja käyrille. Käyriltä sitten suoraan saliin.
Siellä ooteltiin ensin hetki supistusten spontaania alkamista ja pistettiin antibiootti tippumaan. Mutta koska suppareita ei kuulunut, klo 23.35 pistettiin oksitosiini tippumaan.
Aikalailla tasan klo.00.00 alkoi sitten supistelemaan ja heti kovasti. Oltiin kävelemässä käytävillä kun eka supistus tuli ja lensin halailemaan roskista että pysyn pystyssä
Vessan kautta takaisin saliin ja käskin miehen alkaa kellottamaan niitä. Suppareita tuli 1-2 minuutin välein ja ne kesti 30-50 sek. Viiden supparin jälkeen sanoin miehelle että en kestä enää, soitteleppa sitä kelloa että voin anella kätilöltä jo ilokaasua.. kätilö ei ihan uskonut minun kipuja ja koitti saada lämpimään suihkuun, mutta luovutti sitten. Jonkun aikaa hengittelin ilokaasua kun supistukset vaan koveni ja taas kelloa soittamaan. Siinä kohtaa väänsin jo itkua joten kätilö väänsi ilokaasun kovemmalle. Kätilö lähti auttamaan toisessa synnytyksessä ja koitin pärjätä jonkun aikaa sen ilokaasun kanssa, vaikka kivut oli melkoiset. Soittelin taas kelloa ja joku toinen kätilö siinä kävi kääntymässä ja tsemppaamassa.
Varttia vaille kaksi oma kätilö palasi, tarkastettiin kohdunsuu, oli 5 senttiä auki joten tilattiin epiduraali. Sen sain joskus kahden maissa. Se toi ison helpotuksen supistuskipuun melko nopeasti - onneksi! Odoteltiin että kello tulisi puoli kolme niin pääsisin jaloilleni sängystä. Mutta 02.20 alkoikin ponnistuttamaan paljon, kohdunsuu oli auennut 10 senttiin. Kätilö keräili tarvikkeita kokoon ja minä rohkeutta... Oli vähän erilaista ponnistaa tällä kertaa, kun oli se puudutus. Ei nyt äärettömän kivuliasta, ainoastaan raskasta kun en oikein tuntenut kunnolla suppareita. Mutta ei ponnistusvaihe kestänyt kuin 22 min ja sitten oli tyttö ulkona :heart: Ja mies juoksi vessaan oksentamaan
Oli kuulemma vähän raa'an näköistä...
Synnytyksen kestoksi merkattu 3 h 10 min. Oltiin vähän hämmästyneitä kaikki, kun homma eteni niin nopeasti mutta hyvä niin. Oltiin miehen kanssa jo varauduttu siihen että homma siirtyy seuraavalle päivälle.
Äitii88 & tyttö 40+3 / 3420 g ja 50 cm
Mutta juu, iso helpotus kun tämä homma on nyt ohi. Palkinto toki on mitä parhain, kyllähän tuota nyyttiä tuijottelis vaikka tunteja putkeen :heart: Isosti onnea muillekkin nyytin saaneille :flower: Käyn täällä kyllä lukemassa kaikki viestit, kiva lukea muiden synnytyskertomukset ja miten arki lähtee rullaamaan :wave: Katotaan miten sitä ehtii jatkossa osallistumaan keskusteluun kahden ipanan kanssa...
Ja isot tsempit vielä omaansa odottaville, Lumme eritoten kun on h-hetki siellä ihan käsillä. Kohta se on ohi! =) Jännityksellä ootellaan uutisia!