Mirenna ihan ensiksi kirjottelen sulle vastauksia omien kokemusten perusteella, kun todellakin tuntui olevan paniikkia ilmassa. Ei mun käsittääkseni ole vielä mikään kiire vauvan kääntyä pää alaspäin, nyt mahtuu vielä moneen kertaan kääntyilemään suuntaan jos toiseenkin. Ammattitaitoinen terkkari tuntee kyllä vatsan läpi kummin päin on ja kai sekin kertoo, mistä kohtaa sykkeet kuuluu. Ja sf-mitta taas kertoo lapsen kasvusta. Äläkä panikoidu, jos ei sitä ole vielä otettu, mullakin vasta kerran mitattu. Jotkut osaa myös tosi tarkasti arvioida vauvan painon ihan vaan tunnustelemalla.
Millanen sun neuvolatäti on? Voistikohan saada aikaa aikaisemmin, jos soittaisit ja sanoisit, että on kauhea paniikki ja haluaisit jutella? Ja pääseekö teillä tutustumaan synnytyssairaalaan? Siellä voisi varmasti kivunlievityksistä kysellä.
Kultapupu mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa tuosta imetysasiasta. Oletko päässyt päätökseen, mitä teet? en itse olisi voinut kuvitellakaan, että olisin imettänyt kahta. Vuosi oli tavoitteena kummallakin ja 11-11,5 kk asti imetinkin. Ja olen siihen tosi tyytyväinen. Ja kummankin jälkeen sellainen olo, että en kyllä jaksa kohta taas imettää! Mutta eipä sitä sitten enää synnärillä miettinyt, kun oli pieni käärö sylissä.
Sitten mietin sitä, että miten se isompi reagoi imetyksen lopettamiseen, jos näkee, että vauva kuitenkin pääsee tissille? Mitäs jos käy niin, että isompi ei suostu vieroitettavaksi ja kohta huomaat, että imetät yli 2 vuotiasta? Tämä nyt oli jotenkin tandemimetysvastaisen kuuloinen kommentointi, mutta tietty jos itestä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu ja hermo kestää, niin mikäs siinä!
(.) Viime viikolla oli toinen sokerirasitus ja neuvolalääkäri. Sokerit loistavat ja muutenkin arvot kohdillaan. Samoin kohdunsuu ja -kaula niin kuin pitääkin. Vauveli perätilassa ja edelleen kasvaa alakäyrillä. Mutta ei ollut lääkäri niistä huolissaan.
Kivut on aikamoiset. Viime viikonlopun jälkeen pari kertaa on lanneluun kohdalla tuntunut niin himuinen kipu, että ekalla kertaa kyyneleet valui silmistä, vaikka en edes tajunnut itkeväni ja tokalla kertaa huusin ääneen. Yöllä kun joutuu lasten luokse nousemaan, niin tuntuu, että lantio ja lonkat hajoaa eikä pysy yhtään jaloillaan.
Pahoinvointi yrittää täälläkin nostaa päätään, jos ei muista syödä. Tosin useimmiten kyllä syön varmaan enemmän kuin pitäisikään. Nyt oli neuvolassa hienosti n. 400 g/vko noussut paino, mutta sen jälkeen onkin sitten tullut taas syötyä ihan urakalla. Suurin himo karkit, suklaa ja appelsiinit.... Nyt on tullut n. 8 kg painoa. Ekaan verrattuna vähän, tokaan verrattuna paljon. Mutta kaipa ne sitten taas lähteekin. Sain joululahjaksi ihanan mekon, joka olisi aika passeli ristiäisiin, siihen vaan pitäisi mahtua!
Hassusti muuten tuntuu vauvan liikkeet, kun on tosiaan jalat alaspäin viihtyvää sorttia. Jossain häntäluun kohdilla, ehkä kohdunsuun tietämillä ja muutaman kerran on meinannut potkaista mulla pissat housuun, kun on sen verran sopivassa kulmassa osunut. Vähän tuohon voimaa lisää, niin kyllä varmana kastuu housut.
Ei nuo lapset nyt taas aio nukahtaa ollenkaan. Nuorempi nukahti aamupäivällä vaunuihin, saa nähdä jaksaako iltaan asti. Kai se pitää vaan luovuttaa ja lähteä paimentamaan. Ja jos laittaisi taas koneellisen vauvanvaatteita pyörimään.
Äippyli ja Nyytti 28+1
Millanen sun neuvolatäti on? Voistikohan saada aikaa aikaisemmin, jos soittaisit ja sanoisit, että on kauhea paniikki ja haluaisit jutella? Ja pääseekö teillä tutustumaan synnytyssairaalaan? Siellä voisi varmasti kivunlievityksistä kysellä.
Kultapupu mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa tuosta imetysasiasta. Oletko päässyt päätökseen, mitä teet? en itse olisi voinut kuvitellakaan, että olisin imettänyt kahta. Vuosi oli tavoitteena kummallakin ja 11-11,5 kk asti imetinkin. Ja olen siihen tosi tyytyväinen. Ja kummankin jälkeen sellainen olo, että en kyllä jaksa kohta taas imettää! Mutta eipä sitä sitten enää synnärillä miettinyt, kun oli pieni käärö sylissä.
Sitten mietin sitä, että miten se isompi reagoi imetyksen lopettamiseen, jos näkee, että vauva kuitenkin pääsee tissille? Mitäs jos käy niin, että isompi ei suostu vieroitettavaksi ja kohta huomaat, että imetät yli 2 vuotiasta? Tämä nyt oli jotenkin tandemimetysvastaisen kuuloinen kommentointi, mutta tietty jos itestä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu ja hermo kestää, niin mikäs siinä!
(.) Viime viikolla oli toinen sokerirasitus ja neuvolalääkäri. Sokerit loistavat ja muutenkin arvot kohdillaan. Samoin kohdunsuu ja -kaula niin kuin pitääkin. Vauveli perätilassa ja edelleen kasvaa alakäyrillä. Mutta ei ollut lääkäri niistä huolissaan.
Kivut on aikamoiset. Viime viikonlopun jälkeen pari kertaa on lanneluun kohdalla tuntunut niin himuinen kipu, että ekalla kertaa kyyneleet valui silmistä, vaikka en edes tajunnut itkeväni ja tokalla kertaa huusin ääneen. Yöllä kun joutuu lasten luokse nousemaan, niin tuntuu, että lantio ja lonkat hajoaa eikä pysy yhtään jaloillaan.
Pahoinvointi yrittää täälläkin nostaa päätään, jos ei muista syödä. Tosin useimmiten kyllä syön varmaan enemmän kuin pitäisikään. Nyt oli neuvolassa hienosti n. 400 g/vko noussut paino, mutta sen jälkeen onkin sitten tullut taas syötyä ihan urakalla. Suurin himo karkit, suklaa ja appelsiinit.... Nyt on tullut n. 8 kg painoa. Ekaan verrattuna vähän, tokaan verrattuna paljon. Mutta kaipa ne sitten taas lähteekin. Sain joululahjaksi ihanan mekon, joka olisi aika passeli ristiäisiin, siihen vaan pitäisi mahtua!
Hassusti muuten tuntuu vauvan liikkeet, kun on tosiaan jalat alaspäin viihtyvää sorttia. Jossain häntäluun kohdilla, ehkä kohdunsuun tietämillä ja muutaman kerran on meinannut potkaista mulla pissat housuun, kun on sen verran sopivassa kulmassa osunut. Vähän tuohon voimaa lisää, niin kyllä varmana kastuu housut.
Ei nuo lapset nyt taas aio nukahtaa ollenkaan. Nuorempi nukahti aamupäivällä vaunuihin, saa nähdä jaksaako iltaan asti. Kai se pitää vaan luovuttaa ja lähteä paimentamaan. Ja jos laittaisi taas koneellisen vauvanvaatteita pyörimään.
Äippyli ja Nyytti 28+1