Huhtikuun Hurmurit 2014 ~Tammikuussa 2014~

Ainiin, unistahan on aiemminkin ollut puhetta ja kovin ihmeellisiä unia olen nähnyt tällä kertaa koko raskauden. Nyt olen kuitenkin lyhyen ajan sisään nähnyt parikin unta synnyttämisestä! Ensimmäisessä unessa synnytin kaksosia, ensimmäinen oli jo ulkona ja toista siinä ponnistelin kovasti maailmaan. Toisessa unessa olin teini-ikäinen, koulua käyvä tyttö. Poikaystävä oli jättänyt ja tuli sairaalaan vasta kun lapsi oli jo syntynyt. Synnytys oli hurja, unessa minulla oli kauhea lääkäripelko joten vain hoitaja oli paikalla ja luonnollisesti mentiin. Jossain vaiheessa hän totesi että lapsi ei tule ulos kun lonkat ei avaudu tarpeeksi sitten hän kärräsi sänkyä toimenpidehuoneeseen jossa lonkkia olisi avattu jollain pihdeillä Lopulta vauva syntyi sairaalan käytävällä kesken kärräämisen.

Ihmetyttää etenkin tuossa toisessa unessa miten yksityiskohtainen se uni oli, ja mistä noita lääkäripelkoja ja pihtilonkkajuttuja oikein kumpuaa. En pelkää lääkäreitä ja synnytystäkin odotan lähinnä malttamattomasti, tottakai ihan terveellä tavalla hermostuttaa että meneekö kaikki hyvin. Mutta vain raskaana ollessa unet on olleet noin yksityiskohtaisia, ja että luon itselleni tuollaisia uusia identiteettejäkin

Kun kerroin miehelleni tuosta ekasta unesta, hän kysyi että pitääkö käydä tarkistamassa että oonko pinnistänyt jotain papanoita tuonne sänkyyn :kieh: Se ponnistamisen tunne ja vauvan ulostulo on kyllä niin realistista noissa unissa, että toivottavasti en oikeasti papanoi joku yö Taitaa vaan tunne olla niin tuoreessa muistissa viime synnytyksestä. Kunhan en ala synnyttää yöllä ja pistä unen piikkiin

Muita jotka jo synnytelleet vauvoja unissaan?

Viime (loppu)raskaudessa tosiaan näin vain sen yhden unen, jossa synnytin pihalla lasten uima-altaassa, yksin ja ilman kivunlievitystä. Siitä jäi halu kokeilla vesisynnytystä, jota nyt toivoisin että tässä raskaudessa pääsisi kokeilemaan. Mutta katsotaan nyt (mielummin vasta kolmen kuukauden päästä) että miten käy

P.S. 26+0 POKS

 

Ei mulla muuta kuin että 30+0 *poks :heart:

 

Juu sama uutinen kuin Karviaismarjalla! 30+0!

 

Täällä käyty viime viikon lopulla neuvolalääkärissä ekaa (ja vikaa) kertaa tässä raskaudessa, loppuraskauden lääkärikäynti kun on mulla korvattu yhdistetyllä sype- ja synnytystapa-arviolla Jorviin. Oli kyllä aika turha lääkäri, en saanu mihinkään kysymyksiin oikein vastausta, kohdunsuun tilanteesta ei sanonut eikä kirjoittanut neuvolakorttiin mitään (ite sit kysyin ja sain muminasta pääteltyä että oli kai ihan ok) ja ei kuunnellut mitään mitä vastasin sen (rutiini)kysymyksiin. Sen verran sai aikaiseksi että laittoi lähetteen labraan tarkistamaan onko mitään hiiva- tai muita tulehduksia, kun kutina ja valkovuoto on ollut aika runsasta. Kävin sit tänään siellä labrassa ja jotenki ei sekään vakuuttanut, se labrantäti mietti siinä (onneksi ääneen) pitäisikö hänen kuitenkin ottaa näyte kohdunsuusta vaikka lähetteessä luki että emättimen limakalvolta. Mä sitten tietty sanoin että eikun nimenomaan limakalvolta on tarkoituskin, että älä lähde nyt kohdunsuuta sörkkimään. Siis jos on pyydetty että limakalvolta näyte niin minkä hiton takia se tekis oman päänsä mukaan! Sanoi kyllä että kyllä kohdunsuultakin voi ottaa raskaana esin. Papa-näytteen, mutta koska mulle juuri sanottiin alkuraskaudessa että ei mielellään oteta papa-näytettä nyt kun ei haluta sörkkiä kohdunsuuta (mulla siis viime perustsekistä pitkä aika ja pitäis ottaa jossain vaiheessa taas) niin vähän ihmetytti koko toiminta. No joka tapauksessa nyt on limakalvot tsekattu ja odottelen tuloksia, toivottavasti ei mitään hiivaa kummempaa.

Eireann 29+0

 

Mä olen myös nähnyt vaikka mitä unia, myös synnytysunia. Niissä synnytys oli helppo ja nopeasti ohi, melkein huomaamaton.

Nyt olen lukenut netistä tietoa synnytyksestä ja synnytyskertomuksia, kun en ole neuvolassa ei ole synnytyksestä vielä puhuttu yhtään. TÄytyy sanoa, että olisi pitänyt jättää lukematta, nyt tuleva synnytys ahdistaa ja pelottaa ja tuntuu, että mikä tahansa voi mennä pieleen..

 

Mirenna mä en muistaakseni lukenut synnytyskertomuksia tai muita juurikaan esikoista odottaessa, ja olin ihan tyytyväinen. Olisin varmasti jännittänyt sitä synnytystä paljon enemmän, nyt menin sinne suht avoimin mielin. Nyt kun on yksi synnytys jo takana niin jotenkin ne kaikki asiat joita ajatteli kauhulla ennen esikoista on kutistuneet oikeaan mittakaavaansa, eli ainakin itse osaan olla rennommin kun on nähnyt että millainen se tilanne oikeasti on. Tällä kertaa olenkin ahminut synnytyskertomuksia, varsinkin kiinnostaa että miten ihmiset on kokeneet sen ilman kivunlievitystä synnyttämisen jne. Mutta samalla olen juurikin miettinyt, että onneksi en lukenut niitä ekalla kerralla! Ymmärrän siis tunteesi, mutta ei kannata liikaa maalailla piruja seinille. Kyllä se palkinto on niin ihana että hyvittää aika paljon

Olen miettinytkin synnytystä taas tosi paljon (varmaan nuo unetkin siitä kumpuaa), jotenkin en malttaisi yhtään odottaa vaikka toisaalta onneksi on vielä kolme kuukautta armonaikaa Eniten toivon että pääsen kokemaan mahdollisimman luonnollisen synnytyksen alusta loppuun. Ei ainakaan toista kolmen päivän käynnistystä, kiitos. Vesisynnytys ja (edes jonkin asteinen) lääkkeettömyys olis kivoja, mutta en pidä kumpaakaan välttämättömyytenä jos tilanne vaatii muuta. Miehelle kun juttelin asiasta, eka kommentti oli että "ajattele nyt mua vähän, en mä kestä kattoo sua jos rupeet synnyttää ilman lääkkeitä!" :kieh: Mutta ollaan kuitenkin miehenkin kanssa sovittu, että ei suunnitella liikaa etukäteen, vaan nämä on toiveita ja mennään sitten sen tilanteen mukaan. Odotan kyllä sitä että mieskin pääsis näkemään mut tositoimissa, kun viimeksi tuli paikalle vasta vartti esikoisen syntymän jälkeen. Vaikka melkein sen koko kolme päivää käytännössä viettikin siellä sairaalassa Näki siis supistuksia ja käynnistely-yrityksiä, loppu vaan eteni yhtäkkiä tajuttomalla vauhdilla eikä ehtinyt ajoissa paikalle. Silti olen aika ylpeä miten hyvin pärjäsin yksinkin, eli kaikesta huolimatta jäi suhteellisen positiiviset fiilikset.

Voi olla että olen näistä jutuista puhunut aiemminkin, toivottavasti en kauheasti toistele itseäni Mutta tällä hetkellä taas paljon ollut mielessä nyt kun ajatukset on muutenkin jo tulevissa kuukausissa.

Kp & Kultakala 26+0

 

Kultapupulle siitä imetyksestä vielä.. Meillä esikoinen oli nähnyt muita lapsia/vauvoja paljon perhekerhossa, mutta kai se oli vaan niin suuri muutos niin pienelle, kun vauva syntyi. Kesti ehkä pari kuukautta, että esikoinen hyväksyi vauvan kunnolla. Ja täytyy sanoa, että imetys lähti kyllä silloin toisen kanssa huomattavasti helpommin käyntiin, kun oli niin lyhyt aika imetyksen lopettamisesta. Eikä tehnyt kipeää oikeastaan yhtään.

Itse olen miettinyt synnytystä nyt lähiaikoina melko paljon. Välillä ei malttaisi odottaa ja toisinaan sitten taas iskee pieni paniikki. Lähinnä siksi, että voiko kaikki mennä hyvin jo neljännen kerran.. Omat synnytyskokemukset ovat kaikki ihan hyviä. Esikoinen syntyi rv 42+3 käynnistettynä. Silloin sain ties mitä lääkkeitä, kun synnytys kesti 27h ja supistukset oli luonnottoman voimakkaita oksitosiinin takia. Seuraavan synnytin pelkän ilokaasun voimin ja oli tosi positiivinen kokemus. Kolmas syntyikin sitten ihan ilman kivunlievitystä 45 min. päästä sairaalaan menosta. Olin ihan fiiliksissä monta päivää, kun tuntui niin mahtavalta, että pystyi siihen.

Tänään kävin sokerirasituksessa ja oli kyllä vähän huono olo testin aikana. Nyt toivon, että ei tule puhelua neuvolasta Sieltä soitellaan, jos arvot on koholla.

LiLeHe ja Veikka 28+1

 

Eilen oli neuvolalääkäri ja kaikki suht. ok. Harjotussupistukset ei oo saanut aikaseks mitään. Ainut mistä en tykkää on se lääkäri. Häntä ei kertakaikkiaan tunnu kiinnostavan - sanon mitä tahansa.
Helmikuun puolivälin tienoilla ultra: istukkakontrolli. Pakko samalla vähän kysästä, että onhan meidän vauva vielä tyttö Nyt on hankittu jo niin paljon prinsessahepeneitä, että kyllä tavaroiden puolesta harmittaa jos vauvalle onkin kasvanu jalkoväliin ulokkeita Muutenhan sukupuolella ei oo väliä Paitsi tosin sekin, että vauvaa kutsutaan nimellä jo, mutta onneks on poikanimikin jo mielessä
Synnytystä täälläkin pohditaan aika paljon ja parit unetkin jo nähnyt siitä tapahtumasta. Voi tosin johtua siitä, että oon alkanut lukemaan paljon kirjoja, joissa käsitellään synnytystä ja muuta Harjotussupparit tuntuu niin pahalta, että illat on pakko vaan maata, joten toi kirjojen lukeminen on nykyään melkein ainut mitä kykenenee touhuumaan (kun ei telkkaristakaan ikinä tuu mitään katottavaa)..

26+5 <3 Kohta alkaa viimenen kolmannes

 

LiLeHe ihana kuulla noita sun kokemuksia noista asioista, jännä nähdä että miten täällä sitten käy esikoisen kanssa jne. Mulla myös käynnistetty synnytys muuttui todella kivuliaaksi siinä vaiheessa kun siirryttiin synnytyssaliin ja oksitosiinitipalle. Ballongin ne sai revittyä ulos vaikka olin vaan pari senttiä auki (eivät jaksaneet odottaa enää että se putoaisi tms) ja kohdunsuulle laitettavat tabletitkaan eivät edistäneet tilannetta juuri yhtään, ja kalvotkin puhkaistiin ennen tuota oksitosiinia. Oksitosiinilla tuli sit järkyttävät supistukset mutta nekään ei illalla avanneet kuin sentin tai pari, aamulla kun laitettiin kivuliaan yön jälkeen uutta satsia niin sitten ei voinut olla ainakaan puolta tuntia enempää tutkimusten välissä että olin muutamasta sentistä (tai sormesta?) avautunut sinne täyteen mittaan ja alettiin ponnistaa. Olen lueskellut että ne kohdunsuulle laitettavat tabletitkin (en nyt muista nimeä) voi vaikuttaa "yhtäkkiä" pitkän ajan jälkeen tai sitten ne kivut ja nopea loppu oli puhtaasti oksitosiinin ansiota.

Mutta olen laskenut nuo mun synnytystoiveet (esim se lääkkeettömyys) sen varaan että jos luonnollisesti lähtee synnytys käyntiin ja edistyminen on vähän rauhallisempaa niin kivut on paremmin kestettävissä. Ja mm. sun kokemuksesi vahvistaa mun uskoa tähän Nähtäväksi jää että päästäänkö lähellekään mun toiveita vai miten se homma todellisuudessa sitten menee.

 

Tänään neuvolalääkäri takana. Mielenhäiriössä suostuin opetusvastaanottoon, niin sielläpä menikin lähes kaksi tuntia. Aluksi kovasti jännittävä kandiopiskelija kyseli kuulumiset, sitten tutkivat kohdunkaulan tilanteen ja ultrasivatkin vähän. Ihan hyvä että saavat harjoitella, ultrakuvaa opiskelija kommentoi, ettei kyllä tajua yhtään mitään.

Sokerirasituksen ja raskausdiabetesdiagnoosin jälkeinen harmituskin alkaa laantua. Aluksi ajatuksen pyöri aikalailla siinä, että olen huono ihminen ja äiti enkä osaa ees syödäkään oikein. Neulakammoisena verensokerin mittauskin on ollut aika ahdistavaa. Verensokeriarvot on ollut hyviä ja neuvolatäti sanoikin, ettei tarvii mittailla kun kahtena päivänä viikossa.

Ensi viikolla oon menossa imetystukiryhmän odottajien iltaan ja ilmottauduttiin miehen kanssa Vauvantain synnytysvalmennukseen. En usko, että KYSin auditoriossa Powerpoint -luento antaa ihan kauheesti, niin päätettiin että mennään tuommoseen ylimääräseen.

ässä+pikkuinen 29+1

 

No niin nyt on taas neuvolassa pyörähdetty oli samalla tuon nuorimmaisen 4v neuvola mutta siis 29+4 paino +350g/viikko, paineet 137/85, pissa puhas , SF 27 , sykkeet ++ 155, liikkeet ++, Ai niin ja neuvolantäti epäili nyt siis babyn majailevan pää alaspäin ja sano että tosi hienosti kuuluu sykkeet ja vahvasti vaikka on etuistukka... sano et se yleensä saattaa paljonki sotkee ääniä mut kehu meidän babyn voimakkaita sykkeitä

Yönenkeli ja Kontra 29+4

 

Pitää yrittää itsekin kirjoitella ettei hiljene täysin. Lukemassa käyn kyllä, kirjoittamiseen ei ole tuntunut olevan aikaa vilkkaan esikoisen kanssa.

Neuvolalääkärissä ei täälläkään ollut mitään ihmeellistä, kaikki kunnossa ja vertailin esikoisen äitiyskorttiin niin samalta vaikutti. Sokerirasituksessa oli yksi arvo koholla ja nyt joudun sokereita mittailemaan, se on vähän ahdistanut mutta näillä mennään. Toivon että pääsisin kokoarvioon edes tuon radin takia, mutta meidän neuvolasta kuulemma aika nihkeästi lähetetään kokoarvioon, ellei terkka oikeasti epäile että vauva on todella isokokoinen tai ole muuta epäilyttävää. Synnytyksestä olenkin jo tuosta syystä onnistunut kehittämään aikamoisen stressin, sillä esikoisen synnytys ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Pelkopolista ajattelin kysyä, jos olisi mahdollista päästä, katsotaan mitä sanovat.

Onko muilla alkanut epäilyttää ultran sukupuolilupaus? Aiemmin minulla oli todella varma tyttöolo ja ultrassa niin lupailtiinkin, mutta nyt sen jälkeen jotenkin tuntuu että "olo" on kadonnut ja olen alkanut epäillä että pitääköhän sittenkään paikkaansa.... Ei muuten siis haittaa vaikka tulisikin poika mutta aika paljon on tyttömäisiä vaatteita tullut ostettua... Mutta saahan ne sitten vaikka myytyä jos siellä onkin poika. Mietin vain että miten tarkkoja nuo rakenneultran lupaukset nykyisin ovat, erehtyykö kätilöt miten usein.

Liinailijat, minkä merkkinen liina (trikoo varmaankin) olisi alkuun hyvä pienen kanssa? Mietityttää nyt sekin, kun alkuun ajattelin että pärjäämme ilman tuplarattaita, että onnistuuko sittenkään esikoisen uhman takia. Kävely on välillä mitä on. Seisomalauta pitäisi varmaan hankkia ja testata, jos sen kanssa jo menisi lyhyet matkat.

(.) Olo alkaa olla aika tukala, toivon ettei maha enää kauhean kovasti kasvaisi. Liitoskivut vaivaa ja liikkuminen ei siksi ole kauhean mukavaa (eikä tuo pakkanen houkuttele kovin muutenkaan ulkoilemaan) Yöllä tuntuu että kädet puutuu, ja puolta vaihdettava usein. Melkeinpä toivoisin että olisi jo huhtikuu!

 

Meryl Minä olin koko raskauden aivan varma, että poika tulee ja rakenneultrassa tyttöä povasi. Kätilö kyllä sanoin, ettei varmaksi voi sanoa, koska käy aina välillä niin että veikkaus meneekin vikaan. Ite tässä viikon verran miettinyt, kun äiti ja mummo on onneissaan mekkoja ostellu, että mitä jos se onkin poika. Koittanut niitä sitten toppuutella. Pari tarinaa oon kaverin kavereista kuullu, että ois käyny niin että veikattu väärin.

(.) Tänään täällä poks 28+0 ja aamulla oli neuvolalääkäri. Piti kysyä, että pitäiskö mun mennä sinne sokerirasitukseen, mutta unohdin. Eli kerta neuvolan täti eikä lääkäri tätä asiaa esille nostanut, olen siinä uskossa että mulla on kaikki hyvin. Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta ei herättänyt mitenkään tunteita mihinkään suuntaan. Kaippa sitä voi pitää hyvänä asianakin.

Unesta sen verran, että lonkat kipeytyy aivan älyttömästi yöllä ja pitää vaihtaa kylkeä monta kertaa. Ongelmana alkaa olla vaan se, että toinen puoli lonkasta ei oikein kerkee levähtää, kun toiseen alkaa jo koskemaan :S Ei haittais muakaan, jos se huhtikuu jo lähenisi

marpa ja milli 28+0

 

Jopas oli erikoinen aamu.. en tiedä, johtuiko siitä että join ihan pikkuisen kahvia tyhjään vatsaan vai mistä, mutta yhtäkkiä töihin lähtiessä alkoi oksettaa ja töihin kävellessä sitten oksensin pari kertaa pöpelikköön! Ja tämän episodin jälkeen olo oli taas mitä mainioin, eli jos oli vatsapöpö niin oli kyllä sitten kaikkien aikojen nopein tauti! Höh, vai voisiko johtua jotenkin siitä, että vauva on nyt varmaan aika ylhäällä ja painaa jotenkin mahalaukkua tmv.. onko muilla ollut loppuraskaudessa pahoinvointia?

Muutoin vointi onkin ollut oikein hyvä, tosin tuntuu, että painoa on taas tullut lisää.. Huomenna neuvolassa se varmaan selviää. Keille muille on tullut linea negra? Mulla on nyt oikeastaan viikon-parin sisään ilmestynyt vähän navan yläpuolelle asti jatkuva hailakka raita, aikast hauskanen!

Meryl meille suositeltiin just trikooliinaa aluksi ja hankittiin tollainen Tricot-Slen- liina, siinäpä sitten opettelemista meille, kaiken muun lisäksi!

Karviaismarja ja Irmeli 30+2

 

Karviaismarja Täällä on pahoinvointi tullu takasin. Epäsäännöllisesti onneksi. Muutamaan otteeseen yöllä heränny halaamaan pönttöä. Ja linea negrakin on ilmestynyt. Hassusti menee tuolta alhaalta napaa kohti pikkasen viistosti oikeelle ja jatkaa matkaa kuitenkin navan yläpuolelta vasemmalta aivan ylös.

 

Mulla oli itse asiassa pari päivää vähän kumma olo vatsassa ja tänään ei oikein maistunut hyvin aamupala ja jätin leivän syömättä. Refluksivaivaa ja röyhtäilyjä tulee aika helposti jos vatsa on vähänkin enemmän ruokaa täynnä ja sitten teen töitä esim. istuma-asennossa.
Mulla olis enää neljä työpäivää jäljellä! Sitten aloitan vuosilomat ja perään mammalomat!! Ihanaa!
Viikonloppuna olis miehen veljenpojan ristiäiset, jonne pitäis keksiä jotain päälle pantavaa.. Raskaussukkahousut jo hankin, enää puuttuu kolttu
On kyllä jännä nähdä, kuka meistä synnyttää ensimmäisenä! Ja syntyykö kenenkään vauva ennenaikaisena (toivottavasti siis ei).

Bluediamond ja Helmi 30+2

 

Mulla ei ole pahoinvointi tullut takaisin, mutta nälkä kyllä Alkuraskaudessa heräsin yöllä nälän tunteeseen, ja jos en käynyt syömässä jotain hapankorppua tms., alkoi heikotus. Nyt ei onneksi heikota, ja selviän yöstä ilman ylimääräistä reissua keittiöön

Kävin lääkärissä ja sain allergialääkkeitä kutinaan, lisäksi kortisonivoidetta. En ole kovin luottavaisin mielin, nytkin rasvaan kortisonilla koko ajan. Lääkäri sanoi, että sitä voisi laittaa kerran päivässä. Olen laittanut yöllä montakin kertaa, että saan nukuttua. Lääkäri myös puhui, ettei allergialääke varmaan juurikaan auta kutinaan. Mulla on iho mennyt ihan hirveään kuntoon. Ärsyttää, kun ennen mulla on aina ollut hyvä iho, ei kuivunut tms. Nyt olen kauttaaltaan kamalia raapimisjälkiä ja rupia täynnä!

Kantoliinoista en tiedä mitään, mutta ajattelin hommata jostain tuollaisen Tricot-Slenin ja kokeilla, sopisiko se omaan käyttöön.

Mua ei sukupuoli mietitytä, ultraaja veikkasi pojaksi. Ollaan pojanvaatteita hommattu ja saatu, mutta vaikka tyttö tulisi, tuskin suurta "vahinkoa" tapahtuisi. Poikaa olisi vähän keljumpi pukea mekkoihin Mulla oli alusta asti poikaolo, vaikka muut sanoi että tyttö tulee. Ei ole oikeastaan sukupuolella väliä, kun kumpiakin lapsia haluaisin tulevaisuudessa järjestyksellä ei ole väliä. Mutta pojalle on vaikeampi löytää sopivaa nimeä.

Kummeja ja ristiäisiä ollaan mietitty. Me ei kuuluta kirkkoon, enkä haluaisi kastaa lastakaan. Mies on kuitenkin erimieltä. Haluaisin kuitenkin pitää nimijuhlat ja pyytää muutaman kummin. Saa nähdä, mihin ratkaisuun päädytään. Ei se kirkkoon kuuluminen ole mulle ehdoton "ei", mutta tuntuu jotenkin typerältä ja tekopyhältä, kun ei olla uskossa..

Pariviikkoa neuvolaan, jännittää miten järkyttävästi paino on noussut, on tullut herkuteltua, vaikka suurempia mielitekoja ei olekaan ollut

 

Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin

Oli tänään eka neuvolalääkäri,viikkoja 25+3

Paino laskenut 4vkossa 1kg
RR eka mittaus 135/90, toka 135/85
Hb137 (ilman rautalisää)
Sydänäänet 140
Sf-mitta 22
Liikkeet ++
Kohdunkaula pehmeä cm kohdun suu kiinni
pissa:valkuaiset heikko+

Vähän terkkari tuota painonlaskua mietti. Samoin pissaa ja verenpainetta. Sovittiin seuraava aika jo kahden viikon päähän.

Täällä myös pahoinvointia viime päivinä. Ei mitään vatsatautia. Tulee yhtäkkiä ällö olo ja oksu tulee paineella. Tänään kaksi kertaa. Siis pahoinvointi ei kokoaikasta vaan tulee hetkessä ja oksentamisen jälkeen normaali olo. Myös ruoka maistuu normaalisti. Outoa :|

Mitäs muuta,täällä hankintoja ei oo oikestaan tehty. Jotain pojan vaatteita kirpparilta ostanut. Isompia hankitoja ei olekaan kuin vaunut,mutta ei kai niillä kiire edulliset yhdistelmät,kovalla kopalla hakusessa.

Mulla eka äitiyslomapvä 4.4...sinne asti,kun jaksaisi töitä painaa

JuLiDe 25+3

 

Moikka moi, vieläkö mahtuisi mukaan Huhtikuisiin? Oon tätä pinoa lueskellut alusta alkaen kylläkin. Mulla la on 3.5. mutta tämä kolmaskin kyllä leikataan hyvissä ajoin huhtikuun puolella maailmaan. Mun 2 edellistä lasta siis olleet niin isoja (terveiset 2.sokerirasituksesta, oli tänään) ettei oo mahtuneet tulemaan alakautta ulos. Sektio kuulemma tod.näk. vkolla 38+, eli juurikin pääsiäisen jälkeen kun miehellä alkaa 3vko talviloma!
Mulla raskaus mennyt tosi hyvin, niin kun edellisetkin. Olin kyllä 2vko sairaslomalla issias vaivan takia tuolla joulun ja uv välillä, pitää koputtaa puuta, mut ei oo juuri sen jälkeen vaivannut.

Meillä rakenneultrassa veikkailtiin tyttöä ja tyttöolo on ollutkin ihan viime aikoihin asti. Mulla kun on esikoinen tyttö ja toinen poika, tyttö viihtyi aina tuolla alamahalla ja poika oli paljon ylempänä. Anopilla 4 poikaa ja 4 tyttöä ja sanoi samaa, että pojat on olleet ihan ylhäällä. Ja tämä siis on koko ajan tuossa ihan pallean korkeudella. Olisko sittenkin poika? No, meijän poika sit on pinkeissä kukkamekoissa ja sukkahousuissa ekat viikkonsa/kuukautensa, sen verran tullut alesta haalittua tyttömäisiä vaatteita Ootteko muut huomanneet eroa tytön ja pojan "sijainnissa" mahassa?

Me ehdittiin myydä jo melkein kaikki vauvakama pois, joitain vaatteita enää jemmassa, joten kaikki pitää hommata uudestaan. Turvakaukalo onneks saatiin miehen siskolta, mut vaunut, sänky yms hommattava vielä.

Nukkumaan mentävä, oon edelleen mukavassa sokerihumalassa sen aamuisen jälkeen, ettei enää silmät pysy auki. Yhdet 2h päikkäritkin kerkesin tänään vetästä

NuVe 25+5

 

Onko täälä monella vauva jo kääntynyt pää alaspäin? Sielä oli ainaki Yöenkeli kirjoittanut että vaavi pää alaspäin. Kävin neuvolassa viikko sitten ja neuvolatäti sanoi että vauva on vielä pää ylöspäin, mutta vielä mahtuu kääntymään ja toivottavasti kääntyykin

Miwwi 28+3

 

Onpas "kiva" lukea, että muillakin ollut tommosta pientä pahoinvointia, ollee normaalia siis! Toivottavasti tänä aamuna jäis toi mein piha laatoittamatta, ihan hassua kun ei tosiaan koko raskausaikana, alussakaan, oo pahoinvointia ollut niin nytkö tuo sitten alkaa..

Haha, viime yönä pelästyin vessareissulla kunnolla, kun paperissa ja pöntössä pissa oli ihan punertavaa!! Olin jo ihan itku kurkussa kunnes tajusin, että vedin iltapäivällä kunnon kasan punajuurilastuja huiviin.. olisikohan niillä osuutta asiaan?!

Rakenneultraan asti tämä vaavi viihtyi aina perätilassa ja vähän siitä jo ahdistuinkin, että onko se nyt mennyt tohon asentoon tykästymään! Mutta nyt ollut jo monta viikkoa neuvolassa ja TAYS:n kontrolleissa pää alaspäin, toki varmaan vieläkin mahtuu kääntymään jos sille päälle sattuu.. Liikkeet on myös pikkuhiljaa muuttuneet enemmänkin sellaiseksi möyrimiseksi ja suorastaan "survomiseksi", kun välillä tuntuu, että kaveri aikoo tulla tuosta kyljestä läpi! Johtuu varmaan siitä, että alkaa tila käydä hiljalleen ahtaammaksi.

Ihanaa perjantaita kaikille, ja kivaa viikonloppua!

 

Meryl Kylläpä käytännöt vaihtelee tuon radin hoidossa. Meillä radi tarkoittaa, että automaattisesti pääsee äitiyspolille synnytystapa-arvioon, jossa ultrataan ja tehdään normaalia tarkemmin kokoarvio. Toivottavasti kaikki järjestyy eikä tarvitsisi viettää loppuraskautta huolissaan!

Mirenna Meilläkään minä en kuulu kirkkoon ja mies kuuluu, mutta päädyttiin siihen, ettei lasta kasteta. Mies kuuluu kirkkoon lähinnä tavan vuoksi ja sukulaisten mieliksi, minulle kastamattomuus oli isompi vakaumuksellinen kysymys niin mentiin minun toiveiden mukaan. Nimenantojuhlien järjestämistä mietittiin pitkään ja lopulta annettiin asia anopin ratkaistavaksi, jos hän haluaa nimenantojuhlat niin ne pidetään ja niinhän anoppi halusi. Kummeja ei ole tarkoitus lapselle valita eikä nimeäkään salailla viikkokaupalla, eli en ole oikein keksinyt mitä järkeä meidän juhlissa on mutta haittaako mitään? Noh, kai se on mukava syödä hyvin ja tavata sukulaisia ja ihastella porukalla kui söpö vauva.

Miwwi Meillä vauva oli nyt käännähtänyt perätilasta raivotarjontaan viikkojen 27 ja 29 välillä, lääkäri sanoi että edelleenkin mahtuu kyllä pyörähtelemään. Toivottavasti pysyisi nyt näin päin loppuraskauden.

Pahoinvointi on onneksi pysynyt poissa, mutta elämäni ensimmäistä kertaa järkyttävä närästys vaivaa.

Linea negraa ei ole vielä ilmestynyt, mutta rintoihin on tullut (nyt jo!!) raskausarpia. Ai taivas kunhan maito nousee, saa nähdä mimmoset raitapallot tulee. Masua oon rasvannu ahkeraan ja navan yläpuolella on pieni punainen arpi, mutta muuten iho on kestäny hyvin.

Tervetuloa NuVe! :wave:

ässä+pikkuinen 29+3

 

Nyt tulee kasa paniikinomaisia kysymyksiä, tuntuu, että neuvolaa saa odottaa iäisyyden!!

Mulla menossa 26+2 ja mietin, millä viikolla vauvan kuuluu kääntyä? Mistä lääkäri/terkkari tietää, miten päin vauva on, pelkästään mahanpäältä kokeilemalla? En halua todellakaan synnyttää "väärinpäin" olevaa vauvaa. Ilmeisesti meillä ei tehdä synnytystapa-arviota kuin riskiraskauksissa..

Mietin, pitäiskö mun puhua itseni pelkopolille, jota kautta pääsisin synnytystapa-arvioon. Muutenkin vähän huolettaa se, että kasvaako lapsi normaalia vauhtia, kasvaako liikaa/liian vähän. Mulla on lääkäriaika vasta viikolla 36-38!!! Mitä jos tämä päättääkin tulla etuajassa maailmaan Sitten mietin tuota vauvan koko asiaa, miten sitä arvioidaan? Ultria ei ilmeisesti ole enää raskauden aikana?

Mä olen ihan pihalla kaikesta synnytykseen liityvästä ja nyt oma tietämättömyys ahdistaa, haluaisin puhua terkkarin kanssa kivunlievityksistä ym. asioista ettei tarvisi netistä (osin perätöntäkin) tietoa kaivaa!!!

Sit tuntuu oudolta tuo "kalenteri", jonka mukaan käyn terkkarilla. Mulla on seuraava käynti vasta 28+2, sen jälkeen listassa on vkoille 30-31 yksi käynti, vkoille 34-35 yksi käynti ja sitten seuraava tää lääkäri. Mun mielestä tässä on vähän turhan pitkä väli ennen noita kertoja..

 

Tervetuloa mukaan Nuve!

Meryl mulla on ollut tuo Tricot-kantoliina jonka sain ennen esikoisen syntymää ja olen tykännyt. Todella pitkähän se on että tälläinen 160-senttinen kun sitä solmii niin oli se alkuun aika taiteilua mutta kyllä se siitä. Itse opettelin yhden perussidonnan jolla olen pärjännyt, nyt olisi tarkoitus vielä opetella pari lisää joilla voisi helpottaa arkea Esimerkiksi lueskelin silloin noita sidontoja etsiessäni sellaisesta kehtosidonnasta(?) josta lasta ei tarvitse irrottaa kun imettää, sehän olis ihan mahtava kun juoksee tuon esikoisen perässä. Laiskuuttani en ole jaksanut noita muita sidontoja vaan opetella vielä...

Mirenna meillä minä kuulun kirkkoon, mies ei, ja me järjestettiin esikoiselle nimiäiset. Samoin aiotaan toimia toisenkin kohdalla. Olenkin tästä jossain ketjussa kirjoittanut mutta en muista missä niin kerron nyt uudestaan Eli me pidettiin nimi salassa vaan sen takia kun oltiin päätetty jo nimi ennen lapsen syntymää ja myös kerrottu se kaikille, mutta kun lapsi syntyi niin se ei näyttänytkään enää yhtään siltä. Eli nimi meni vaihtoon ja pidettiin sitten siinä pari kuukautta salassa se että on vielä harkinta-aikaa. Tällä kertaa ei kerrota nimeä etukäteen, meillä on muutama harkittuna mutta lopullinen päätös tehdään vasta kun lapsi on syntynyt (viime kerrasta viisastuneena).

Meidän lapselle tuli kummit (jotkut nimittää haltiakummeiksi) ja tein heille kummitodistukset itse. Todistuksessa on se proseremonioiden nimiäiskummivala, hieman muokattuna tosin. Muutenkin nimiäiset oli kiva tapa saada tärkeät ihmiset saman katon alle, osa näki vauvan silloin ekaa kertaa. Meillä puheen (ja nimen julkistuksen) piti isäni, hänelle oli kunniatehtävä vaikka vähän hermoilikin sitä Puhui siis hieman nimien historiasta, kummien tehtävistä ja siitä kuinka halutaan kaikkien paikallaolijoiden olevan osa lapsen elämää. Jotkut tilaa sen puheenpitäjän jostain, mutta me haluttiin läheinen ihminen siihenkin tehtävään. Kummitodistusten lisäksi tein sellaisen A4-kokoisen paperin joka toimitti vieraskirjan virkaa, eli ketä on ollut nimiäisissä paikalla. Molemmat olen säästänyt lapselle, että on jokin muisto kuvien lisäksi.


(.) Täällä ei toistaiseksi ole pahoinvointia ollut alun jälkeen, mutta olen kuullut että joillain tulee ennen synnytystä. Viimeksi oksensin sinne synnytykseen saakka läpi raskauden, eli nyt jännitetään miten tällä kertaa lopussa käy :$ Närästys on kiusannut edelleen.

Maha ei ole ottanut viimeaikoina mitään kasvupyrähdyksiä ainakaan omalle silmälle, mutta sen sijaan liitoskivut on ottaneet askeleen pahempaan suuntaan. Nyt on viime maanantaista saakka ollut häpyluu(?) hirmu kipeänä, ei kylkeä kärsi kääntää yöllä ja aivan pakko olla se tyyny jalkojen välissä. Päivisinkin kumartelut ja kaikki kiertoliikkeet jne tuntuu siinä häpyluussa todella ilkeästi. Nyt olenkin vähän ruvennut arastelemaan noita petipuuhia, me ollaan harrastettu päivittäin ja nyt on tullut jotenkin mieleen että toivottavasti en sitten yllytä noita kipuja ja supistuksia silläkin. Vaikka sanotaan että seksiä saisi harrastaa normaalisti läpi raskauden, niin voiko sitä kuitenkin harrastaa liikaa? Vaikka ei supistuksia nyt ole taas tullut maanantain jälkeen, kun liikkunut vähän rauhallisemmin.

En tiedä miten päin tämä meidän vauveli nyt on, paljon on muljunut vähän joka suuntaan. Esikoisen neuvolakortista kun tarkistelin niin rv30 on vasta ekan kerran merkattu tarjonta, silloin tosiaan raivotarjonnassa ja myös pysyi sinne loppuun asti. Ja ihan mahan päältä neuvolantäti tunnusteli aina, mutta kasvukontrolleissa sitten ultralla tuli varmistettua sekin.

Kp & Kultakala 26+3

 

Mirenna sun ihokutinasta tuli mieleen, että ystävälläni oli samankuuloinen ongelma, jolle ei löytynyt ratkaisua, kunnes yksi ihospesialisti osasi kertoa että semmoinen ainesosa kuin 'methylisothiazolinone' on kovasti allergisoiva ja saattaa näin yhtäkkiäkin alkaa aiheuttaan ongelmia. (aiheesta esimerkiksi: Methylisothiazolinone Information | Methylisothiazolinone Guide | GoodGuide) Valitettavasti tätä aineosaa löytyy lähes kaikista kemppari-tuotteista. Ystäväni osalta arvaus osoittautui oikeaksi, hänellä meni vaihtoon pyykinpesuaineista ja deodoranteista lähtien kaikki, mutta ongelma poistui täysin! Kannattaa kokeilla, onneksi niitä tuotteitakin löytyy, jossa sitä ei ole käytetty (itsekkin olen nimittäin käynyt sen jälkeen valikoivaksi..)

Ristiäisistä me ei myöskään kuuluta kirkkoon eikä olla uskossa, lasta ei myöskään kasteta. Haluaisimme kuitenkin myös järjestää jonkunmuotoiset nimijuhlat ja pyytää lapselle kummeja. En ole juurikaan vielä miettinyt asiaa.. Kuulostaa hienolta Kultapupu miten te olitte jaksanut järjestää! Jonkunlainen kokoontuminen/vauvan esittely tilaisuus varmasti järjestetään, mutta en usko että nimeä salaillaan, sikäli mikäli sellainen saadaan joskus päätettyä. Mieshän ei siis tiedä että se on poika, joten nimien miettiminen on jäänyt meillä nyt toistaiseksi.. Englannissa on tapana ilmoittaa nimi heti synnyttyä (jos ei jo etukäteen), joten sen puolen sukulaiset ja ystävät odottavat sitä sitten hetinmiten!

En ollut edes älynnyt että vauva voisi olla nyt jo pää alaspäin, sirkustreeneistä päätellen pitäis kyllä tilaa olla vielä pyöriä. Todennäköisesti päätyy loppujen lopuksi jotenkin mutkalleen sivuttain

Dorian 26+2

Niin, ja tervetuloa NuVe!