Yönenkeli kuulostaa raskaalta, pikaisia paranemisia sinne!
Marpa mä oksentelin sillon esikoista odottaessa pahimmillaan jotain kymmenen kertaa päivässä ja myös kävin tiputuksessa naistenklinikalla silloin rv11+jotain. Sitä ennen olin saanut niitä Primperan tabeltteja en paljoa napsinut koska en halunnut syödä ylimääräisiä lääkkeitä, niinkuin säkin taisit tuossa sanoa. Mutta sieltä naistenklinikalta silloin laittoivat reseptiä sitten niihin primperan suppoihin, jotka on siis muistaakseni tuplavahvuisia suunkautta otettaviin verrattuna. Kiltisti käytin niitä muutaman paketin vaikka varsinkin alkuun olin ihan kauhuissani että ootteko nyt ihan tosissanne, mutta ne tosiaan vei sen pahimman terän siitä pahoinvoinnista. Koskaan eivät siis kokonaan vieneet pahoinvointia mutta ilman niitä oksentelin kaiken minkä söin ja olin kuin merisairas joten pakko oli turvautua kun se paino vaan laski muuten (ja sillä kertaa ei olisi tarvinnut laskea, kun ei sitä ylimääräistä juuri ollut). Osa sukulaisista taisi epäillä jopa jotain syömishäiriötä kun olin ennen raskautumista laihtunut 40kg, mutta kyllähän mä yritin syödä. Mulla kesti se oksentelu sinne synnytykseen asti, mutta loppuraskaudessa oksensin vaan kerran viikossa tai jopa harvemmin enkä enää käyttänyt niitä lääkkeitäkään. Lopussa se ruokakin alkoi uppoamaan vähän paremmin mutta ei silti jäänyt kuin se yksi raskauskilo.
Tää oli mun kokemus enkä loppujen lopuksi olisi kyllä pärjännyt ilman niitä lääkkeitä, vaikka kyllä se raskausaika niistä huolimatta oli aika helvettiä. Esikoinen syntyi pienipainoisena ja vaikka meillä on siihen suvun kautta taipumusta niin uskotaan myös että myös tuo rankka raskausaika on vaikuttanut asiaan, vaikka väitetään ettei pahoinvointi vaikuta lapseen. En tiedä mikä sai mut haluamaan heti perään toisen (miehessä olikin hieman suostuteltavaa koska ei tuo herkkua ollut hänellekään) mutta onneksi olen päässyt tällä kertaa helpommalla! Voimia sulle, toivottavasti ei sulla kestä koko raskautta!
Kp & Kultakala 12+2
Marpa mä oksentelin sillon esikoista odottaessa pahimmillaan jotain kymmenen kertaa päivässä ja myös kävin tiputuksessa naistenklinikalla silloin rv11+jotain. Sitä ennen olin saanut niitä Primperan tabeltteja en paljoa napsinut koska en halunnut syödä ylimääräisiä lääkkeitä, niinkuin säkin taisit tuossa sanoa. Mutta sieltä naistenklinikalta silloin laittoivat reseptiä sitten niihin primperan suppoihin, jotka on siis muistaakseni tuplavahvuisia suunkautta otettaviin verrattuna. Kiltisti käytin niitä muutaman paketin vaikka varsinkin alkuun olin ihan kauhuissani että ootteko nyt ihan tosissanne, mutta ne tosiaan vei sen pahimman terän siitä pahoinvoinnista. Koskaan eivät siis kokonaan vieneet pahoinvointia mutta ilman niitä oksentelin kaiken minkä söin ja olin kuin merisairas joten pakko oli turvautua kun se paino vaan laski muuten (ja sillä kertaa ei olisi tarvinnut laskea, kun ei sitä ylimääräistä juuri ollut). Osa sukulaisista taisi epäillä jopa jotain syömishäiriötä kun olin ennen raskautumista laihtunut 40kg, mutta kyllähän mä yritin syödä. Mulla kesti se oksentelu sinne synnytykseen asti, mutta loppuraskaudessa oksensin vaan kerran viikossa tai jopa harvemmin enkä enää käyttänyt niitä lääkkeitäkään. Lopussa se ruokakin alkoi uppoamaan vähän paremmin mutta ei silti jäänyt kuin se yksi raskauskilo.
Tää oli mun kokemus enkä loppujen lopuksi olisi kyllä pärjännyt ilman niitä lääkkeitä, vaikka kyllä se raskausaika niistä huolimatta oli aika helvettiä. Esikoinen syntyi pienipainoisena ja vaikka meillä on siihen suvun kautta taipumusta niin uskotaan myös että myös tuo rankka raskausaika on vaikuttanut asiaan, vaikka väitetään ettei pahoinvointi vaikuta lapseen. En tiedä mikä sai mut haluamaan heti perään toisen (miehessä olikin hieman suostuteltavaa koska ei tuo herkkua ollut hänellekään) mutta onneksi olen päässyt tällä kertaa helpommalla! Voimia sulle, toivottavasti ei sulla kestä koko raskautta!
Kp & Kultakala 12+2