Huhtikuun Hurmurit 2013 *Lokakuussa*

Moi pitkästä aikaa! Minäkin olen lueskellut kuta kuinkin päivittäin muiden kuulumisia vaikka en olekaan omia kirjoitellut. Olen vaan ollut niiiin väsynyt ja kärttyinen ja aika mahdoton varsinkin miekkosen mielestä. Mutta nyt alkaa vihdoin helpottamaan Esikoista odottaessa olin koko raskauden superseesteinen ja helppo ja nyt olen ollut jotain muuta...

Tänään tuli aika rakenneultraan ja se on vasta 3.12. Olisin toivonut sitä hieman aiemmin, mutta näillä mennään. Talo on täynnä miehiä ja poikia (yksi yhteinen ja yksi miehen) ja koirakin on uros niin pakko tunnustaa että toivon vähän tyttöä, mutta oloja ei oikein ole mihinkään suuntaan. Terve lapsi toki ykkösenä toivelistalla mutta hieman balanssia tähän sukupuolijakaumaan ei olisi pahitteeksi Ennen rakenneultraa on ensimmäinen kätilökäynti 7.11. eli pääsee ainakin kuulemaan sydänääniä. Viime käynnillä lääkäri ei meinannut millään löytää sykettä ja alkoi jo tuskan hiki nousta otsalle. Löytyihän se sieltä lopuksi ja n. 150:ä pompotti menemään.

Ja minunkin mielestäni täällä on ihan sopivan vilkasta. Hetken näytti jo siltä että "kaikki" häipyivät facebookiin mutta onneksi ei. Yritän aktivoitua itsekin nyt kun jaksaa taas muutakin kuin selviytyä.

Onneksi huomenna on perjantai ja viikonloppu ihan kulman takana!

Pihlaja79 15+0

 

Heip täältäkin, marraskuuta jo elellään! Osaako joku tehdä uuden pinon?
Mä kans luen päivittäin mut oman olon raportointia ei nyt joka päivälle riitä. Kiva et uusiakin tullu vielä mukaan kun matkasta moni jäänyt.

Moika: eikös synnytystä rasitustasoltaan maratooniin verrata Itse juossut puolikkaan viime toukokuussa hki city runilla ja oli kyl rankka! ite en kyl odota varsinaisesti synnytyksen kipua mut sitä tulosta ja sitä kun kivut ohi. Eka synnytyksessä sain epiduraalin, toka meni ilokaasulla kun ei aikaa kivunlievitykseen ja se kipu jäänyt takaraivoon jotenkin et koko synnytys kauhistuttaa vaik varmasti hyvin menee.

Mulla rakenneultra viikon päästä pe-aamuna, ei jaksais odottaa!! Onneks mies pääsee taas mukaan, esikko kerhossa ja kaveri tulee kuopusta hoitaan.

Mulla ei oo neuvolaa ollut sitten rv 10 jälkeen, neuvolakortinkin olen hukannut... Mistään en oo löytäny, kai mä uuden saan kun siinä juuri mitään tietoja ees ollut. Kaipa synnärillä on tiedot kuitenkin eka ultrasta. Omalla puntarilla oon käyny ja painoo tullu jo +5kg, lähtöpaino vähemmän kun kahesta ekasta mut paino noussukin nopeemmin, pari kg taitaa olla vähemmän nyt näil viikoil ku aikasemmin. En kyl stressiä ota kun pudotin kuitenkin 20kg vuodessa, siis siitä mitä olin viimesillään raskaana paino-vuosi eteenpäin.

Iltasin vieläkin vähän huonoa oloa, närästäny koko ajan ja varmaan närästää loppuun asti. Alapäässä pientä painontunnetta.. nyt jo?? Mul perinnölliset suonikohjut, leikattu kesäkuussa, nyt toisen jalan pohje kohjuilee Mälsää!! Yöllä ravannu 3-4krt vessassa nyt juonu tosi vähän enää ilta 18 jälkeem,josko 2krt riittäs.. Onneks e töihin tarvii herätä, en kyl jaksaskaan. Tää saa olla se vihoviimenen raskaus! Vannoo ei kanntas mut vannon kuitenkin!


Vointeja mamma,

Manzana81, 19+1 eile poksuttiin!

 

Kukas ottaisi marraskuun jutustelut vastuukseen? Itse en ainakaan nyt tänään jaksa ees selvittää et kuin täällä uusi keskustelu avataan. Kävin Helsingissä äidin kanssa katsomassa uutta kämppää, tai siis sellaista kämppää jota ihan haluaisi sitten kutsua kodiksi. Ja vuokrasoppari allekirjoitettiinkin sit heti. Siellä pitää kyllä rempata, mut vuokraisäntä lupasi kustantaa omasta pussistaan kahden muovimattoisen huoneen laminaattilattiat sekä seinien maalit/tapetit. Remonttireiska löytyy ihan omasta takaa, se vetelee just sikeitä mun vieressä tässä sohvalla. On se ihanaa päästä takaisin lähemmäksi ystäviä ja sukulaisia!!! Joo, ja saadaan lastenhuone. Haluan maalata sen siniseksi ja laittaa kattoon tähtiä, hih!

Mä kyllä kelailin tota doppleria mut tulin siihen tulokseen että se saattais aiheuttaa mulle vaan enemmän stressiä ja sitä kautta rakkaalle lisää harmaita hiuksia!!

Moika, Karen (ja muut joilla on/ollut energia kateissa): Mulla on kanssa tää päänsisäinen maailma ainakin tehnyt hurjan loikan parempaan. Välillä mietin, että mahdoinkohan olla psykoosissa ton ekan kolmanneksen kun viiras päästä niin täysillä ja kilahtelin ihan älyttömistä niin älyttömästi !! Ja aina en rauhoituttuani ees muistanu että mikä nyt loppujenlopuksi pistikään vihaksi, tai mitä oli päässä just sillä hetkellä liikkunu. Nyt on ihan kuin olisi herännyt painajaisesta... Väsynyt oon vieläkin. Nukuin ihan normiunet ja silti koko päivä meni silmät ristissä tuolla. Junassa vielä iski ihan sairas pää/hammassärky, eli piti kävellä ensin ihan vastakkaiseen suuntaan hakeen apteekista lääkettä ennen kuin raahauduin lopulta himaan. Silti, kohti parempaa mennään koko ajan ja positiiviset uutiset kuten tänään antaa kummasti lisää energiaa! Karen mainitsi matalat fiilikset ja itelle ne on olleet ihan liiankin tuttuja. Nostan Karen sulle hattua, että jaksat silti käydä töissä. Mä en ole nyt duunissa, olin toipumisajalla kun tulin raskaaksi ja sillä ajalla oon edelleen. En usko et itse jaksaisin! Vinkiksi masennusta vastaan (kun siitä mulla on ihan tarpeeksi kokemusta), että anna itsellesi lupa levätä ja tee sellaisia pieniä asioita jotka on mieleisiä. Mulla sellaisia voi olla vaikka kuppi teetä ja muutama sytytetty kynttilä ja joku hyvä leffa tai kirja. Tänään palkitsin itseni onnistuneesta asunnon ziigausreissusta Dallaspitkolla!

Synnytyksestä: Mä ootan sitä kanssa, mut mulla ei ole myöskään kyllä aikaisempaa kokemusta aiheuttamassa pelkoja. Eniten siinä houkuttaa se lopputulos eli se pikkuinen nyytti siinä rinnalla kaiken päätteeksi. Haluan niin mielettömästi päästä kokemaan äidinrakkauden. Ja koen kanssa jonkin sortin uteliaisuutta itse synnytystapahtumaa kohtaan, että millainen se tulee sit omalla kohdalla olemaan... Vaikeata selittää.

No tulipahan vissiin taas tekstiä! Jos oli jotain muuta vielä niin pääsi jo unohtumaan. Kauniita unia kaikille:

Namida ja Emppu 17+6

 

Huomenta
Synnytyksestä oli ollut puhetta heräs mielenkiinto onko täällä muita jotka on leikattu ? Mulla ekan kohalla tehtiin suuniteltu sektio perätilan vuoksi ja toisen synnytin alateitse ja kyllä tuosta sektiosta toipuminen oli niin hiasta että ehottomasti jos valita sais normaali synnytys.Toinen lapsistani oli myös tosi pitkään perätilassa ja just ennen keskussairaalaan ultraan menoa käänty,veikkailivat jo että vois olla että mul vaavit ei mahu oleen oikein päin mut taitavat olla vaan oman tiensä kulkijoita mutta arvaatte varmaan että sattu ki jollaon 35 viikolla kääntyi tuntui että vatsanahkaki repeää Nyt tuli muisteloitten aamu
Mukavaa viikonloppua kaikille
Ylläri iltatähti 19+1

 

Moikka!
Tein marraskuulle uuden pinon, teretulemast sinne kirjoottelemaan!
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2204489-huhtikuun-hurmurit-marraskuussa/