Rv 33+0 POKS!!! :heart:
Viljavainio ehkä meitä on vaan vähemmän aktiivisia kirjottajia, kun toisissa pinoissa. Tosin esim. heinä- ja elokuisilla on vähemmän sivuja nyt helmikuussa, kun meillä, joten ei me nyt kaikista hiljasempia olla. Eikä meillä kauheeta eroa toukokuisiinkaan ole. Kai tää tästä aktivoituu, kun äitiyslomat alkaa ja porukka alkaa jakaantumaan. Tässä kohdassa, kun ei oikein "tapahdu" mitään, niin ei ole mitään raportoitava
a.
Perätilasynnytyksestä voisin oman kokemukseni kertoa, jos täällä jonkun vauva päättää syntyä pylly edellä. Synntin siis toisen lapseni alateitse perätilassa Naistenklinikalla 2008. Näissä toimenpiteissä tuntuu olevan paikkakuntakohtaisia eroja, joten kaikkialla ei varmaan toimita samoin, kun HUS:n alueella.
Vauva oli ollut ensin poikkitilassa ja sitten perätilassa jostain viikolta 32 saakka. Sain lähetteen äitiyspolille ja siellä utrassa todettiin, että vauva on tulossa takapuoli edellä. Viikkoja oli 36 ja vauvan painoarvioksi saatiin 2,3kg. Seuraavalle päivälle varattiin aika ulkokäännökseen. Ulkokäännöstä varten piti olla neljä tuntia syömättä sektiovaaran takia. Ensin olin käyrällä ja sain jotain supistuksia estävää läkettä, jotta ei ala supistelemaan, kun vauvaa käännetään. Kätilö sanoi että käännös tehdään hellästi. Käännöstä tuli yrittämään lääkäri ja samaan aikaan kätilö koko ajan ultralla seurasi sikiön sykettä. Lääkäri olikin aika kovakourainen. Vauva ei kuitenkaan hivehtanutkaan. Taisi olla peppu jo niin syvällä lantiossa, että käännösyritys epäonnistui. Sitten alettiin miettiä synnytystapaa. Ensin olin varma, että haluan sektion. Sektioaika olisi laitettu viikolle 39. Kätilö ja lääkäri kuitenkin jakelivat jotain lappusia sektion vaaroista ja saivat mut ylipuhuttua menemään Naistenklinikalle synnytystapa-arvioon, jossa katsottaisiin edellytykset alatiesynnytykseen. Päädyin sitten menemään siihen arvioon, koska kokoa ajan oli mahdollisuus perua ja päätyä siihen sektioon.
Synnytystapa-arvio tehtiin muistaakseni viikolla 37. Lääkäri ensin ultrasi ja sai painoarvioksi 2,6kg. Vauva oli täydellisessä perätilassa eli peppu lantiossa ja jalat v-asennossa ja pää nuokkuasennossa. Edellytykset vauvan koon ja asennon vuoksi alatiesynnytykselle oli hyvät. Kävin myös magneettikuvissa, joissa katsottiin lantion tilavuus. Lantio oli tilava ja lääkäri päätyi suosittelemaan alatiesynnytystä. Meinasin sitten yrittää sitä, koska kaikki puolsi sitä synnytystapaa. Alatiesynnytys onnistuisi vaan, jos vauva olisi alle 4kg ja raskausviikkoja ale 41. Jos olis jompi kumpi ylittynyt, olisi päädytty sektioon. Synnytystä ei myöskään olis käynnistetty, koska se lisää riskejä. Uusi painoarvio laitettiin laskettuun päivään.
Synnytys kuitenkin alkoi rv 39+6 spontaanisti supistuksilla. Lähdettiin aika pian supistusten alettua Naistenklinikalle. Siellä pääsin suoraan synnytyssaliin, jossa ultrattiin vielä vauvan asento. Avautumisvaihe meni ihan tavallisesti. Ainoa ero mun muihin synnytyksiin oli se, että supistukset tuntuivat enemmän selässä. Sain epiduraalin avauduin puolet nopeammin, kun esikoisesta. Ponnistusvaiheessa saliin tuli ponnistusvaiheen hoitava lääkäri, lastenlääkäri, kaksi kätilöä ja pari kiinnostunutta (en muista olivatko lääkäreitä vai kätilöitä). Kalvoja ei puhkaistu vaan ne puhkesivat itsellään vasta ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaiheessa laitettiin oksitosiinitippaa lujemmalle, koska supistukset harvenivat. Ponnistin vauvan itse niin pitkälle, että hartiat olivat ulkona. Sitten vasta vauvaan sai koskea ja lääkäri avitti loput ulos. Eppari tehtiin, koska se tehdään PT-synnytysissä automaattisesti. Vauva voi hyvin ja pääsi heti rinnalle. Jalat oli vaan aluksi hassusti linkussa, mutta oikenivat siitä pikkuhiljaa. Perätilassa pitkään olleilla vauvoilla on myös lonkkaluksaation vaara, joten kotiinlähtötarkastukse tekee kaksi eri lääkäriä. Meidän tytöllä ei ollut luksaatiota. Päästiin jo seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen kotiin.
Tässäpä tämä. Hyvin onnistui siis synnytys. Saa kysyä, jos tuli kysyttävää tosta mun sekavasta sepustuksesta (jos nyt kukaan edes jaksoi lukea sitä
).
Itse mä suosittelisin perätilasynnytystä toissynnyttäjälle, jolla aikasemmat synytykset sujuneet ongelmita ja myös oma motivaatio ja halu on tärkeätä. Muutenkin pidin synnytystapaa turvallisena, kun synnytystä seurattiin tarkasti ja riskit oli tiedossa. Voihan RT-synnyskin muuttua ponnistusvaiheeltaan hankalaksi yllättäen, jos vauva tuleekin huonossa asennossa.
Nimistä vielä sen verran, että ollaan miehen kanssa taas väännetty niistä kättä. :kieh: Meillä olis tosi kiva ja kaunis nimivaihtoehto, mutta miehen mielestä se ei täytä kriteereitä, kun siinä ei ole yhtä monta kirjainta, kun meidän muiden nimissä. Mä olen sitä mieltä, että ei kai sillä nyt mitään väliä ole. Pääasia, että nimi on hyvä sille lapselle. Ei kai kukaan nyt muutenkaan laske perheenjäsenten nimien kirjaimia ja ala ihmettelemään, jos jollain on yksi kirjain vähemmän.
Omassa navassa ei erityistä. Odottelen "innolla" sitä perjantain sokerirasitusta.
Natte ja Tinja 33+0