*Huhtikuun Helmet 2012 * HUHTIKUUSSA* MEIDÄN KUU!!*

ONNEA :flower: Midia Mahtavan nopea synnytys, sellaista odotellessa
ja ONNEA ekulainen :flower: Ihanaa; pääsiäistipu :D Hurjalta kuulostaa synnytys mutta hienosti selvisitte :)

Täällä ei ässistä ja Ikean -reissusta huolimatta yhtäkään supistusta eikä mitään limoja, äyh. Miehellekin sanoin jo että ei meille sitä pääsiäispupua nyt taida tullakkaan.

Onnea matkaan Jouskari-80 :) tuo epätietoisuus on niin tuttua ja se mua pelottaa taaskin vaikka jo kuudes kerta meneillään.....

Kuudes ihme :) 39+4
 
Viimeksi muokattu:
midialle ja ekulaiselle onnea :) :flower:

Jouskarille paljon suppareita nyt sinne, että pääsette hommiin :)

Ei kyllä taida meillekään pääsiäisvauvaa tulla.. Mitään muuta ei oikeastaan ole tänään ollut kuin älytön väsymys, nukuin viime yönä 11h ja silti vaan maannu sohvalla.. Saunassa ja syömässä kyllä käytiin miehen kanssa, mutta sen jälkeen tunnin päikkärit ja taas makoilua sohvalla..
 
Onnea Midia ja Ekulainen :flower: :heart: Hurjalta kuulosti ekulainen sun paikkaaminen, apua! Mutta pääasia et hyvillä muistoilla eteenpäin ja onhan se palkinto mitä ihanin :)

Riittääkö näin kevätvauvalle kotiutumisvaatteeksi pitkähihanen body, housut, sukat+villasukat, tumput, pipo ja sit semmonen ohut vanuhaalari?? Autolla kumminki liikutaan.. Tarvisko jonku viltin vielä kaukalossa ollessaan?

Jouskarille tsempit, toivottavasti pääset pian tositoimiin!

Täällä ollaan tunteiden vuoristoradassa; pelottaa ja jännittää et kohta se omaki vquva on maailmassa;apua osaanko mä hoitaa sitä, oonkohan nyt miettiny mihin oon ryhtyny, selviääkö tästä, onko ns. oma elämä ohi kuten "kaikki" lapsettomat ja ei-niin-onnellista-perhe-elämää viettävät jauhavat?? Ja taaa toisaalta; Voisiko se pieni jo syntyä, haluan jo syliin sen mussukan ja tutustua tähän uuteen ihmiseen jne.. huhhuh.

Kaipa nää on ihan normaaleja pohdintoja ja valmistautumista tulevaan.. Kaamee närästys ollu tänään.
 
Jouskari, mulla oli just tästä kolmannesta sellanen fiilis, että kehtaako näistä suppareista nyt valitella kätilölle (olin siis käynnistyksessä osastolla). Tuli n. 8min välein, mutta oli jo kunnolla kipeitä. Käyrien jälkeen meinas kuitenkin, että tilanne niin kypsä ja supparit piirtyy tosi kovina, että saliin vaan. Siellä päästettiin vedet ja siitä sit mentiinkin rytinällä etiäpäin. Ja mulla siis käynnistyksessä oli ballonki, mikä lähes heti tippu pois. Eli noo supparit oli ns. ihan omia. Kahesta ekasta supparit tullut tiheempää, kun sairaalaan oon mennyt, mut sit ei ollakkaan ehitty kunnolla lääkitä. Nyt sain epiduraalin riittävän ajoissa.

Syysmyrsylle tsemppiä. Minäkin menisin pyhien jälkeen synnärille ja sanoisin, että tulin nyt jäädäkseni. Ite sanoin, että en odota, että vauva kasvaa enää yhtään enempiä, että sitten leikataan, että en uskalla oottaa että kaveri kasvaa vielä enemmän. Mulla siis käynnistettiin 38+0, mutta sillon oli kyllä painoarvio jo 4,4 kiloa. Toisaalta olen uudelleen synnyttäjä ja keskimmäinenkin oli 4,4kiloa ja tuli minuutin ponnistuksella, että tiedettiin sieltä mahtuvan isonkin kaverin. Pyhinä en menisi pakosti, koska on totta että kun isoa esikoista pykää, voidaan joutua helmpommin tilanteeseen, jossa tarvitaan lääkäriä ja pyhien päivystykset ei oo ehkä tähän tilanteeseen parhaita.

Onnea vauvaantuneille!:)

Pomppuli ja muru 1 viikko:)
 
Rustaanpa minäki jotaki kertomuksen poikasta...

Eli 2.4. tunsin yöllä pissalle herätessä pariin otteeseen pieniä supistuksia. Pieniä oli ku nukahin aina normaalisti vessassa käynnin jälkee. Sit 4.30 heräsin ja supparit oli jo kovempia, mutta tuli epäsäännöllisesti. Nyt en sitten voinut enää nukkua joten valvoin sängyssä ja välillä kävin olohuoneessa kävelemässä. Supparit muuttu kipeemmiksi ( sai pysähtyä ja puuskuttaa ). Mies lähti sitte viemään lapsia mummolaan aamulla joskus 7.30 aikaan. Tässä vaiheessa supistuksia tuli jo tasaisin väliajoin aika tiuhaan.
Sairaalaan lähettiinki jo aika pian ku mies tuli takaisin kotiin, joskus 8 jälkeen.
Klo 8.37 oltiin Oyssin ovella. Synnärillä tehtii sit sisätutkimus ja kanava lähes hävinnyt ja 4cm auki. Pääsin sit saliin suoraan, supistuksia tuli samalla tahdilla ku kotonakin. Epiduraalin sain joskus 10 jälkeen ja se autto viemään sen pahimman kivun pois. Lapsivedet mulla meni kans siinä jossain vaiheessa, ja se jälkee alkoiki tapahtuun...kovaa painetta tuntu peräpäässä, kätilö tutki ja olin 5cm-6cm auki...sanoi että hällä loppuu vuoro klo 12.30 ( kello oli varmaan jotain vähää vaille 12 siinä vaiheessa ) että joku toinen tulee jatkamaan sitten. Kätilö alko sit laittaa pinniä vauvan päähän, ja huudahti et pää näkyy jo, tää syntyy nyt! Aukesin siis 4cm-5cm muutamassa minuutissa. Kolmella ponnistuksella, kolmessa minuutissa tuli ulos meidän mustikkatyttö klo 12.06. Naama oli toisella ihan mustana ku tuli nii ryminällä ulos, ja sen seurauksena meillä bilit nousi ja oltiin valossakin vuorokausi. Ma-Pe olin sairaalassa, ja voin kertoa että meinas pää hajota. Päästiin sitten eilen (perjantaina) illalla pois, sillä eholla että käyää polilla kontrollissa viel kun se arvo oli hiukan taas noussu. Tänään sit käytii antaa verta ja polilta soitettii et kaikki ok, et kotona normisti seurailla.
 
Kiitos kaikille synnytyskertomuksista, niitä on tosi kiva lueskella :)

Tää mamma joutu yöllä siirtymään sohvalle nukkuun; närästi niin et oksennus oli tulla ja lonkkia särki ihan kympin hyvällä..! Eli siis puoli-istuvaa asentoa ja millon mitenki päin ettei lonkat huutanu hoosiannaa. Kylläpä oli taas.. Ja mä niin toivoin kipeitä supistuksia niin ei. Menkkajomottelua vaan..
 
Onnea taas vauvautuneille :heart:

Ja kiva kun laitatte synnytyskertomuksia :)

Täällä taas hyvin nukuttu yö takana, vauva tosin yhdessä vaiheessa jytäs aika kunnolla, mutta rauhoittu sitten sekin takas nukkumaan. Eli ei taida tämäkään päivä olla vauvan syntymäpäivä :whistle:

Uskon edelleen, että tää synnytys lähtee käyntiin sit kertarysäyksellä kuten esikoisestakin. Nyt vaan odottelen tuota rysäystä :popcorn:

Löllöttelijä: Luulisi riittävän tuo vaatetus:) Mä laitan vauvalle bodyn, housut, sukat, tumput, villasukat ja hatun. Sen jälkeen sujautan koko komeuden vielä kaukalon lämpöpussiin :) (Siis mikäli tässä ei nyt ehdi tulla mitään hulluja helteitä odotellessa) :p

Ceali kera Lillerin 40+5
 
kiitos synnytyskertomuksista minunkin puolestani :)

Täällä olis menkkojen mukaan tänään laskettuaika 40+0 eli mun odotusaika kestää ja kestää kas kun eivät muuttaneet laskettua pari kuukautta eteenpäin..

rv 39+1
 
Täälläkin poksuu 37+0. Ei mitään tuntemuksia,paitsi maha sekaisin ja alamaha välillä kipuilee...Saishan tuo tulla vaikka tiedän että täällä on muita paljon pidemmällä olevia. Selkä ilmoittaa kivusta pitkästä aikaa,hermokipu ei ole kivaa...:| Ja nuo yöt...

Onnea kaikille vauvan saaneille!! :heart:
 
37+5

eilen oli paljon supistuksia ja jopa hyvällä tahdilla, mutta kipeitä eivät olleet juuri ollenkaan. Mä alan panikoitua, mielessä pyörii, että nyt alkaisi vauvan olla turvallisempi ulkona mahasta kuin mahassa ja mitä jos tää meneekin yliaikaseksi. Hassua, että alkuun on pelännyt, että vauva syntyy liian aikasin ja nyt pelkää, että se ei osaa tulla ulos.

Onnea kaikille vauvan saaneille ja kiitos kertomuksistanne.
 
Onnea kaikille pienistä pääsiäistipuista ja -pupuista! Perästä tullaan. :) (jossain vaiheessa..)

Minäkin kävin eilen Ikeassa ja vähän muualla mutta eipä kyllä ollu niistäkään reissuista mitään hyötyä.. :D Muuta kuin materiaalin kannalta. Kai se on vain todettava että toinen tulee sitten kun on valmis eikä siihen juuri voi vaikuttaa. Eikä tässä varsinaisesti mikään kiire olekaan, odottavan aika vain tuntuu välillä pitkältä.
Ja niin kuin joku toinenkin täällä pohdiskeli, itsellä myös päässä käy erilaisia ajatuksia omasta pärjäämisestä ja siitä miten vauvan kanssa aika tulee menemään ja kuinka suuresti oma arki tulee muuttumaan. Yksin kun täällä sitä arkea sitten pyörittää. Mutta uskoakseni tämä on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan. Kai olisi epänormaalimpaa jos niitä asioita ei miettisi.

No, "onneksi" täällä on jo alkanut enemmän näitä menkkamaisia jomotuksia yms tuntemuksia tullut itselle ja pidän sitä hyvänä merkkinä, koska aiemmin on ollut erittäin olematonta. Että loppua kohti menossa :)

No, pääsiäissunnuntain viettoon tässä menossa. Ihanaa nähdä tuo aurinko paistavan ulkona. Niin se kuuluukin olla näin pääsiäisenä.


saraneito & bertta 39+5
 
icy
Tässä meikäläisen synnytyskertomusta:


26.3.2012

klo: 7.30 heräilin taas pissahätään, olihan edellisestä vessareissusta jo tunti vai jopa kaks? Housuihin kuitenkin holahti sängystä noustessa jotain muuta. Ei paljon, mutta aika lailla arvailin jo, että tais olla lapsivettä. Touhusin normaalit aamutoimet, ruokein koiran ja kissan, siivosin keittiön, petasin sängyn ja kävin suihkussa. Supistuksia tuli yhdeksään asti n. 15min välein ja kesti 30-60sec. Liikelaskenta oli ok.

Klo:9.15 vatsa tyhjeni (ja teki muuten kipeää!), muistan ajatelleeni, että onneksi näin, ettei ainakaan synnytyspedille tule mitään kottikärryllistä tavaraa. Menkkapolttelu reisissä ja lonkissa alkoi kasvaa.

Klo: 10->12 supistuksia n. 5min välein, ei kovin kipeitä. Hiukan sai jo keskittyä hengittämiseen. Jossain välissä soittelin miehelle töihin, että tänään varmaan tulee lähtö. Onneksi mies pääsi jo puolenpäivän aikoihin kotiin, kävi myös suihkussa ja sitten vietiin koira hoitoon anoppilaan. Pyysin miestä vielä kipaisemaan Siwasta kolmioleivän ja limpparia.

Klo: 12.30 oltiin synnärillä ja päästiin ensin johki tutkimushuoneeseen, jossa laitettiin käyrille. Supistuksia tuli 5-10min välein, ei vieläkään kovin napakoita. Käyrät muuten ok, tehtiin sisätutkimus ja todettiin, että lapsivettähän sieltä oli tihkunut ja 3cm oltiin auki, tukka kuulemma tuntui, opiskelija oli myös mukana ja ronkki siinä samalla. Pääsin uudestaan suihkuun ja sairaalan kuteet niskaan.

Klo: 13.45 siirryttiin synnytyssaliin, ja käyrille. Sain ilokaasun käyttöön ja sen käyttöä harjoiteltiin sitten opiskelijan kanssa. Aluksi en osannut ottaa tarpeeksi ajoissa ilokaasua ja olin aina supistusten välit pienessä pörrissä ja hihittelin. Mies kävi syömässä, kun todettiin synnytyksen etenevän rauhallisesti. Jossain vaiheessa kaasu alkoi toimimaan kuten pitikin, ja pystyin rauhallisesti käppäilemään supistusten välit ympäri salia. Katselin telkkarista Emmerdalet ja Salkkarit, mutten niistä kyllä mitään muista?

Klo: 21.40 puhkaistiin kalvot ja laitettiin samalla kohdunkaulapuudutus. Tuntui hiukan ikävälle sen laitto, mutta helpotti kyllä alapään kipua tosi hyvin. Ennen puudutusta oltiin 4cm auki ja parissa tunnissa tuli 2cm lisää. Kuulin välillä, kun muissa huoneissa parkaistiin ja joka kerta aloin itsekin vollottaa :D Mies lohdutteli, ettei meilläkään kovin kauan enää mene, kun nyytti on sylissä. Uskomaton tuki siitä vaan oli, kun mies siinä vieressä piti kädestä ja silitteli kipeimpien supistusten aikana.

Joskus yhdentoista maissa laitettiin spinaali (tätäkin tökittiin useampaan otteeseen, kun ei oikeaa paikkaa tahtonut löytyä), kun kivut alkoi taas käymään aika sietämättömiksi. Lisäksi oksitosiini laitettiin tippumaan supistusten tehostamiseksi. En muista tarkalleen, olinko ennen vai jälkeen puudutuksen sen 8cm auki ja pikkuhiljaa alkoi jo pääkopassa tulemaan tunne, että kohta päästään ponnistamaan ja saadaan vihdoin se vauva syliin. Kahdentoista jälkeen kätilö tuli tekemään taas sisätutkimuksen, ja odotin jo innolla, että saisin luvan alkaa ponnistelemaan. Kätilö ronkki jonkin aikaa ihan hiljaa ja kun kysyin, että kai edes sentti on tullut lisää niin tämä totesi, että pikemminkin sentti vähemmän! Itse hämmennyin ja alkoi hieman pelottaa, kun kätilö kertoi lähtevänsä hakemaan lääkäriä paikalle. Lääkäri tuli muistaakseni nopeasti, ja aikansa tutki hänkin paikkoja ja paineli vatsa päältä. Todettiin, että vauva oli kääntynyt ns. avotarjontaan, eli leuka ei ollut kiinni rinnassa ja kasvot olivat väärään suuntaan vatsaa kohti. Itkin ihan hillittömästi, kun lääkäri sanoi että pitää tehdä sektio. Oltiin kuitenkin päästy niin lähelle loppua ja nyt sitten kuitenkin jouduttiin leikkaukseen! Alkoi pieni hälinä, kätilö laittoi nopeasti katetrin, ajoi karvat, sitten lähdettiin kiikuttamaan leikkaussaliin. Kivut olivat supistusten aikana ihan hirveät, eikä taukoja ollut enää kuin max. minuutin kerrallaan. Sänky kiikutettiin labran kautta, ja siinä käytävällä ottivat muutaman pötkilön verta. Salissa meikäläisen ruho saatiin jotenkin kammettua siihen leikkauspöydälle ja sama spinaalin laittanut virolaisguru tuli taas tökkimään selän puolelle. Yli kymmenen kertaa kuului ”njut vaha pistaa” eikä puudutusta saatu siltikään laitettua. Supistuksia tuli ihan koko ajan ja tässä vaiheessa alkoi jo meikäläisen äänihuulia karhentaa, sen verran hyvin tuli rääyttyä. Huone alkoi pyörimään silmissä, itkin, vapisin ja huusin. Virolaismaestro luovutti ja paikalle pyydettiin nukutuslääkäri, joita ei tietenkään paikalla ollut kuin yksi ja tämäkin oli jotain umpisuolipotilasta herättämässä. Mut käännettiin selälleen ja vatsa desinfioitiin, tässä vaiheessa mulle ystävällisesti todettiin, ettei enää tarvitsisi huutaa. Vitutti. Meni ehkä 15min kunnes tämä vihreämyssyinen enkeli saapui paikalle ja laittoi maskin naamalle. Pari hönkäsyä ja olinkin jo taju kankaalla. Muistan leikkaussalin kellon näyttäneen 01.55 kun viimeisen kerran katsoin.

Kello oli jotain neljän viiden välillä, kun raottelin silmiä ja totesin, etten ollut enää salissa. Kohta tuli hoitaja, joka onnitteli pojasta. En oikein tajunnut vielä, että vauva oli tosiaan jo syntynyt. Joku tuli painelemaan kohtua, ja se sattui. Kohta tuli synnytysvuodeostastolta joku symppis kätilö noutamaan. Muistan höpöttäneeni koko matkan, muttei mitään käryä, mitäköhän tuli avauduttua. Sain kipulääkettä, Oxanestia ja jotain muuta, sitten parin tunnin torkut. Kahdeksan aikoihin sitten viimein näin pojan ensimmäisen kerran, ja hänet tuotiin alasti tissien väliin. Nyt ei enää itkettänyt, vaan olin ihan onnesta mykkä ja tuijottelin pientä mönkiäistä. Pisteitä poika oli saanut 8-9-9, syntymäajaksi kerrottiin 2.21, painoa 4005g, 51,5cm ja pipo 35cm.

Paljon tsemppiä teille odottaville vielä! :heart:

Tässä meijän poju synnärillä 2vrk ikäisenä :)

katso liitettä 15672
 
Ihania synnytyskertomuksia ja niin suloiset kuvat Vauviksella ja Icylla :heart: Onnea <3

Täällä koitettu kolmea ässää eikä se ulos sieltä tule.. Onhan tässä aikaa odottaa, mutta kun haluaisi jo oman vauvan <3
 
Heips !

Mäkin nyt tunkeudun tänne huhtikuisten puolelle huutelemaan, vaikka laskettu aika oli jo maaliskuussa (29.3). Ikää 19v ja Tyksiin pitäis synnyttämään mennä :)

Nyt siis rv 41+3 ja synnytys sais jo pikkuhiljaa alkaa näyttämään jotain merkkejä itsestään myös päiväsaikaan :| Yöt menee valvoessa supistusten takia mut koskaan ne ei voimistu niin koviksi et synnärillä ois pitäny käydä, huoh! Tiistaina yliaikaiskontrolli mut mieluusti vois lähteä synnytys käyntiin itsestäänkin ennen sitä..
Turvotusta yhtäkkiä kyl tullu ihan hirmusesti, nytkin tuntuu et kasvoja kihelmöi ku ne on niin turvoksissa mut ehkä tää tästä.

Ja onnea munki puolesta kaikille vauvautuneille ! :heart:
 
Mielenkiintoisia synnytyskertomuksia ja ihania vauvakuvia täällä. Onnittelut siis vain kaikille muillekin vauvaantuneille :)

Kehtaakohan tätä edes kirjoittaa tänne, MUTTA mun ystävä on ihan vakuuttunut, että sai aikoinaan synnytyksen käyntiin värisevällä vibraattorilla ;) Oli ihan kypsä siihen raskauteen, niin aamupäivällä päristeli (raskausviikkoja oli siinä vaiheessa muistaakseni tasan 38) ja sitten sen päivän iltana alkoivat supistukset ja menivät kai lapsivedetkin. Voihan se olla sattumaakin, mutta hän on ihan varma, että siitä johtui. Että jos itse olisin vielä raskaana ja ihan kypsä koko hommaan, niin ties vaikka tulisi kokeiltua :) :ashamed:
 
Onnittelut taas uusille vauvelin rinnalleen saaneille!! :flower:

Miipalle tervetuloa! :)

Noista synnytyskertomuksista pääsee pikkuhiljaa niin hyvin jo fiiliksiin. Tosissaan alkaa odottaa sitä omaa vuoroa... ja toisaalta jännittää, että kuinkahan meillä menee. :rolleyes: No, pääasia, että asukas tulisi ulos tavalla tai toisella ja mieluusti hyvissä voimissa. Kivahan se olisi tietysti, jos äitikin jäisi hyviin voimiin koitoksen jälkeen...;)

Aamusella tuli käytyä melkein 2h mettälenkillä, kun tuo hanki kanto niin mukavasti jopa tätä ruhoa. Oli vaan hieman liikaa nyky kunnolle, sillä viimeiset sadat metrit sai raahautua pikkuruisin askelin ja suoraan sänkyyn lepäämään. :ashamed: Vaan kivaa ja rentouttavaa oli!! =) Nyt on sitten huonohko olo ja hirmuinen väsymys iskeny vaan eiköhän tuo yölepo siihen auttane. Lapsetkin ovat mummilassa eli ei mitään iltatappeluita heidän kanssaan nukkumaan käymisestä eikä sitä herätystä 6.30! Ai autuutta!! :D
 
Huomenta vaan, viimeinen pääsiäispyhä eikä tullu vauvaa tänne..

Outo yö, heräsin vessaan 4.30,valvoin pari tuntia, kävelin välillä juomassa, välillä vessassa, kun ei uni tullut, sit nukahdin ja heräsin 9.30 aika napakkaan supistukseen, sit sen jälkeen tullut pari ihan pientä.. Että kunhan kohtu vaan vetää treeniä taas.. (outo siis sinänsä että en oo levttomasti valvonu aiempina öinä, vaan pissalle ja suoraan "saamunu" takas sänkyyn)

felina: Jospa ne olis niitä oikeita, tsemppiä :)

rv 39+2
 
Vittusaatana!!!!!!!!!! Mää alan hajoilla täällä (tänään siis hajoilupäivä ) :headwall: Nukuin yön huonosti ja päätä särkee. En jaksa vastat yhteenkään puheluun ja vituttaa kaikkien ihmisten naamat. Eilenkin soi puhelin koko ajan |O Pahinta on nyt se et nyt tän päivän jälkeen tää on pisimmällä oleva odotus mitä mulla on ollut ja se korpee eniten :mad:

Champpis ja Mara 40+5
 
Takana levoton yö: vessassa sai käydä 1-1,5 tunnin välein eikä hyvästä unenlaadusta ollut tietoakaan. |O Suppareita on ollut eilisestä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti muttei kivuttomia... turhauttavaa. :|

Tsemppiä kaikille! :hug:
 

Yhteistyössä