Tässä meikäläisen synnytyskertomusta:
26.3.2012
klo: 7.30 heräilin taas pissahätään, olihan edellisestä vessareissusta jo tunti vai jopa kaks? Housuihin kuitenkin holahti sängystä noustessa jotain muuta. Ei paljon, mutta aika lailla arvailin jo, että tais olla lapsivettä. Touhusin normaalit aamutoimet, ruokein koiran ja kissan, siivosin keittiön, petasin sängyn ja kävin suihkussa. Supistuksia tuli yhdeksään asti n. 15min välein ja kesti 30-60sec. Liikelaskenta oli ok.
Klo:9.15 vatsa tyhjeni (ja teki muuten kipeää!), muistan ajatelleeni, että onneksi näin, ettei ainakaan synnytyspedille tule mitään kottikärryllistä tavaraa. Menkkapolttelu reisissä ja lonkissa alkoi kasvaa.
Klo: 10->12 supistuksia n. 5min välein, ei kovin kipeitä. Hiukan sai jo keskittyä hengittämiseen. Jossain välissä soittelin miehelle töihin, että tänään varmaan tulee lähtö. Onneksi mies pääsi jo puolenpäivän aikoihin kotiin, kävi myös suihkussa ja sitten vietiin koira hoitoon anoppilaan. Pyysin miestä vielä kipaisemaan Siwasta kolmioleivän ja limpparia.
Klo: 12.30 oltiin synnärillä ja päästiin ensin johki tutkimushuoneeseen, jossa laitettiin käyrille. Supistuksia tuli 5-10min välein, ei vieläkään kovin napakoita. Käyrät muuten ok, tehtiin sisätutkimus ja todettiin, että lapsivettähän sieltä oli tihkunut ja 3cm oltiin auki, tukka kuulemma tuntui, opiskelija oli myös mukana ja ronkki siinä samalla. Pääsin uudestaan suihkuun ja sairaalan kuteet niskaan.
Klo: 13.45 siirryttiin synnytyssaliin, ja käyrille. Sain ilokaasun käyttöön ja sen käyttöä harjoiteltiin sitten opiskelijan kanssa. Aluksi en osannut ottaa tarpeeksi ajoissa ilokaasua ja olin aina supistusten välit pienessä pörrissä ja hihittelin. Mies kävi syömässä, kun todettiin synnytyksen etenevän rauhallisesti. Jossain vaiheessa kaasu alkoi toimimaan kuten pitikin, ja pystyin rauhallisesti käppäilemään supistusten välit ympäri salia. Katselin telkkarista Emmerdalet ja Salkkarit, mutten niistä kyllä mitään muista?
Klo: 21.40 puhkaistiin kalvot ja laitettiin samalla kohdunkaulapuudutus. Tuntui hiukan ikävälle sen laitto, mutta helpotti kyllä alapään kipua tosi hyvin. Ennen puudutusta oltiin 4cm auki ja parissa tunnissa tuli 2cm lisää. Kuulin välillä, kun muissa huoneissa parkaistiin ja joka kerta aloin itsekin vollottaa
Mies lohdutteli, ettei meilläkään kovin kauan enää mene, kun nyytti on sylissä. Uskomaton tuki siitä vaan oli, kun mies siinä vieressä piti kädestä ja silitteli kipeimpien supistusten aikana.
Joskus yhdentoista maissa laitettiin spinaali (tätäkin tökittiin useampaan otteeseen, kun ei oikeaa paikkaa tahtonut löytyä), kun kivut alkoi taas käymään aika sietämättömiksi. Lisäksi oksitosiini laitettiin tippumaan supistusten tehostamiseksi. En muista tarkalleen, olinko ennen vai jälkeen puudutuksen sen 8cm auki ja pikkuhiljaa alkoi jo pääkopassa tulemaan tunne, että kohta päästään ponnistamaan ja saadaan vihdoin se vauva syliin. Kahdentoista jälkeen kätilö tuli tekemään taas sisätutkimuksen, ja odotin jo innolla, että saisin luvan alkaa ponnistelemaan. Kätilö ronkki jonkin aikaa ihan hiljaa ja kun kysyin, että kai edes sentti on tullut lisää niin tämä totesi, että pikemminkin sentti vähemmän! Itse hämmennyin ja alkoi hieman pelottaa, kun kätilö kertoi lähtevänsä hakemaan lääkäriä paikalle. Lääkäri tuli muistaakseni nopeasti, ja aikansa tutki hänkin paikkoja ja paineli vatsa päältä. Todettiin, että vauva oli kääntynyt ns. avotarjontaan, eli leuka ei ollut kiinni rinnassa ja kasvot olivat väärään suuntaan vatsaa kohti. Itkin ihan hillittömästi, kun lääkäri sanoi että pitää tehdä sektio. Oltiin kuitenkin päästy niin lähelle loppua ja nyt sitten kuitenkin jouduttiin leikkaukseen! Alkoi pieni hälinä, kätilö laittoi nopeasti katetrin, ajoi karvat, sitten lähdettiin kiikuttamaan leikkaussaliin. Kivut olivat supistusten aikana ihan hirveät, eikä taukoja ollut enää kuin max. minuutin kerrallaan. Sänky kiikutettiin labran kautta, ja siinä käytävällä ottivat muutaman pötkilön verta. Salissa meikäläisen ruho saatiin jotenkin kammettua siihen leikkauspöydälle ja sama spinaalin laittanut virolaisguru tuli taas tökkimään selän puolelle. Yli kymmenen kertaa kuului njut vaha pistaa eikä puudutusta saatu siltikään laitettua. Supistuksia tuli ihan koko ajan ja tässä vaiheessa alkoi jo meikäläisen äänihuulia karhentaa, sen verran hyvin tuli rääyttyä. Huone alkoi pyörimään silmissä, itkin, vapisin ja huusin. Virolaismaestro luovutti ja paikalle pyydettiin nukutuslääkäri, joita ei tietenkään paikalla ollut kuin yksi ja tämäkin oli jotain umpisuolipotilasta herättämässä. Mut käännettiin selälleen ja vatsa desinfioitiin, tässä vaiheessa mulle ystävällisesti todettiin, ettei enää tarvitsisi huutaa. Vitutti. Meni ehkä 15min kunnes tämä vihreämyssyinen enkeli saapui paikalle ja laittoi maskin naamalle. Pari hönkäsyä ja olinkin jo taju kankaalla. Muistan leikkaussalin kellon näyttäneen 01.55 kun viimeisen kerran katsoin.
Kello oli jotain neljän viiden välillä, kun raottelin silmiä ja totesin, etten ollut enää salissa. Kohta tuli hoitaja, joka onnitteli pojasta. En oikein tajunnut vielä, että vauva oli tosiaan jo syntynyt. Joku tuli painelemaan kohtua, ja se sattui. Kohta tuli synnytysvuodeostastolta joku symppis kätilö noutamaan. Muistan höpöttäneeni koko matkan, muttei mitään käryä, mitäköhän tuli avauduttua. Sain kipulääkettä, Oxanestia ja jotain muuta, sitten parin tunnin torkut. Kahdeksan aikoihin sitten viimein näin pojan ensimmäisen kerran, ja hänet tuotiin alasti tissien väliin. Nyt ei enää itkettänyt, vaan olin ihan onnesta mykkä ja tuijottelin pientä mönkiäistä. Pisteitä poika oli saanut 8-9-9, syntymäajaksi kerrottiin 2.21, painoa 4005g, 51,5cm ja pipo 35cm.
Paljon tsemppiä teille odottaville vielä! :heart:
Tässä meijän poju synnärillä 2vrk ikäisenä
katso liitettä 15672
