Synnytyskertomusta tulin raapustamaan.
Poikamme siis syntyi ihanasti aprillipäivänä (salaa toivoin) 1.4. klo 15.54 ja painoa 3780g ja pituutta 52 cm sekä pipo 36cm. Viikkoja oli sinä päivänä 38+0.
Aloitin synnytykseen valmistautumisen kahta viikkoa ennen sillai että kävin kuumissa suikuissa ja saunassa melkein joka ilta. Suihkussa ollessa istuin tuolilla ja heiluttelin samalla lantiota. Seksiä harrastimme myös satunnaisesti. Lämpö teki mulla tehtävänsä joten äitipolilla to 26 päivä oli sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2 cm. Pe pitkä suihku ja sauna. La olo oli kuvottava, miehelle sanoinkin että tuleekohan oksennustauti. Leivoin rauhassa juustokakun ja samalla kellotin suppareita jotka alkoivat puoli5 iltapäivällä ja jatkuen jo kolmatta tuntia. Olivat alle 10 min ja ihan napakoita. Samalla aloitin akupisteiden painelun. Linkki tässä
Babyidea - Akupainanta synnytyksess Soitin miehen kotiin, oli esikoisen kanssa kylillä. Ilmotettiin sitten myös anopille että voipi varautua. Synnärille soitin ja siellä sanottiin että tule sitten kun et pysty enää kotona olemaan. Kävin suihkussa ja ne supparit loppu. Jotenkin vain tuntui siltä että haluan silti lähteä sairaalaan edes näytille. Joten anoppi soitettiin esikoisen vahdiksi ja lähettiin kohti sairaalaa.
Autossa sitten supparit palas ja samanlaisina. Matka kesti reilun tunnin joten oli melkein puoliyö kun sinne päästiin. Käyrälle ja se oli hyvä. Supparit näky siinä laimeina. Tutkimus ja kätilö totesi että pehmeä ja sama tilanne kuin tosrtaina. Mutta saa jäädä yöksi jos haluaa mutta muuten voi mennä kotiin. Mietittiin hetki ja tultiin siihen tulokseen että jään. Sain nukahtamislääkkeet ja grammasen panadolin. En saanut kuitenkaan nukuttua yöllä kuin muutaman tunnin. Maatessa en tuntenut mitään. Aamulla käyrä joka oli hyvä. Aamupalalla kävin itse jolloin alkoi tuntua kunnon supparit. Kätilö tutki ja sanoi että reilusti kahdelle auki ja kanava hävinnyt että ei mitään asiaa kotiin. Pikkusen hämmästyin sillä olin valmis lähtemään kotiin. Soitin miehelle että vie esikoinen hoitoon ja tule tänne reippaasti. Odotin sängyssä rauhassa se kaks tuntia että mieheni tuli ja se oli paras päätös ikinä sillä muuten ei olis kerenny
Klo 12 lähettiin käytävälle kävelemään. Painon tunne oli valtava ja supparit alkoi heti kovenemaan. 2 Tunnin päästä oli pakko kätilöltä kysyä muuta vaihtoehtoa. Esitin toiveen käyttää ammetta. Lupa tuli ja eikun sinne vaan. Vesi on mulle paras, tuli niin todettua. Ihanasti supparien huippu katkes siellä joten pystyin rentoutua ihan kunnolla. Ja sehän vauhditti asiaa. Tunnin ehdin olla ja sitten en enää pystynyt kun supparit olivat niin tiheät ja kovat. Pois ammeesta ja katsottiin kohdun tilanne. 7 senttiä auki :O ja kiire miettiä mitä helpotusta haluaa. Ilokaasua aloin vedellä heti ja sekin poisti huiput kunhan oikein veti. Päädyttiin kohdunkaaulapuudutteeseen. Ja onneksi sillä muuta ei olis edes kerenny antaa. Lääkäri laittoi ja sanoi että 9 cn auki ja puhkaisi samalla kalvot. Puudute auttoi ilokaasun kanssa vartin siihen 10 senttiin jolloin alako työnnättää. Oltiin sovittu että haluan kokeilla jakkaraa ja siihen sitten siirryttiin.
Sitten alkoi ponnitus joka oli kamalinta mitä tiedän. Kipu oli pahempi kuin esikoiselta. Supparit oli kovia mutta kestoltaan lyhyitä. Ponnistin ja huusin kurkku suorana. Ponnistusta voimistavaa suihketta sain kerran molempiin sieraimiin.Ponnistus vaihe kesti 16 min mutta ihan kauheaa. Kätilö sanoi jo lopussa kun ei meinannut päätä saada punnattua ulos että nyt on pakko kerätä voima millä saadaan vauvan pää ulos. Ja jostain se löyty sillä sain punnattua ja sitten vauva lensi oikein lattialle raivosta huutaen. Ajattelin vaan että luojalle kiitos että se on ulkona ja kaikki hengissä.
Selvisi että synnytys tapahtui vauvan ollessa avosuisena jolloin hän tullessaan vaatii enemmän tilaa ja voimaa. Siksi se kipu oli niin valtava. Reperin vain vähän ja epparia ei tarvinnut tehdä. Se oli hyvä. Ommeltiin ensin ja sitten vasta istukka irtosi n. 45 min synnytyksestä. Ja se oli iso 820g :O
Poika oli heti rinnassa kiinni. Jännitettiin painoa kun mulla oli rd ja arvio pojasta oli torstaina se 3,5 kg. Ja se mulle tehty arvio laski to reilusti edellisestä arviosta jonka teki eri lääkäri. Mutta poika painoi sen 3780 joten aika lähelle oli ylilääkäri sen saanut verrattuna toiseen joka olis ollut puoli kiloa enemmän.
Ajattelin silloin että ei enää ikinä, niin kamala kokemus se oli mutta kun pyysin vielä ennen kotiutusta kätilön kanssa keskustelun siitä synnytyksen kulusta niin ajatus seesteisempi. Ymmärsin että ei ollut minun syy kun en jaksanut ponnistaa (lapsi avosuisena) ja jos en olisi oikeasti pystynyt niin keinot siihenkin olisi ollut. Kuulin myös että valitsemani jakkara oli hyvä valinta kun se osaltaan helpotti ponnistusta. Mutta palkintona saimme suloisen lapsen :heart:
Kotiin tultiin tiistaina ja hyvin on mennyt. Poika nukkuu ja syö. Esikoinenkin toistaiseksi todella hyvin ottanut vauvan vastaan. Ostettiin hänelle oma nukke jota hoivaa samalla ja se tuntuu olevan hyvä valinta.
Pyydän vielä anteeksi niiltä joita etuilin. Toivon että saatte pian omanne syliinne. Voimia loppurutistuksiin kaikille ja enkeleitä tapahtumien suojelijoiksi. =)
Piiper ja "Julle" 6pv