Jännä lukea raskauskuulumisia, kun oma vauva on jo maailmassa. Tuntuu, että omasta raskaudesta on ikuisuus aikaa
Kovasti tsemppiä kaikille, kohta tekin ihmettelette ihan samaa asiaa. Mutta tosiaan, vatsallaan en pääse nukkumaan minäkään, kun meijerit ovat aivan valtavat. (Ja hiukan huolestuttaa, mitä niistä raukoista jää jäljelle imetysajan jälkeen). Tosin esikoinen ei tehnyt tisseille tuhoja oikeastaan yhtään, vaikka täysimetin 6 kk ja koko homman lopettelin siinä tytön ollessa 1 v 4 kk. Tosin nyt maitoa tulee vielä enemmän, jos vain mahdollista... Olen jopa alkanut lypsämään sitä paikallisen sairaalan käyttöön, niin saavat keskoset ja muut vastasyntyneet syötävää (ja mä vähän verovapaata pätäkkää). Tosin mitä enemmän lypsän, sitä enemmän sitä tulee. Huoh.
Mulla on lähtenyt makeanhimo ihan käsistä vauvan synnyttyä. Raskausaikana podin kamalan huonoa omaatuntoa kaikesta turhasta syömisestä, kun mulla oli RD. Mutta nyt olen vastuussa vain itsestäni ja on hankalampi motivoida katsomaan syömisiä. Suklaa vaan maistuu NIIN hyvältä. Tosin vaakalukemat näyttävät joka aamu vähemmän ja vähemmän, kiloja on lähtenyt jo jotakuinkin 8 ja vielä opis sellaiset 4 jäljellä. Eikä synnytyksestä tosiaan ole kuin tasan 2 viikkoa aikaa