Huoh!
Tukaluus ottaa vallan meikäläisestä! Viimeiset pari viikkoa on ollut melkoisen paisunut ja ahdistunut olo. Koko ajan närästää, koko ajan ahdistaa keuhkoissa, hengittäminen on haasteellista, syöminen on vaikeaa, kun mikään ei mahdu ja liikkuminen on lyllertämistä. Ahdistaa. Aika rankkaa, etten sanoisi... Tuntuu, ettei jaksa mitään vaan haluaa vaan maata. Mutta makuuasennossa ei kyllä todella voi olla, kun ahdistaa. Tuntuu, että pitäs koko ajan olla vaan puoli-istuvasti tai seisten, mutta sitten puutuu joka paikka ja turvottaa. Argh.
Oon aina luullut, että vatsa sitten laskeutuu n. kk tai vähän alle kuukausi ennen synnytystä. (Koska siskolleni kävi niin.) Kunnes eilen sain kuulla, että ei se välttämättä laskeudu ollenkaan. Tai sitten voi laskeutua vain muutaman päivän ennen synnytystä. Voi itku. Olin odottanut sitä helpotusta ja kuvitellut sen olevan aivan nurkan takana. Huoh. Ei sitten.
Laskin, että laskettuun aikaan on n. 40 päivää. Eihän se paljon ole. Mutta tässä olotilassa 10:kin päivän odottelu tuntuu tuskaiselta. Mietinkin, että millä voisi nopeuttaa mahdollista synnytyksen alkua?
Vaikka joo, tottahan tiedän, että lapsi tulee kun on tullakseen. Silti hekottelin, että pitää varmaan alkaa villinä siivoamaan, saunomaan ja sekstaamaan joka päivä.
Luontoäiti todella saa minut ainakin haluamaan synnytystä! Tulisi jo!
Muuten ei ole mitään hepuleita tullut, kun kaikki kamat alkaa olla järjestyksessä lasta varten. Itsellekin ostin jo yhden kesämekon, vaikka en tiedä tarkalleen minkä kokoinen olen sitten synnytyksen jälkeen ja kesällä. Tää mekko oli kuitenkin sen mallinen, että menee vaikka kiloja jäisikin ja maharöllykkää myös. Tai sitten jos hoikistuu hyvin, niin tää mekko sopii silti. Malli on niin hyvä.
Mullahan ei onneksi ole varsinaisia ylimääräisiä kiloja juuri tullut. Kiitos 3,5 kk:tta kestäneen oksentelun. Se olikin sen homman ainoa hyvä puoli... En vieläkään paina kuin 5 kiloa enemmän kuin silloin kun tulin raskaaksi. Joskin on myönnettävä, että olin omaksi itsekseni melko pulskassa kunnossa raskaaksi tullessani, mutta silti. Toivon kovasti, että imetys sujuisi ja se laihduttaisi silleen mukavasti vanhoihin mittoihin. Tosin juuri kuulin kyllä, että ei se imetys kaikkia laihduta, vaikka kuinka pitkään täysimettäisi.
Ei mulla muita ajatuksia. Kunhan täältä mammaloman tuskaisista syövereistä huohotan ahdistustani.
Jaksua kaikille!
Santtu ja katkispoika 34+0