Heti ensimmäisenä sydämelliset ja suuret onnittelut teille, jotka olette pikkupallerot saaneet ja vauva-arkea elätte! <3
Meikäläinen on ilokseen saanut nukkua jo reilun viikon ajan oikein mainiosti ilman ylimääräisiä heräämisiä, kipuja tai muita vaivoja. Viime yönä se sitten kostautui. Siitepölyallergiani otti kehoni haltuunsa ja koska en voi nyt noita allergialääkkeitä popsia, niin melko tukkoinen on meininki. Tutut jalkakivut palasivat myös, höystettynä selkäkivuilla, jotka valitettavasti eivät olleet supistuksia vaan valtavasta mahasta johtuvaa rasituskipua. Siinähän se yö sitten meni, valvoen. Vaikka aurinko paistaa ja meidän partsilla voisi istua t-paidassa nauttien keväästä, meikä on tukkoisena ja väsymys pöhnässä sisällä... Kohta pakotan itseni ulos.
Ei merkkejä poikasen tulosta maailmaan. Kun tuossa aloin laskea viikkoja ja päiviä, tajusin että pahimmassa tapauksessa saankin vauvan vasta toukokuussa! Siis jos menee yli ja lääkärit eivät suostu käynnistämään ennen kuin on se +14 päivää täynnä. Perskules. Ärsyttävä skenaario. Meikä nimittäin oli todellakin jo ajatellut olla kotona vauvan kanssa viimeistään vappuna, ellei jopa jo pääsiäisenä. Lääkärit itse antoivat toivoa sanomalla jo tammikuussa, että tää saattanee tulla hyvinkin jo ennen laskettua aikaa... Jepjep. Jos ei tule, voiko valittaa jonnekin?
Mutta otan nyt positiivisen ajattelun metodin käyttöön. Tämä lapsi tulee ensi viikolla. Piste.
Santtu ja katkarapupoika 38+6
P.S. Onko kellään vinkkejä, miten ajan saisi kulumaan nopeammin tai edes kohtuullisesti näinä kevätpäivinä, jos liikkuminen on rajoittunutta ja päivät joutuu viettämään yksin? Keskittymiskyky ei riitä lukemiseen ja telkkarin loputon tuijottaminen sulattaa pään viimeisetkin aivosolut, jotka vielä toimivat.