Synnytyskertomusta tässä:
Muistutuksena ensin, että minun
piti päästä pelkopolille kun pelkäsin tuota synnytystä niin.
Kävin vessassa (turhaan!) 17.4. kello 23.45 ja nukahdin sitten heti uudestaan. Heräsin säpsähtäen kun vedet meni ja katsoin kelloa 0.01 -oli mieheni syntymäpäivä siis :heart: -.
Herästin miehen ja soitin äidille ja isälle, supistukset alkoi jo ja lähdettiin samantien matkaan. Matkalla alkoi jo ponnistuttaa ja sanoin miehelle, että nyt saat ajaa ylinopeutta, en napise
. Sairaalassa oltiin jo 0.30 olin 3cm auki ja supistuksista johtuen pääsin heti saliin. Ilokaasulla mentiin ensin, sitten sain kipupiikin ja lopulta spinaalin kello 1.32 joka oli juuri niin ihana kun muistelinkin (supistukset oli rajuja ja tuli 3 min välein tuota ennen). Supistukset tuntui enää paineena enkä tarvinut ilokaasua. Sitten alkoi ponnistuttaa ja pieni syntyi kello 2.28. synnytys kesti siis 2h 34min josta ponnistusvaihe 13min.
Nopeasta synnytyksestä johtuen tai lääkkeestä olin aika väsy, en jaksanut edes ottaa pientä heti syliin, pidin vain silmiä kiinni :ashamed: .
Kätilö oli aivan ihana. Joka välissä muistutti, että tämä on minun juttu ja minä saan päättää asennon ja jopa sen että haluanko jo kokeilla ponnistamista. Ajattelinkin laittaa positiivista palautetta sairaalalle,kun maine ei aivan hyvä ole, että on siellä hyviäkin kätilöjä ja minun onnekseni kohdalleni sellainen osui.
Itse jaksan normaalia paremmin, koskaan ennen en ole synnytyksen jälkeen ollut näin pirteä, vaikka on tässä jo ehditty itkeäkin (tiedättehän, jos sitteri on likainen niin se ON itkun aihe
)
Maitoa tulee ihan hirmu paljon ja ajattelin alkaa sitä luovuttaa jossain vaiheessa kun maidosta on huutava pula ja sitähän varsinkin pienet keskoset ja sairaat tarvitsisivat.
Hurjasti jaksamista vielä omaa nyyttiä odottaville ja onnea vauvan saaneille :heart: :heart:
-C ja T 3vrk-