Pikaisesti vain ilmoittelen, että
IT'S A GIRL! Eli saimme pienen tuhisevan tummakutrisen pikkuprinsessan 6.4. puolilta päivin suunnitellulla sektiolla. Tyttösen mitat olivat huikeat 52,5cm ja 4430g! :heart: Onneksi en siis lähtenyt edes yrittämään alatiesynnytystä.
Eilen illalla kotiuduttiin ja nyt tutustutaan rauhassa toisimme. Meillä sattui sikäli ikävästi, että
vauva joutui 5h iässä lasten teholle ja oli siellä 2vrk ikään asti. En siis itse ehtinyt nauttia tuhisevasta nyytistä kuin viitisen minuuttia sektion jälkeen ja ensi-imetyksen ajan heräämössä. Mies oli vauvan kanssa kuitenkin tuon koko ensimmäisten 5h ajan. Onneksi kuitenkin vauvalla on nyt kaikki hyvin ja vihdoinkin olemme koko perhe kotona. Täytyy kyllä silti sanoa, että oli todella rankkaa olla ekat 2vrk yksin sairaalassa kipeänä, kun vauva oli eri osastolla ja kerroksessa keskoskaapissa letkuissa.
Syynä teholle joutumiseen oli siis hengityksen narina, joka johtui ilmeisesti keuhkojen kypsymättömyydestä. Myös verensokeri oli alhaalla, mutta se korjaantui pian. Teholla vauva sai jättimäisiä annoksia pullosta luovutettua äidinmaitoa, joten nyt on kova urakka kiriä oma maidonsaanti samalle tasolle. Onneksi tyttö kuitenkin suostuu imemään rintaa, mutta aivan vielä oma maito ei riitä vauvalle.
Oma toipuminen on mennyt muutoin ok, mitä nyt haava oli ekat kolmisen vuorokautta aivan sairaan kipeä ja edelleen kipulääkettä menee. Muutoin kuitenkin haavan kanssa olo onnistuu, mutta nostelut ja raskaat kotityöt on nyt kielletty sen 4-6vk ajan ja sänkyyn meno, siellä kääntyminen ja poisnousu ovat edelleen aika tuskaa. |O Sektiosta jäi kuitenkin hyvä kuva, se oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Sektiossa menetin kohtuullisesti verta (hb98), mutta rautalääkkeillä selvittiin. Myös kohdun supistumisen ja verenpaineen liiallisen laskun kanssa oli ongelmia, mutta niistäkin selvittiin pidemmällä heräämössä ololla, jonka ajan hoitaja paineli kohtuani koko ajan ja verenpainetta nostettiin lääkkeillä.
Nousin kävelemään jo 7-8h leikkauksesta, kun halusin nopesti kuntoon ja päästä katsomaan vauvaa teholle keskoskaapin seinien läpi. Alle vrk leikkauksesta kävelin sitten jo huomattavasti enemmän, mutta suurimmaksi osaksi liikkuminen tapahtui alkuun pyörätuolilla. Sairaalassa kommentoivatkin, että harvoin tapaa sektioäitejä, jotka liikkuvat näin paljon näin pian leikkausesta. Täytyy sanoa, että eri osastolla oleva vauva on melkoisen suuri motivaattori omalle jalkautumiselle..
Onneksi kuitenkin nyt olemme vihdoin koko perhe koossa ja kotona. Isosiskokin on ottanut vauvan hienosti vastaan, mitä nyt ensin säikähti vauvan napatynkää ja oksensi sen nähdessään.. Toivon vain, ettei vauvalle jäänyt yhtä suuria traumoja ekasta kahdesta vuorokaudesta, mitä minulle äitinä jäi... Loppu kuitenkin hyvin ja kaikki hyvin.
Piipa + pikkuprinsessa 6päivää
