Pidän peukkuja! Tiedätkö yhtään edes arviolta mitkä viikot sulla on menossa? Toivottavasti parin viikon päästä kaikki ok! <3
Niin ja voisko hcg:n ottaa verestä?
Huhtikuiset 2020
- Viestiketjun aloittaja AE
- Ensimmäinen viesti
Niin ja voisko hcg:n ottaa verestä?
Kiitos. Epäilisin, että 5 ja puol viikkoo - 6 ja puol viikkoa välillä olisi. Ei puhuttu mitään verikokeista.
Kaiken kaikkiaan oli aika epämiellyttävä tuo lääkärikäynti kunnallisessa äitiysneuvolassa. Ei ollut mitään yksityisyyttä; asioitani huudeltiin vain käytävillä, eikä hoitaja sulkenut ovea keskustelumme ajaksi. Lääkäri sanoi minulle, ettei hän näe ultralla, koska olen niin paksu. Olen muutaman kilon yli normaalipainon mutta melko urheilullinen... Olisiko kuitenkin johtunut varhaisista viikoista? Hän yritti ensin ultrata vatsan päältä, vaikka olin varannut varhaisultran ja tuo arvio viikoista oli tiedossani. Näistä asioista olisi ilman muuta pitänyt huomauttaa mutta olin niin äärimmäisessä jännityksessä, etten saanut sanaa suustani. Koko paikka oli suoraan 70-luvulta ja likaisen oloinen...
No huh huh.
Ihan kauheaa kohtelua. Laita nettisivujen kautta palaute. Mä teen sen aina vähän myöhässä, niin ei välttämättä osata yhdistää heti... Älä menetä vielä toivoa. Mulle ainakin sanottiin yksityisellä, että alussa ei pussin lisäksi oikein muuta näekään. Muistaakseni Mehiläisen jne sivuilla puhutaan samaa.
Täällä kaikki peukut pystyssä!
Ihana kuulla! Nyt paljon onnea loppumatkaan. <3@Unicorn Mä kävin ultrassa tänään myös! Sydän siellä sykki huomaa tahtia ja vastasi melkein samoja viikkoja kuin appin mukaan oli! Rv 7+1. Ihana olo nyt
Mulla rv 6+2, ja pahoinvointi tosi kovaa. esikoisesta en muista oksentaneeni kertaakaan, nyt oksennan useamman kerran päivässä. Toisaalta se tuo tunnetta että kaikki olisi hyvin, ja varmuutta raskaudesta. Vielä olen arponut että varaisinko varhaisultraa vai odottaisinko siihen rv 12 ultraan.
@Mimmmuliini Jos stressaa yhtä paljon kuin minä niin kannattaa toki ottaa se varhaisultra. Mutta mulla tosiaan on erittäin minimissä mun oireita, en ole oksentanut kertaakaan, etova olo tulee harvemmin ehkä pari kertaa päivän aikana. Jomotus tuntuu vatsassa ajoittain ja väsyttää. Siinä kai ne isoimmat oireet, muuten olen tuntenut itseäni aika normaaliksi. Eilen kätilökin sanoi että nyt pitäisi olla ne pahimmat oireet kyllä, että voi olla ettei tulekaan niitä... 7+2 tänään ultran mukaan. 7+6 kuukautisten mukaan. Katsotaan kasvaako pikkunen tuon 4 pvä kiinni ennen seuraavaa ultraa. Maanantaina on neuvola, ja silloin voi ehkä vähän rauhallisemmin mielin mennä keskustelee ja suunnittelemaan.
Moi kaikille!
Liityn keskusteluun vasta tässä vaiheessa, koska sain vasta toissa päivänä tietää olevani raskaana! Vieläkin pää pyörällä tästä ylläristä.
Olen 33 ja mieheni 49 ja meillä on yhteinen pian 2-vuotias lapsi ja miehellä aiemmasta liitosta useampi lapsi. Aloimme yrittää lasta ehkä alkuvuodesta 2014 ja vaikeuksien vuoksi aloitimme lapsettomuushoidot 2015. Useampien alkionsiirtojen ja yhden keskeytyneen keskenmenon jälkeen saimme viimeisestä julkisen sektorin tarjoamasta hoitokierroksesta pojan 2017. Sen jälkeen olemme olleet vielä vähän epävarmoja jatkosta ja ehkäisyä emme taustamme vuoksi ole jaksaneet vain ottaa käyttöön.
No, nyt heinäkuussa ihmettelin, kun kuukautiset tulivat myöhässä ja olivat niukat, mutta pistin sen Amerikan matkan aiheuttaman aikaeron piikkiin. Kun elokuunkin kuukautiset jäivät väliin, heräsi epäilys ja tein testin, joka näytti pitkälle päässyttä raskautta.
Menin heti varhaisultraan varmistamaan onko sikiö oikeassa paikassa ja missä vaiheessa ollaan, ja siellähän hän liikkui ja nyt tosiaan jo viikolla 9+5!
Olen juuri palannut töihin edelliseltä vanhempainvapaalta ja aivan puulla päähän lyöty tästä kaikesta... maanantaina ensimmäiseen neuvolaan
Saa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko. Kiva päästä vähän avautumaan. Pääseekö fb-ryhmään muuten vielä?
Liityn keskusteluun vasta tässä vaiheessa, koska sain vasta toissa päivänä tietää olevani raskaana! Vieläkin pää pyörällä tästä ylläristä.
Olen 33 ja mieheni 49 ja meillä on yhteinen pian 2-vuotias lapsi ja miehellä aiemmasta liitosta useampi lapsi. Aloimme yrittää lasta ehkä alkuvuodesta 2014 ja vaikeuksien vuoksi aloitimme lapsettomuushoidot 2015. Useampien alkionsiirtojen ja yhden keskeytyneen keskenmenon jälkeen saimme viimeisestä julkisen sektorin tarjoamasta hoitokierroksesta pojan 2017. Sen jälkeen olemme olleet vielä vähän epävarmoja jatkosta ja ehkäisyä emme taustamme vuoksi ole jaksaneet vain ottaa käyttöön.
No, nyt heinäkuussa ihmettelin, kun kuukautiset tulivat myöhässä ja olivat niukat, mutta pistin sen Amerikan matkan aiheuttaman aikaeron piikkiin. Kun elokuunkin kuukautiset jäivät väliin, heräsi epäilys ja tein testin, joka näytti pitkälle päässyttä raskautta.
Menin heti varhaisultraan varmistamaan onko sikiö oikeassa paikassa ja missä vaiheessa ollaan, ja siellähän hän liikkui ja nyt tosiaan jo viikolla 9+5!
Olen juuri palannut töihin edelliseltä vanhempainvapaalta ja aivan puulla päähän lyöty tästä kaikesta... maanantaina ensimmäiseen neuvolaan
Saa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko. Kiva päästä vähän avautumaan. Pääseekö fb-ryhmään muuten vielä?
Ihana tarina <3 ja Facebookkiin pääsee vielä kun laittaa viestiä @Emiilie lle
tulkaa rohkeasti vain sillekin puolelle, siellä on päivittäin paljon keskustelua ja vertaistukea Toivottavasti meitä jää tännekin enemmän kuin kolme.
Itse en halua Facebook-tiliä, enkä omalla nimellä höpötellä, niin jään tänne takiaisen lailla.
Itse en halua Facebook-tiliä, enkä omalla nimellä höpötellä, niin jään tänne takiaisen lailla.
@Unicorn Kyl mä tänne myös jään vaikka liittyisin myöhemmin tuohon FB ryhmään. Tämä on rentouttavaa kun ei tarvitse olla oman nimen kanssa siellä ryhmässä. Enhän mä ole kertonut perheelleni edes vielä, joten fb tuntuu hassulta ennen sitä.
Minäkin hipsin tänne varovasti (rv 7+0) . Paha olo, kuvotus, väsymys löytyy. Mutta suuri onni tästä 
Toivottavasti kaikki tyypillä mahassa hyvin, parin viikon päästä ultra. Ois ollut jo ylihuomenna mutta peruuntui niin venähti noin pitkälle...
Kiva päästä mukaan ja fbhen minä olisin innokas liittymään, laitoinkin viestiä Emiilielle
Toivottavasti kaikki tyypillä mahassa hyvin, parin viikon päästä ultra. Ois ollut jo ylihuomenna mutta peruuntui niin venähti noin pitkälle...Kiva päästä mukaan ja fbhen minä olisin innokas liittymään, laitoinkin viestiä Emiilielle
Mulla nyt rv 6+4, ja huono olo on jatkuvaa. Yökin aamulla, päivällä ja illalla, ja mikään ruoka ei oikein maistu. Varmaankin huomenna varailen varhaisultraa niin sais varmuutta.
Tämmöinen asia kuin seksi ja raskaus tuli mieleen: Miten te suhtaudutte seksiin raskauden aikana, onko se iso NO NO kunnes voitte paremmin, vai eikö tee mieli tms? Meillä on ollut seksiä nyt 2 kertaa viikossa raskauteni aikana myös, ja en ole huomannut mitään ongelmia siinä, ja mieskin pysyy tyytyväisenä Hän ei ainakaan ajattele että "tökkii" vauvaa tms. vaan pitää minua hyvänä tällaisena pömppövatsaisenakin!
Olen lukenut että seksi voi loppua naisten takia tai miesten takia tai sitten toki lääkärin määräyksen takia, mutta ainahan on muita vaihtoehtoja!
Hän ei ainakaan ajattele että "tökkii" vauvaa tms. vaan pitää minua hyvänä tällaisena pömppövatsaisenakin!Olen lukenut että seksi voi loppua naisten takia tai miesten takia tai sitten toki lääkärin määräyksen takia, mutta ainahan on muita vaihtoehtoja!
No ainakin miehen mielestä mä olen upein ilmestys maailmassa, vaikka olisin missä jamassa.Tämmöinen asia kuin seksi ja raskaus tuli mieleen: Miten te suhtaudutte seksiin raskauden aikana, onko se iso NO NO kunnes voitte paremmin, vai eikö tee mieli tms? Meillä on ollut seksiä nyt 2 kertaa viikossa raskauteni aikana myös, ja en ole huomannut mitään ongelmia siinä, ja mieskin pysyy tyytyväisenä
Olen lukenut että seksi voi loppua naisten takia tai miesten takia tai sitten toki lääkärin määräyksen takia, mutta ainahan on muita vaihtoehtoja!
Siltä suunnalta ei ainakaan haluja puutu. Mutta mulla on orgasmit niin intensiivisiä raskauden aikana, että niiden jälkeen on aina kohdussa kipuja. Joten meillä vältellään tällä hetkellä niitä aiheuttavia toimia.
Mutta onhan sitä sitten kaikenlaista muuta puuhaa melkein päivittäin. Pysyy se mieskin onnellisena. Ja kaikkihan se ihanaa on, vähän vaan kysyy pinnaa itseltä olla saamatta "mitään kivaa". Koskaan en oo vielä elämässäni niin sairas ollut, etten myös toisen haluista olisi halunnut huolehtia. Ai joo... Pakko kertoa eilinen kommentti puolisolta tässä yhteydessä... Kun tuo verekkyys on "hiukan" lisääntynyt tolla osastolla... "Näyttää ihan paviaanin p*rseeltä..."
Joo, kiitti.
Mä en voi lopettaa nauramista tolle. No joo, meillä on vähän tollasta huumorintynkää tässä liitossa.
Joo, kiitti.
Mä en voi lopettaa nauramista tolle. No joo, meillä on vähän tollasta huumorintynkää tässä liitossa.
Mun täytyy myöntää että oon tässä seksi asiassa ollut tosi itsekäs. On ollut niin huono olo ja väsymys, että en oo kyllä keskittynyt kun arjesta selviytymiseen ja miehen tarpeet on jäänyt ihan sivuun. Toivottavasti tilanne muuttuu kun paha olo väistyy, mutta ei mulla ole huolta etteikö meidän suhde tätä kestäisi
Mulla oli alkuviikoilla sama, vähän kipua orgasmin jälkeen joten välttelin niitä, mutta muuten munkin mies sanoo että olen kauniimpi kuin koskaan tyyliin, vaikka ei jaksa tyyliin laittaa hiukset aamuisin edes! Eilinen orgasmi ei sattunut, nipisti vasemmalla hieman mutta poistui aika nopeasti. Niin kauan kuin ei tule verta / voimakkaita kipuja yms. niin en ainakaan välttele niitä.No ainakin miehen mielestä mä olen upein ilmestys maailmassa, vaikka olisin missä jamassa.
Mutta mulla on orgasmit niin intensiivisiä raskauden aikana, että niiden jälkeen on aina kohdussa kipuja. Joten meillä vältellään tällä hetkellä niitä aiheuttavia toimia.
Ymmärrän jos on huono olo, ettei seksi ole se ensimmäinen asia mielessä. Mulla on ollut suht. oireeton tai vähäoireinen raskaus tähän asti joten olen ollut onnekas kai? Ehkä seuraavalla kolmanneksella teillekin lisääntyy petipuuhat kun pahoinvointi poistuuMun täytyy myöntää että oon tässä seksi asiassa ollut tosi itsekäs. On ollut niin huono olo ja väsymys, että en oo kyllä keskittynyt kun arjesta selviytymiseen ja miehen tarpeet on jäänyt ihan sivuun. Toivottavasti tilanne muuttuu kun paha olo väistyy, mutta ei mulla ole huolta etteikö meidän suhde tätä kestäisi
Mulla sattui viimeksi yli 24 h sen jälkeen, joten omalta osalta saa vielä muutaman viikon olla. Eihän sillä mitään kai voi aiheuttaa, mutta niin monen lapsettomuusvuoden jälkeen aion itse pitää vielä muutaman viikon taukoa (9+6).Mulla oli alkuviikoilla sama, vähän kipua orgasmin jälkeen joten välttelin niitä, mutta muuten munkin mies sanoo että olen kauniimpi kuin koskaan tyyliin, vaikka ei jaksa tyyliin laittaa hiukset aamuisin edes! Eilinen orgasmi ei sattunut, nipisti vasemmalla hieman mutta poistui aika nopeasti. Niin kauan kuin ei tule verta / voimakkaita kipuja yms. niin en ainakaan välttele niitä.
Ymmärrän jos on huono olo, ettei seksi ole se ensimmäinen asia mielessä. Mulla on ollut suht. oireeton tai vähäoireinen raskaus tähän asti joten olen ollut onnekas kai? Ehkä seuraavalla kolmanneksella teillekin lisääntyy petipuuhat kun pahoinvointi poistuu
Ollaan päätetty, että jäädään sitten kokonaan lapsettomiksi ja yritys loppuu, jos tämä ei mene hyvin. Parempi mielenterveydelle niin.
Täytyy sanoa, että onnea vähistä oireista!
Täällä pahoinvointi ei ole lakannut kuin yhdeksi päiväksi mulla johonkin neljään viikkoon. Muuten se on läsnä 24/7... En malta odottaa tän loppumista, kun estää nukkumisenkin. Sain ajan neuvolalääkärille etuajassa, jos tälle unelle edes voisi tehdä jotain. Peukkuja, kiitos!
Tuo oireeton raskaus ei ole kivoin asia mitä voi olla, toki jos kokoajan tietäisi että kaikki on hyvin niin se olisi kivaa. Mutta oireiden puute saa ajatukset käyntiin. Oireettomana ajattelee taas "onkohan siellä jotain, onko se tuulimunaraskaus, onkohan kaikki hyvin?" ja nämä tuovat stressiä taas. Oireeton tämä ei ole, koska kyllä minua väsyttää ihan sikana, ja tuntemuksia on vatsassa päivittäin, tänään jopa vähän etovaa oloa kun heräsin ja piti syödä. Mutta juuri silloin kun ei tunnu miltään niin kyllä ne ajatukset laukkaa ja kovaa!
Toinen asia: Mieheni kanssa hempeiltiin sängyssä eilen ja keskusteliin. Hän sanoi että hänellä on vaikeaa pysyä hiljaa asiasta, hän on niin innoissaan asiasta ja haluaisi kertoa kaikille. Mä olen kahdelle hyvälle ystävälle kertonut tätä, heitä en näe joka viikko edes mutta ovat luotettavia. Sitten mulla on yksi entinen ystävä joka aiheuttaa mulle stressiä vain.En ole ollut hänen kanssa yhteydessä varmaan kahteen vuoteen ja sitten hän tupsahti samalle risteilylle kuten minä, tuli vähän sellainen stalkkeri fiilis. Hän kyseli kokoajan "Onko lapsia jo?" "Haluatko lapsia?" ja mä vain halusin sanoa että oo nyt hiljaa hullu. En ymmärrä miten hänen kanssa olin ystävä edes. Kai se on tämä asia että itse olen kasvanut ulos tuosta 20-vuotiaan biletyselämästä ja hän ei. Sen lisäksi hän on empatiakyvytön, narsisti ja masennusvaara. Hän ei tee asioita jos hän ei itse hyödy siitä mitään...
Toinen asia: Mieheni kanssa hempeiltiin sängyssä eilen ja keskusteliin. Hän sanoi että hänellä on vaikeaa pysyä hiljaa asiasta, hän on niin innoissaan asiasta ja haluaisi kertoa kaikille. Mä olen kahdelle hyvälle ystävälle kertonut tätä, heitä en näe joka viikko edes mutta ovat luotettavia. Sitten mulla on yksi entinen ystävä joka aiheuttaa mulle stressiä vain.En ole ollut hänen kanssa yhteydessä varmaan kahteen vuoteen ja sitten hän tupsahti samalle risteilylle kuten minä, tuli vähän sellainen stalkkeri fiilis. Hän kyseli kokoajan "Onko lapsia jo?" "Haluatko lapsia?" ja mä vain halusin sanoa että oo nyt hiljaa hullu. En ymmärrä miten hänen kanssa olin ystävä edes. Kai se on tämä asia että itse olen kasvanut ulos tuosta 20-vuotiaan biletyselämästä ja hän ei. Sen lisäksi hän on empatiakyvytön, narsisti ja masennusvaara. Hän ei tee asioita jos hän ei itse hyödy siitä mitään...
Ihanaa keskiviikkoa! (tänään rv 8+1)
Pahoinvointi helpottanu mut tilalle tullu kamala ummetus Haettii sunnuntaina siihen lääkkeet ja nyt alkaa helpottaa. Rinnat on varsinkin aamusin kipeet ja väsyttää koko ajan mut kyllä tää tästä.
Maanantaina käytiin neuvolassa ja hui kun jännitti! Paperijuttujahan ne vaan oli ja suurin huolenaihe mulla oli miten hoitaja alkaa saarnaamaan mun ylipainosta. Neuvolan vaaka sanoi 119.4kg, mutta hoitaja oli todella ihana eikä mitenkään tuominnut tai saarnannut asiasta, kysyin minulta mitä mieltä minä olen tästä (johon kerroin olleeni tämänkokoinen jo melkein 10 vuotta ja pari vuotta sit onnistuin pudottaan melkein 15kg mut parisuhteen myötä ne on tullu takas) ja lopulta painotti vaan ruokavalion ja liikunnan tärkeyttä koska BMI huikea 42.2 että painoa ei juurikaan saisi raskauden aikana tulla. Ja että ehdottomasti sokerirasitustestiin. Kaikki nämä olikin tiedossa ja että sokerirasitustesti on edessä.
Konsultoi lääkäriä koska mulla on meneillään mielialalääkitys, johon on lääkärin lupa kyllä oman voinnin mukaan lopettaa, mutta hoitaja halusi konsultoida lääkäriä ennen meidän ensimmäistä tapaamista. Eilen hoitaja sitten soitti että lääkäri sanoi että voisin lopettaa lääkityksen, koska annos on nyt jo niin pieni että sitä ei tarvitse pudottaa vaan voi suoraa lopettas. Ja jos tuntuu että mieliala laskee tai muita muutoksia niin heti yhteyttä neuvolaan että mietitään onko parempi sit jatkaa lääkitystä. Lääkkeellä ei ole sikiölle haittaa mutta jos jatkaisin synnytykseen asti voi vauvalla ilmentyä vierotusoireita. Sovittiin hoitajan kanssa että tän viikon aikana lopetan lääkkeet ja hän soittaa ensi viikon lopulla ja kyselee vointia. Me saatiin kyllä ihan huippu hoitaja! Sanoi vaan että tällä tietoa on töissä vaan ensi kuun loppuun, toivon kovasti että hän jatkaa!
Lääkäri oli myös ottanut kantaa muunmuuassa painoon, että se ei saisi juurikaan nousta ja että pitää mennä sokerirasitustestiin, johon mulla lähete olikin jo. 24päivä tätä kuuta olisi sitten labrakäynti. Lääkäri otti kantaa aika monipuolisesti mun asioihin vaikka hoitaja pyysi konsultointia vain lääkityksestä.
Ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra olisi 8.10, toivottavasti lääkäri olisi yhtä ihana ja tukeva kuin hoitaja. Vielä pitää odotella et näkee masuasukin
Voin liittyä faceryhmään sitten kun asia on julki mun perheelle, en halua että joku salapoliisityöllä saa vahingossa selville ennen aikojaan
Pahoinvointi helpottanu mut tilalle tullu kamala ummetus Haettii sunnuntaina siihen lääkkeet ja nyt alkaa helpottaa. Rinnat on varsinkin aamusin kipeet ja väsyttää koko ajan mut kyllä tää tästä.
Maanantaina käytiin neuvolassa ja hui kun jännitti! Paperijuttujahan ne vaan oli ja suurin huolenaihe mulla oli miten hoitaja alkaa saarnaamaan mun ylipainosta. Neuvolan vaaka sanoi 119.4kg, mutta hoitaja oli todella ihana eikä mitenkään tuominnut tai saarnannut asiasta, kysyin minulta mitä mieltä minä olen tästä (johon kerroin olleeni tämänkokoinen jo melkein 10 vuotta ja pari vuotta sit onnistuin pudottaan melkein 15kg mut parisuhteen myötä ne on tullu takas) ja lopulta painotti vaan ruokavalion ja liikunnan tärkeyttä koska BMI huikea 42.2 että painoa ei juurikaan saisi raskauden aikana tulla. Ja että ehdottomasti sokerirasitustestiin. Kaikki nämä olikin tiedossa ja että sokerirasitustesti on edessä.
Konsultoi lääkäriä koska mulla on meneillään mielialalääkitys, johon on lääkärin lupa kyllä oman voinnin mukaan lopettaa, mutta hoitaja halusi konsultoida lääkäriä ennen meidän ensimmäistä tapaamista. Eilen hoitaja sitten soitti että lääkäri sanoi että voisin lopettaa lääkityksen, koska annos on nyt jo niin pieni että sitä ei tarvitse pudottaa vaan voi suoraa lopettas. Ja jos tuntuu että mieliala laskee tai muita muutoksia niin heti yhteyttä neuvolaan että mietitään onko parempi sit jatkaa lääkitystä. Lääkkeellä ei ole sikiölle haittaa mutta jos jatkaisin synnytykseen asti voi vauvalla ilmentyä vierotusoireita. Sovittiin hoitajan kanssa että tän viikon aikana lopetan lääkkeet ja hän soittaa ensi viikon lopulla ja kyselee vointia. Me saatiin kyllä ihan huippu hoitaja! Sanoi vaan että tällä tietoa on töissä vaan ensi kuun loppuun, toivon kovasti että hän jatkaa!
Lääkäri oli myös ottanut kantaa muunmuuassa painoon, että se ei saisi juurikaan nousta ja että pitää mennä sokerirasitustestiin, johon mulla lähete olikin jo. 24päivä tätä kuuta olisi sitten labrakäynti. Lääkäri otti kantaa aika monipuolisesti mun asioihin vaikka hoitaja pyysi konsultointia vain lääkityksestä.
Ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra olisi 8.10, toivottavasti lääkäri olisi yhtä ihana ja tukeva kuin hoitaja. Vielä pitää odotella et näkee masuasukin
Voin liittyä faceryhmään sitten kun asia on julki mun perheelle, en halua että joku salapoliisityöllä saa vahingossa selville ennen aikojaan
Kai mie tänne jo pystyn kirjoittamaan tämän päiväisen ultrakäynnin kuulumiset. Ei mennyt se käynti ihan niinkuin aattelin. Tänään oli siis varhaisraskauden ultra, viikkoja piti olla 8+6. Kätilö aloitti ultraamaan vatsan päältä, eikä saanut näkyviin juuri mitään. Ruskuaispussista puhui ja jokin pieni sikiökaiku? ja kalvoja siellä oli, mutta ei noita viikkoja vastaavaa sikiötä. Vai alkio, miten vaan. Kutsui sitten paikalle lääkärin joka ultrasi alakautta pitkään ja hartaasti. Samat löydökset teki kuin kätilö. Paikalla kutsuttiin vielä toinen kokeneempi lääkäri, joka sai sitten jotenkin käännellen ja väännellen mitattua viikkoja 6+1 vastaavan pienen möykyn. Mutta ei sydämen sykettä eikä muutakaan varmuutta, että siellä mitään elävää olisi
Sain uuden ajan viikon päähän, sitten pitäisi kuulemma näkyä jo jotain jos on näkyäkseen.
Olo on ihan kamala, ei meinaa tulla itkusta loppua. Tuntuu, että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on yhtäkkiä vain mennyttä toki vielä jotain toivoa on, mutta vaikea siihen on nyt tällä hetkellä uskoa.
Sain uuden ajan viikon päähän, sitten pitäisi kuulemma näkyä jo jotain jos on näkyäkseen.
Olo on ihan kamala, ei meinaa tulla itkusta loppua. Tuntuu, että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet on yhtäkkiä vain mennyttä
toki vielä jotain toivoa on, mutta vaikea siihen on nyt tällä hetkellä uskoa.Jenpulla voimia toivottavasti ensi viikolla löytyisi syke ja pieni olisi vain saanut alkunsa myöhemmin kuin on luultu.
toivottavasti ensi viikolla löytyisi syke ja pieni olisi vain saanut alkunsa myöhemmin kuin on luultu.Paljon voimia Jenpulla!
Mä kävin eilen päivystyksessä pienen verenvuodon takia, mulla oli sitä myös viikko sitten yhtenä päivänä. Pyyhittäessä tuli siis verta, ei siteeseen asti. Ei mitään voimakkaita kipuja. lääkäri käynnistä ei oikein ollut hyötyä, käski seurailla tilannetta ja tulla uudelleen jos alkaa kivut tai vuoto lisääntyy. Näin ei nyt onneksi oo käynyt. Varasin ensi maanantaille varhaisultran. Sitä nyt sitten kuumeisesti odotan. Kun ensimmäisestä raskaudesta ei mitään vuotoja ollut, vaikea uskoa että tämä voisi olla ihan harmitonta
Mä kävin eilen päivystyksessä pienen verenvuodon takia, mulla oli sitä myös viikko sitten yhtenä päivänä. Pyyhittäessä tuli siis verta, ei siteeseen asti. Ei mitään voimakkaita kipuja. lääkäri käynnistä ei oikein ollut hyötyä, käski seurailla tilannetta ja tulla uudelleen jos alkaa kivut tai vuoto lisääntyy. Näin ei nyt onneksi oo käynyt. Varasin ensi maanantaille varhaisultran. Sitä nyt sitten kuumeisesti odotan. Kun ensimmäisestä raskaudesta ei mitään vuotoja ollut, vaikea uskoa että tämä voisi olla ihan harmitonta