Hei kaikille!
Eilen tuli käytyä neuvolassa ja kaikki pitäisi olla suhteellisen reilassa. Oma pää aiheuttaa vain paniikkia. Hemoglobiini oli taas laskenut, vaikka samaa annosta olin ottanut Obsidania kuin aikaisemminkin. Ostinkin sitten apteekista jotain kallista nestemäistä rautaa, joka otetaan juuri ruokailujen yhteydessä. Minä nimittäin epäilin, että tuo Obsidan ei kunnolla imeydy juuri mun jatkuvan syömisen takia... Paino meni yli 70 kg:n, että heilahti!
Verenpaineet oli alhaiset, kuten mulla aina. Enpä ole ainakaan perinyt isän puolen suvun verenpainetautia!
Sf-mitta laski nyt yläkäyrän yläpuolelta lähelle keskikäyrää, mistä neukkatäti oli kulmat kurtussa, ei kyllä sanonut asiasta sitten mitään. Itse ajattelin vain, että mun pienoinen herkkulakko oli siis purrut! Kotona tulikin sitten mieleen, että entä, jos pikkainen on jo laskeutumassa?! Liikkeet tuntuu nimittäinTODELLA alhaalla, ja pissit meinaa tulla housuun vauvan liikkuessa, vaikka juuri olisin käynyt vessassa. Tai sitten vauvan kasvu on hidastunut, jos esim. napanuora on kaulan ympärillä; mun mielestä vauva ei liiku niin usein ja paljon kuin ennen. Toisaalta pelkään jo nyt viikon päästä olevaa lääkärineuvolaa, missä katsotaan mun kohdunkaulan tilanne. Vauvan liikkeiden tuntuminen jo niin alhaalla on saanut mut varmistumaan siitä, että kohdunkaula on kuitenkin lyhentynyt, vai onko sitä enää ollenkaan. Silloin joudun KYS:iin lepäilemään, ja juuri ennen joulua!!!! Mitäpä sitten siinä voi muuta tehdä kuin itkeä - olen kyllä itkenyt asiaa jo etukäteenkin, ja suunnitellut, miten mies ja poika viettävät sitten joulun, kun äiti on sairaalassa. Eipä ahdista tämä asia yhtään, ei... Tiedän, että moista ei kannattaisi miettiä etukäteen, mutta minkäs ajatuksille teet, kun niitä ei voi napsauttaa pois päältäkään.
Huh, nyt ehkä vähän helpotti
Jos jotain esikostakin kirjoittaisi. Poika joutui tosiaan vaihtamaan hoitopaikkaa perhepäivähoitotädin saikun takia isoon päiväkotiin. Viikko on takana uudessa paikassa ja ehkä se nyt alkaa pikkasen jo helpottaa. Kotona tosin pitää kiukutella aivan älyttömästi. Poika saa kamalia itku-potku -raivareita, jolloin mikään ei auta. Poika haluaa silloin syliin, mutta sitten ei haluakaan, se haluaa pitää lohtuna uniriepua käsissään, mutta ei haluakaan jne. Syömiset on aivan kamalaa showta: joka ikinen kerta pitää käsi työntää sen 100 kertaa ruokalautaseen ja kahmaista ruokaa nyrkki täyteen. Maitoa lirutetaan pöydälle nokkiksesta ym. mukavaa, joka saa äitin ja isän huutamaan naama punaisena. Kuinkahan monta kertaa poika on ensin katsonut vanhempien syöminen ja syönyt sitten ruokansa jotenkuten. Tehdään nimittäin niin, että jos syöminen menee leikiksi, otetaan ruoka ja juoma pois edestä ja odotellaan, josko hetken päästä kiinnostaisi. Välillä olen myös heittänyt pojan pois tuolistaan ja sanonut, että ruokailu on nyt ohi, kiitti. Poika tosin ilmaisee usein halunsa syödä kiipeämällä uudestaan tuoliinsa. Ihan selvästi vain koettelee meidän hermoja, ja onnistuu siinä valitettavan usein... :ashamed: Puhetta ei tule, kuin tuo kiitti, 'tiitti' ja isi, 'titi'. Ja poika kyllä osaa syödä itsekin, jos vain kiinnostaa.
Nyt ruokaa laittamaan!
Mavi ja poika 1 v 8 kk ja vauva 29+4