Joo ai niin tosiaan kirjoititkin tuosta
Vuotaraaputin, että se toipumisaika yhdistettynä lapsenhoitoon oli se varsinainen pelonaihe... vähän huonostipa luin - tai muistin, minä lahopää. Onhan se leikkaus kyllä tosiaan tilanne, jonka mäkin haluaisin välttää. Mutta todennäköisemminhän syntyy kuitenkin alakautta, ellei mitään erityistä syytä ole jo etukäteen tiedossa, miksi leikattaisiin. Toisaalta, jos olet siinä kunnossa, että miehen apu olisi erityisesti tarpeen, varmaan hän voi ottaa samalla pidemmänkin vapaan. :hug: Vaikka ymmärrän, että epävarma tilanne stressaa. :|
Mua hermostuttaa synnytyksessä erityisesti se, miten esikoinen pärjää täällä isänsä kanssa kahdestaan, ja erityisesti se, minkälaista hulabaloota tulee, jos anoppi päättää osallistua auttamiseen enemmänkin :/ Hän on ilmeisesti tulossa katsomaan Anttoa synnytyksen ajaksi, mikä hyvä, mutta sen jälkeen jotenkin toivoisin, että mies palauttaisi elämän suunnilleen tavallisiin uomiinsa ja yrittäisi sen pari päivää tulla osin toimeen kahdestaankin lapsen kanssa. Erityisesti mua harmitti, kun mies kysyi, mitä jos he menisivät tarvittaessa sitten anoppilaan oleskelemaan
Kysymys on kuitenkin eri kaupungista, ja mä kun olen ollut niin paljon Anton kanssa, haluaisin kovin mielelläni, että he olisivat tässä lähellä ja voisivat vierailla aika paljon mun ja Paapaun luona. Anoppilassa meininki olisi luultavasti se, että lähinnä anoppi katsoisi Anton perään ja Janne seurustelisi siskonsa ja vähän Anton serkkujenkin kanssa, siis jäisi lapsenhoito leikkimisen tasolle. Mutta mä haluaisin heidän kehittävän selviytymissysteemejään sillä välin kun olen poissa, jotta Janne osaa mun ja Paapaun kotiuduttuakin ottaa vähän enemmän ohjaksia käsiinsä esim. nukuttaakseen vanhempaa poikaa. Oonko mä nyt kohtuuton, kun tällaista toivon? (Siis tietysti jos mies on aivan rikki pojan kanssa, toki sitä voi huilata välillä mummolassakin, mutta ei kiitos mitään yhteishuoltajuutta mummon kanssa sairaalassaoloajaksi...)
Ja sitten tietysti kun ei voi tietää, mihin aikaan vuorokaudesta lähtö sairaalaan tulee. Siis pojan hoidon kannalta tuota mietin. Paras ehkä olisi, että tulisi joskus aamusta, kun on yö nukuttu ja mahikset suuret, että päästäisiin Anton kanssa vielä illemmalla näkemään toisemme. Mies pääsisi myös kotiin yöksi ja vaikka se anoppi ehkä jäisikin yöksi, yö menisi edes kutakuinkin normaaliin tapaansa. Tai en tiedä, oisko parempi, että synnyttäisin yöllä ja aamulla mummo olisi täällä meidän vanhempien sijaan ja isikin palaisi kotiin pian ja sitten pääsisivät kohta isin kanssa käymään sairaalalla. No joo, ei asia murehtimalla muutu, täytyy vaan katsoa, miten käy. Anoppi on ilmoittanut olevansa käytettävissä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, mikä se ainakin on suuri helpotus.
Torattiin muuten tuossa joku ilta sitten siitä, että en halua jättää poikaa hoitoon mummolaan. Siis yökylään. Mun mielestä vaan ei ole niin palkitsevaa lähteä kahdestaan jonnekin, että jättäisin lapsen/t yöhoitoon ainakaan vielä. Ja sitten kun oon tätä mieltä, niin miehen mielipide on suunnilleen se, että hoida sitten lapset itse, kun et suostu siihen, että välillä huilataan ja annetaan jonkun toisen hoitaa. Että hän ei sitten isyysvapaan jälkeen jaksa öisin heräillä (montako kertaa heräsi silloinkaan, kun Antto oli vauva?). No hohhoi. Mutkikkaita nuo jutut, ja myönnän kyllä, että oon aika vastahakoinen antamaan Anttoa hoitoon. Mutta kun eivät isovanhemmat tosiaan edes asu samassa kaupungissa, ja mun puolen isovanhempien on muutenkin hankalampi ottaa yökylään eivätkä taida edes haluta. Mulla ei tosiaan ole mitään halua olla yötä pois pojan luota, sekö nyt on niin väärin sitten ja oonko kamalan itsekäs? :|
No sellainen tilitys tällä kertaa, anteeksi jatkuva valivali... Mulla alkaa vissiin nyt oikeasti olla odotuskiintiö aivan täys.