Toggle sidebar

Huhhuijaa tuon yksivuotiaan touhuja...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt ja uupunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

väsynyt ja uupunut

Vieras
Joka päivä sama olotila iltaisin, mutta nyt aattelin kirjoittaa siitä tänne ja ehkä saada lukea muilta samanlaisia kokemuksia.

Mulla siis kolme lasta, tämä nuorimmainen tuntuu vievän kaiken huomion. Isoveikat ei saa edes syödä rauhassa kun tämä vuotias kiipee pöydälle. Mitäs muuta...Nyt hän haluaisi kovasti kävellä; päivät roikkuu lahkeessa kiinni tai hakee kättäni talutukseen. Kaatuminen tai pelkkä pyllähdys on suuri suuri pettymys ja kova huuto tulee.
Jos koittaa hiljaakin aukaista jääkaapin/tiskikoneen tai uunin, on tämä pikku säheltäjä tulossa rilluttelemaan.

Heräilee vieläkin öisin. Nyt on puolivuotta opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn itse ja se on edelleen vaan yhtä huutoa ja porua päiväunille ja yöunille meno. En tiedä koskahan isoveljiltä mahtaa mennä hermo...
Päiväuni nukkuu alle tunnin ja jee, taas sama meno jatkuu.

Ja voi mitä uhmiksen tyylisiä raivareita tämä saa jos jokin asia ei mene niin kuin pitää. Ja kaikki rutiinit (vaipan-ja vaatteiden vaihto, sisälle tulo, pesulta pois tulo, syöttötuoliin pistäminen ja siinä pysyminen jne jne.) kiukuttaa...

Välillä tuntuu, etten kestä sitä huutoa, sitä että olen revitty ja purtu, sitä pienen miehen kiukun määrää. Että minä saan yksin nuo kaikki kestää.

Mutta hän on ihana, niin naurava ja suloinen. Niin huomionrakas ja huomiota hakeva ja osoittaa rakkautta.

Tässä tämä minun purkaus, ehkä se helpotti...
 
meillä on samanlainen mukula. Epäilen että meillä tulee jatkossa ongelmia lapsen kanssa. Nyt 1,5veenä on vähän rauhoittunut. Raskasta on kyllä. Kannattaisiko lapsi kuitenkin ottaa viereen nukkumaan? Jos se siis auttaa nukahtamisessa.
 
Voi nuo isommat ovat 3 ja 5 vuotiaat. Ovat rauhallisia ja fiksuja. Ihmettelen mistä tälläisen pikkuriiviön sain, olemme miehen kanssa myös rauhallisia. Minulla on varmasti paljon opittavaa itseni kanssa, että pärjään tuolle nuorimmaiselle.

Monesti lapsi onkin yöllä vieressä, välillä vien sänkyyn takaisin. Itse kuitenkin täytyy nousta aamulla aikaisin, niin en voi jättää aamuun asti nukkumaan häntä parisänkyyn tippumisvaaran vuoksi.
 
samanlainen meillä...olen jo niin tottunut tuohon ja kieltämättä rättipoikkiväsynyt! Hurmaava herra mutta niin meneväinen ja herkästi turhautuva oman tien kulkija, täynnä tarmoa.. niin rakastettava, mutta niin rankkaa on. vaipan vaihtoa pakoon ja kiljuu pukiessa, syömään mennessä ei halua tuoliinsa ja ei pysy siinä, ruoka lentää yhä ja kiellot ymmärtää mutta hetken päästä taa s löytyy rämppäilemästä valoa, kiivenneenä korkeuksiin, tyhjentelemästä veljensä vaatekaappia ja siirtelemässä kenkiä astiakaappiin eteisestä, mitä milloinkin. koko aika puuhaa, ja sitten on niin herkkis kun kielletään että itkee ja raivoaa maassa maaten...onneksi syli auttaa ja kärsivällisesti yritän tehdä selkeäksi mitä voi tehdä ja mitä ei..paljon siinä onkin opittavaa ja ei jää paljon omaa aikaa.
 
siis muillakin on samalaisia! Me ei myöskään olla voitu pitää vieressä koska natiainen ei nuku vaan nousee seisomaan ja yrittää pois. Hoh. Ja meillä raivarit ei tyyntynyt siihen että otti syliin.
 
Kuulostaa tutulta. Meillä saman tyyppinen neiti. Meillä ainakin tämä on ihan pienestä vauvasta ollut erittäin hyvin perillä ympäristöstään ja tiedostava, todella älykäs lapsi. Temperamentti on todellakin haastava, mutta lapsi on myös erittäin oppivainen, mm. meillä 1 v 7 kk käy sujuvasti potalla ja pöntöllä (toki pidän kiinni), puhuu monisanaisia lauseita, tekee kaiken mitä isosiskonsa. Hirveän vaativa on, ja vaatii itseltäänkin paljon, tuo on niin tuttua että jos joku ei onnistu niin tulee ihan kamala kiukku ja pettymys. On myös aina kaikessa mukana, ja todellakin rasittaa monesti, kun ei edes tiskikonetta saa millään täytettyä ilman nopeita auttavia käsiä. Mutta uskon, että tämä temperamentti palkitsee tulevaisuudessa, meillä ainakin tämä 1 v 7 kk on lähes omatoiminen kuin 4 v isosiskonsa, puolen vuoden päästä todennäköisesti pukeekin nopeammin kuin sisko itse aamulla...

Tiedän myös tämän kiukun, meillä ollaan oltu päivähoidossa nyt 2 viikkoa, ja sopeutumista on. Tänä aamunakin neiti aloitti huutamaan jo ennen aamupalaa, ja siinä kesti ainakin 20 minuuttia, ennen kuin edes huoli tarjoamaani syliä ja läheisyyttä, niin vihainen oli minulle, etten saanut edes ottaa syliin ja halata. Rankkaa tämä on, mutta eteenpäin... muutaman vuoden päästä tämä lapsi on paljon helpompi kuin ikätoverinsa, olen varma siitä.
 
Lisään vielä, että meillä helpotti hieman, kun oppi puhumaan... hänellä kun on alusta asti ollut niin paljon omia ajatuksia ja mielipiteitä, että se turhauttaa kun muut ei ymmärrä. Sitä ei oikein etukäteen voi ymmärtää, että 1,5-vuotiaana huudon syy voi olla se, että olisi halunnut lippiksen eikä lierihattua, tai että potta on väärässä kohdassa, sitä pitää siirtää. Mulla ainakin esikoinen oli tällöin vielä ihan vauva, ja tämä kakkonen sit taas on ihan selvillä kaikista asioista, ja tosiaan asioiden pitäis mennä niin kuin hän päässään ne ajattelee. Sitä helpottaa kun muut jo ymmärtää mitä hän tarkoittaa.
 
Auttaisko jos lapsen sänky olisi toisessa huoneessa vai onko samassa ? Enta onko lapset hoidossa päivisin jos saisit pienemmän kanssa ihan kahenkeskistä aikaa viettää.
En osaa oikein auttaa mutta meillä helpotti se että pienempi neljästä lapseata sai välillä kaiken huomion eli teimm kivaa yhdessä kun isommat olivat kerhossa.
 
Meillä muuten tämä nuorempi on niin vaativa, ettei se ole koskaan osannut jakaa esimerkiksi satuhetkeä, ihan pienestä asti on ollut sellainen, että jos yritän lukea kummallekin lapselle samaan aikaan, niin kiukkuaa ja lätkii kirjaa koko ajan kiinni.
 
Turhautunut varmaan vaan kun huomaa, että isommat pääsee hurjaa vauhtia ja itse ei pääse samaan. Ja harvemmin lapset noista pukemisista ja vaipan vaihdoista tykkää. Oletko kokeillut housuvaippoja jos lapsi seisoo jo tukea vasten? Auttaisiko se jos ei tarvitsisi selällään pötkötellä vaipanvaihdon aikana?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa