V
väsynyt ja uupunut
Vieras
Joka päivä sama olotila iltaisin, mutta nyt aattelin kirjoittaa siitä tänne ja ehkä saada lukea muilta samanlaisia kokemuksia.
Mulla siis kolme lasta, tämä nuorimmainen tuntuu vievän kaiken huomion. Isoveikat ei saa edes syödä rauhassa kun tämä vuotias kiipee pöydälle. Mitäs muuta...Nyt hän haluaisi kovasti kävellä; päivät roikkuu lahkeessa kiinni tai hakee kättäni talutukseen. Kaatuminen tai pelkkä pyllähdys on suuri suuri pettymys ja kova huuto tulee.
Jos koittaa hiljaakin aukaista jääkaapin/tiskikoneen tai uunin, on tämä pikku säheltäjä tulossa rilluttelemaan.
Heräilee vieläkin öisin. Nyt on puolivuotta opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn itse ja se on edelleen vaan yhtä huutoa ja porua päiväunille ja yöunille meno. En tiedä koskahan isoveljiltä mahtaa mennä hermo...
Päiväuni nukkuu alle tunnin ja jee, taas sama meno jatkuu.
Ja voi mitä uhmiksen tyylisiä raivareita tämä saa jos jokin asia ei mene niin kuin pitää. Ja kaikki rutiinit (vaipan-ja vaatteiden vaihto, sisälle tulo, pesulta pois tulo, syöttötuoliin pistäminen ja siinä pysyminen jne jne.) kiukuttaa...
Välillä tuntuu, etten kestä sitä huutoa, sitä että olen revitty ja purtu, sitä pienen miehen kiukun määrää. Että minä saan yksin nuo kaikki kestää.
Mutta hän on ihana, niin naurava ja suloinen. Niin huomionrakas ja huomiota hakeva ja osoittaa rakkautta.
Tässä tämä minun purkaus, ehkä se helpotti...
Mulla siis kolme lasta, tämä nuorimmainen tuntuu vievän kaiken huomion. Isoveikat ei saa edes syödä rauhassa kun tämä vuotias kiipee pöydälle. Mitäs muuta...Nyt hän haluaisi kovasti kävellä; päivät roikkuu lahkeessa kiinni tai hakee kättäni talutukseen. Kaatuminen tai pelkkä pyllähdys on suuri suuri pettymys ja kova huuto tulee.
Jos koittaa hiljaakin aukaista jääkaapin/tiskikoneen tai uunin, on tämä pikku säheltäjä tulossa rilluttelemaan.
Heräilee vieläkin öisin. Nyt on puolivuotta opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn itse ja se on edelleen vaan yhtä huutoa ja porua päiväunille ja yöunille meno. En tiedä koskahan isoveljiltä mahtaa mennä hermo...
Päiväuni nukkuu alle tunnin ja jee, taas sama meno jatkuu.
Ja voi mitä uhmiksen tyylisiä raivareita tämä saa jos jokin asia ei mene niin kuin pitää. Ja kaikki rutiinit (vaipan-ja vaatteiden vaihto, sisälle tulo, pesulta pois tulo, syöttötuoliin pistäminen ja siinä pysyminen jne jne.) kiukuttaa...
Välillä tuntuu, etten kestä sitä huutoa, sitä että olen revitty ja purtu, sitä pienen miehen kiukun määrää. Että minä saan yksin nuo kaikki kestää.
Mutta hän on ihana, niin naurava ja suloinen. Niin huomionrakas ja huomiota hakeva ja osoittaa rakkautta.
Tässä tämä minun purkaus, ehkä se helpotti...