Huh!!! 9 vuotta on mennyt siitä kun viimeksi ollut lääkärireissua pisempään yksin

[äiyi]

En ole 9 vuoteen poistunut kotoa tai ollut kotona tai muuallakaan ilman lasta, en siis sen enempää kuin kaksi kertaa muistan lääkärissä käyneeni yksin ja sairaalaan olen mennyt yksin synnyttämään ja synnytyksen ajan ollut ilman yhden yhtä lasta. Huomenna saan kuin saankin kokonaisen päivän aikaa olla itseni kanssa, jännittää suoraan sanoen ja ihan aattelin nautti siivoomisesta, mutta kuinkahan sitä osaa edes olla. Kyllä nuo välillä ovat harvakseltaan mummuloissa yötä, mutta erikseen.

Aattelin kyllä hieman hemmotella itseäni ennen kuin haen lapset kotiin, aattelin käydä syömässä ihan yksin =) !

En tosin ole kaivannutkaan mitään yksinoloa, itseäni kyllä välillä. On tässä toki ollut monen monta päivää jolloin hyvä kun on edes kerennyt kerran päivässä itseään aattelleen.

 

[Neljän Äiti]

Nyt ottaamaan kaikki ilo irti

 

["vieras"]

Kuulostaa ihanalta =) Ja hyvää ruokahalua!

 

[äiyi]

Kiitos =)

 

[Mariska*]

älä nyt höpsö mitään siivoamaan ala, jos on noin harvinaista herkkua yksin olo.

lähde vaikka kaupungille tai elokuviin tai kömmi peiton alle jonkun hömppäromaanin kanssa tms. Nauti ja laiskottele yksi päivä oikein kunnolla

 

["vieras"]

Ja opettelepa olemaan vähän useamminkin itsesi kanssa yksin, ja ystävien kanssa myös. Jos ei kovin montaa muksua ole "sijoiteltavana" ympäriinsä.

 

[Perustollo]

Tuijottele mieluummin vaikka kattoo ja mieti ihan omia ajatuksias. Siivoomaan ehtii myöhemminkin. Lämmitä sauna ja hemmottele itseäsi.

 

["a p"]

Vapaapäivä meni kyllä siivotessa =) . Ei ole oikein mahdollista saada kaikkia samaan aikaan mihinkään. Ja siivoominen yksin oli kyllä luksusta ihan tarpeeksi minulle =) !

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25533412]Ja opettelepa olemaan vähän useamminkin itsesi kanssa yksin, ja ystävien kanssa myös. Jos ei kovin montaa muksua ole "sijoiteltavana" ympäriinsä.[/QUOTE]

Olen miettinyt asiaa kyllä niin että yksin/mieheni kanssa kerkeän ehkä olemaan sitten vanhempanakin ellei mitään tässä satu ja jos sattuu niin olemme kyllä elämästä ihan tähänkin asti lapsinemme nauttinut. Osa ystävistä jotka hoidattavat lapsiaan useinkin voivottelevat tätä tyyliämme, epäilevät lasten kasvatustamme, "kun nyt eivät aroiksi jäisi" Noh lapsemme ovat kyllä hyvin rohkeita ja oma-aloitteisia siitä huolimatta että hoidan heidät pääsääntöisesti itse.

Mutta en edes tiedä sitten mihin menisin kun ei baarit yms kiinnosta, käsitöitä teen ja se on mun juttu, mutta sen pystyn tekemään kotona. Miehellä on oma harrastus.

 

[Surullista]

Tuo on kyllä aika surullista. Et siis ole päässyt edes lenkille tai jumppaan, et kahville ystäviesi kanssa, et aikuisten kanssa kylään, mihinkään harrastukseen, konserttiin, teatteriin, kirjastoon tai edes kauppaan ilman lasta? Eikö miehesi hoida lapsia? Miksi miehesi -ilmeisesti- on voinut mennä harrastukseensa mutta sinä et? Ei mikään ihme että olet hukassa itsesi kanssa.

 

["a p"]

Minä harrasta ulkoilua lasten kanssa, mutta se mitä harrastan eli ompelu, kutominen puilla sekä neulominen tapahtuu kotona ja pystyn harrastamaan siis lasteni kanssa. Minua ei jumpat kiinnosta, siinä ku touhuaa lasten ja koirien kanssa niin tulee jumpattua kyllä ihan omiks tarpeiks. Minä kerkeän olemaan omassa olossani kun lapset ovat lähteneet kotoa eikä minun ikinä tarvitse itkeä etten olisi ollut tarpeeksi lasteni kanssa.

 

["a p"]

Niin ja mieheni on yksityisyrittäjä sekä suurimman osan vuodesta kotoa poissa ja talomme yli 100 vuotta vanha ja lämpiää täysin puilla joten hommaa minulla riitää ympäri vuoden, kesäisin hoidan eläimiämme yms ja vanhassa talossamme käy paljon "turisteja" ns. perinnetalo/elämä kulttuuria tarjoamme sitten kesät ja juu u minä yksin myös kesällä suurimman osan ajasta.