Voi hyvä isä, mitä mielipiteitä...
Ei ihme, että tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen ja aika surkea paikka.
Kaikki tämä puhe luonnottomuudesta: kuka tässäkään maassa luonnollisesti elää? Kuinka paljon ihmiset käyttävät vaikkapa verenpainelääkkeitä? Ja kuinka luonnollisia ovat sydänleikkaukset? Luonnollisesti kun elettäisiin niin kuolisivat pois vaan. Vai?
Vanhemmuus oli jonkun mielestä paljon muutakin kuin rakkauden antamista. Minulle jäi epäselväksi, mitä muuta. Vastuuta, turvallisuutta, eikö? Nämä voi mielestäni sisällyttää rakkaus-yläotsikon alle. Biologia on toissijainen asia, silloinhan adoptiolapsetkin olisivat aina ja iankaikkisesti jonkun muun kuin heitä rakkaudella kasvattaneiden adoptiovanhempien (homojen tai heteroitten). Sekö kiinalainen maalaistyttö olisi enemmän vanhempi suomalaiselle adoptiolapselle?
Ja että on tarkoituksensa, etteivät naiset tai miehet keskenään voi saada lapsia? Silläkin kai on tarkoituksensa, ettemme me mieheni kanssa ole saaneet lasta tämän kolmen vuoden aikana. Olemme kai huonompia ihmisiä kuin kaikki ne päihdeongelmaiset ja väkivaltaiset vanhemmat. Tyhmempiä ainakin, koska emme ole tajunneet tätä "tarkoituksellisuutta", vaan uppiniskaisesti yritämme lasta saada. Jos joku täyspäinen pitää hylätystä lapsesta huolta, mikä siinä on niin kauheaa? Ja kyllä, homo voi olla täyspäinen, ainakaan minun tuntemistani homoista kukaan ei ole ns. puolijauhoinen. Sellaisiako ovat kaikki tuntemanne homot? Vai tunnetteko edes yhtä homoa?
Aikuiset (?) ihmiset! Koettakaa oppia perustelemaan järkevästi omia mielipiteitänne, muillakin kuin "se nyt vaan on niin" -argumenteilla. Yrittäkää edes. Mallia voisitte ottaa vaikka Tytsiltä, jonka kirjoitukset ovat tässä ketjussa olleet 16-vuotiaan kirjoittamiksi ällistyttävän johdonmukaisia ja kiihkottomia. Jonkun mainitsemasta teiniangstista ollaan mielestäni kaukana. Iso Halaus sulle, rohkealle ja viisaalle 16-vuotiaalle. Ainut asia, jossa teini-ikä näkyy, on se usko ja halu muutokseen. Näin kyynisen (kohta) 34-vuotiaan näkökulmasta...