hoitovapaa -> riitaa rahasta, miten muilla järjestetty?

[sissi]

suomalaista "tasa-arvoa" parhaimmillaan tosiaan tuo ap:n tilanne. en tiedä itkeäkö vai nauraa. hyvä ap, miehesi vetää sinua kuin pässiä narussa, HERÄÄ!

 

[k]

anteeksi, mutta en myöskään ymmärrä näitä sun rahat ja mun rahat-ihmisiä. meillä se maksaa, jolla on! näin on ollut seurustelun alusta asti ja kinaa ei ole ollut. toisin oli kavereilla, joilla kaikki jaettiin pennilleen (silloin).
olen myös hoitovapaalla+osittain töissäkin, mutta laskut maksetaan sen tililtä missä on rahaa! yleensä miehen ja mä hoidan ruokakaupan, koska siellä käynkin!

Mutta jokainen valkkaa elämänsä laadun.

 

[tikkitakki]

Aika karulta kuulostaa. Kuten joku jo totesi, minun-minun-minun-ajattelu on mennyt vähän liian pitkälle. Kuulostaa, että miehesi on melko itsekäs ja ei ymmärrä mitä parisuhteessa ja perheenä eläminen tarkoittaa. Siinä molemmat pyrkivät elämään toisen parasta ajatellen. Halusiko miehesi lapsen? Entä, että jäät hoitovapaalle?

Omalle miehelleni ei ole tullut edes mieleen (kysyin asiaa..), että joutuisin maksamaan jotain tiettyä osuutta hänelle hoitovapaan ajalta. Kaikki tulot mitä tulee menevät yhteiselle tilille ja sieltä niitä käytetään vapaasti yhteisiin ja omiin menoihin. Molemmat olemme tosin melko säästäväisiä, ja tilanne ei ehkä toimisi jos jompi kumpi käyttäisi rahaa ihan hövelisti.

Jos haluatte ehdottomasti säilyttää omat rahanne, niin mikäs siinä, mutta älytön vuokranmaksu on jo liikaa. Puhumattakaan siitä, että joutuisit vuosien päästä maksamaan "rästiin jääneitä" vuokria. Huh huh. En suostuisi moiseen. Parisuhdekaan ei varmasti voi kovin hyvin, jos omista pidetään noin tiukasti kiinni.

 

[klaudia]

en voi käsittää tuota minun rahat ja sinun rahat järjestelmää. en ainakaan silloin kun kyse on yhteisestä lapsesta. on aivan naurettavaa kuvitella että kaksi eri tuloista ihmistä maksaisi kaikesta yhtä paljon... meillä ei ajateltu oin "tiukka pipoisesti" edes ennen lapsen syntymää. se maksaa kummalla on rahaa, samassa veneessähän tässä ollaan. no kukin taaplaa tyylillään
itse lähdin töisin kuin tyttö oli 8,5 kk. ja anoppi hoitaa kun vuorot menee päällekkäin.

 

[tuli vaan mieleen]

kun kerta maksat vuokraa ja nyt jäät velkaa, niin onko teillä vuokarasopimus ja maksaako mies niitä tuloista veroa?
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MYY METSÄÄSI !!!!!!
ja muuten jos teillä vuokrasopimus,jossa lukee mikä on sun "asuintilasi" voisit saada asumistukea. ja ainakin jos asuisit muualla yksinhuoltajana pärjäisit taloudellisesti paremmin kuin nyt parisuhteessa saman katon alla miehesi kanssa. saisit asumistukea, korotus lapsilisään ja ite sain aikoinani myös sossusta vielä tukea, joten elin taloudellisesti paljon paremmin kuin nyt hoitovapaalla.
meillä tosin mies maksaa suurimmanosan kun rahaakin tienaa enemmän.silleen pistetään laskut menemään että molemmille jää suunnilleen yhtäpaljon "omaa rahaa".

 

[Minttu]

Miltä tuntuisi sitten kun teille tulisi kymmenen vuoden päästä ero. Olisit itse käyttänyt kaikki metsärahasi miehesi vuokriin (eli hänen asuntonsa maksuun) eikä sinulla olisi enää omaisuutta eikä tulossa olevaa perintöä. Miehellesi jäisi velaton asunto ja tulossa olisi vielä perintöä eli aika muhkea omaisuus. Ei se 40 t€ verojen ja muiden jälkeen todellakaan paljoa ole. Voisittehan tehdä niin että lunastat tuolla metsärahalla sitten puolet asunnosta jos se siihen riittäisi tai edes osaan, näin saisit sinäkin sitten vähän vastinetta rahoillesi ja mies sitä kaipaamaansa cashiä.. Nyt sinä kyllä olet aivan liian kiltti miehellesi ja ajattelet vain hänen näkökantaansa, pysähdy hetki ja ajattele omaa rooliasi. Nyt rahasi valuvat vain hukkaan ja mies kerää omaisuutta koko ajan. Ja hoitovapaan ajalta tuo vuokramaksu pyyntö on älytön. Sinun tulosi ovat niin pienet silloin ja täytyyhän sinullekin jäädä jotain käyttörahaa jos kerran miehellesikin jää ja hän vielä kerryttää omaa omaisuuttaan koko ajan. Suhteessa ne maksut täytyy jakaa, molemmathan te teette ihan yhtä arvokasta työtä ja olette ihan yhtä arvokkaita ihmisiä. Te teette työtä perheenne puolesta mutta missä miehesi osuus näkyy? Hän vain kerryttää itselleen omaisuutta ja saa ilmaiseksi tosiaan sen kodin ja lastenhoitajan. Ei ole arvot kohdallaan eikä ajeta perheen vaan ainoastaan omaa etua.

 

[klaudia]

äiti peri juuri metsää ja sen myynti vero perintöveroineen on noin 50%

 

[mimmi]

voisitko lunastaa asunnosta puolet itsellesi? silloin ymmärtäisin että maksat asunnon velkoja sinäkin. Meillä vähän samanlainen tilanne. Nyt hoitovapaalla (oma tahto) avasin OMAN sijoitusrahastoni (n. 50 000e, jotka saatu oman asunnon myynnistä ennen miestä)eli siis otin nuo rahat käyttöön että voin edelleen lyhentää yhteistä velkaamme sen 600e/kk omakotitalostamme, jonka miehéni yksin rakensi (yhteinen velka). Emme ole naimisissa mutta omaisuus on yhteinen ja yhdessä sitä velkaa lyhennämme. Aika sekava sepostus, itsekin hukkasin jo pointtini...

 

[Näin meillä]

Tarkoitukseni ei ole leveillä omalla tilanteellani, mutta haluan kertoa ap:lle, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa...Olen samassa tilanteessa kuin Aakkis eli tienaan enemmän (jopa vanhempainvapaalla) kuin mieheni. Kummallisinta tässä lienee se, että asumme mieheni asunnossa. Hän lyhentelee kiltisti lainaa. Minä sain vaatimalla vaatia, että voin maksaa edes yhtiövastikkeen. Olen tulkinnut, että hänelle on kunnia-asia, että pystyy elättämään perheensä. Mieheni on laskeskellut usein, että hänellä on nyt enemmän rahaa käytössä kuin poikamiesvuosina, jolloin kaikki rahat hurahtivat baariin, moottoripyöriin yms. Naimisiin mennessämme lopetimme rahojen erittelyn, vaikka meillä omat tilit edelleen onkin. Jostain saattaa kuulostaa, että hyödyn tästä tilanteesta. Erotilanteessa mieheni kuitenkin tosiasiallisesti hyötyisi enemmän, koska asunnon arvo on noussut nopeammin kuin omat tileillä ja rahastoissa lojuvat senttini. Ap:n tilanteessa kuulostaa, että mies on todellinen tuplahyötyjä! Älkää sisaret suostuko ihan mihin vaan!!!

 

[marza]

Toisaalta ymmärrän tilanteen,ite olen vähän samassa jamassa kuitenkin sillä erolla,että ei ole metsiä mitä myydä eikä mielestäni sellaista pitäisikään alkaa tekemään. minä saan käteen n.600euroa kuussa kun käyn osa-aikaisesti töissä nyt hoitovapaalla ollessani,miehen tulot ovat n.1300-1800euron luokkaa. minulla on kuitenkin auto,jota lyhennän 200euroa kuussa. tässä kuussa tilanne on se,etten maksa miehelle mitään asumisesta,koska haluan saada kodin näyttämään jouluiselta ja ostan siis lahjat,koristeet,verhot yms.omista rahoistani. asumiseen meillä uppoaa kuukausittain 850euroa+yhteiset sähkölaskut yms. olen itse ehdottanut miehelle että ne osuudet mihin minulla ei ole varaa,maksan muutaman kuukauden kuluttua takaisin, en osaa elää "toisen siivellä", vaikka yhteistä perhettä ollaankin. ja mies siis maksaa kaikki ruokamenot. on meilläkin sitä purnausta käyty, ruokaan kun menee ihan mahdottomasti rahaa, vaikkemme käytä mitään eineksiä ja ostan usein tarjouksesta. itellä on huono omatunto siitä että vähän väliä joudun pyytämään miestä laittamaan taas rahaa tililleni jotta pääsen ruokakauppaan. hän on jopa vihjaillut siihen suuntaan että käyttäisin hänen rahojaan omiin ostoksiini. Ap:tä ymmärrän aika hyvin,ottaen huomioon että oma mieheni taitaa olla aika samanlainen kitupiikki kuin hänenkin. tuntuuhan tämä vähän pahalta,että kun tulot ovat huomattavasti pienemmät, vaikka iltaisin teen mahd.paljon töitä, niin mitään ei jää minulle käteen,kun taas miehelle jää ruokamenojenkin jälkeen. täytyy kai vaan laittaa lapsi hoitoon ja alkaa käymään kokopäiväisesti töissä, niin saisi ostettua välillä itselleenkin jotain. minä kun olen itsekin niin tarkka,etten edes kehtaa ostaa miehen rahalla deodoranttia tai lakkapulloani vaan vingutan visaa tuollaisissa ostoksissa...

 

[Haloo]

Onpas miehesi tosiaan reilu. Ajattelepa asiaa vielä näinkin sinun perintösi ja omaisuutesi on tulevaisuudessa teidän yhteisen lapsenne perintö/ omaisuus. Tuolla vaatimuksellaan miehesi vie tavallaan leipää yhteisen lapsenne pöydästä. Minun äitini jäi isäni kuoleman jälkeen yksinhuoltajaksi todella pienillä tuloilla ja vain äärimmäisen pakon edessähän koski isän jättämään metsäperintöön. Kun sitten me lapset tulimme aikuisiksi kaikki, möimme yhteisestä päätöksestä maata ja tällä hetkellä asun mieheni ja lapseni kanssa talossa josta neljäsosa on maksettu niillä tuotoilla. Pitämällä kiinni niistä maista et turvaa vain omaa tulevaisuuttasi vaan myös yhteisen lapsenne tulevaisuutta!

Mieheni kanssa olemme ratkaisseet raha-asiat niin, että meillä on yhteinen tili, josta ensin maksetaan lainat ja laskut ja katsotaan sitten mihin muuhun riittää.

 

[Näin meillä]

Meidän vauva täyttää pian 10kk ja hoitovapaa on kohdallani alkanut. Olemme mieheni kanssa molemmat korkeasti koulutettuja ja ns. hyvätuloisia. Äitiyslomalla ei ollut vaikeuksia tulla toimeen, mutta nyt kun omat tuloni romahtivat on tilanne toinen. Asuntolainan lyhennykset menevät nyt kokonaan miehen pussista. Lisäksi hän maksaa kaikki muutkin perheemme juoksevat raha-asiat (ruoka, sähkölasku, tv-lupa, päivänlehti, auton vakuutusmaksut ja huollot). Minä hoidan kotihoidon
tuellani ja lapsilisällä kaikki lapseemme liittyvät hankinnat ja toivottavasti jää myös hieman "ylimääräistä" shoppailurahaa itselle. Meidän perheessä tämä oli aivan itsestäänselvyys, emme edes keskustelleet asiasta. Mieheni jopa kysyi, että haluanko, että hän siirtää automaattisesti tililleni rahaa, ettei minun tarvitse erikseen pyytää jos haluan jotain ostaa. Hän laittaa tililleni 100e/kk omiin ostoksiini. Toki meidän perheessäkin pitää tinkiä eli ulkonasyömiset ja matkustelut jää seuraavan 8kk aikana, jonka aion olla kotona, vähemmälle. AP:n mies vaikuttaa kammottavalle tapaukselle. En itse suostuisi moisen ihmisen kanssa jakamaan arkeani. ÄLÄ MYY METSÄÄSI.

 

[Tärppästikkeli]

Mä maksoin kotihoidon tuesta sen mihin se riitti, eli ruuan ja lapsen vaatteet. Loma- ym. rahoja oli säästössä jonkin verran omia tarpeita varten. Mies maksoi asumisen, auton kulut ja isommat hankinnat.

Olemalla hoitovapaalla menetin vuodessa ainakin kymppitonnin selvää rahaa. Lisäksi saatan saada jatkossakin huonompaa palkkaa, koska työkokemus ei karttunut kotihoitovuosilta. Ja vielä eläkettäkin kotona olo huonontaa.

Ei se ole musta mitään siipeilyä, että molemmat joutuu panostamaan perheeseen rahallisesti kykyjensä mukaan. Miksi isän pitäisi saada elää kuten ennenkin, kun äiti joutuu "maksamaan" kotonaolosta vielä eläkeiässäkin?

Esitäpä asia näin.. tai ehdota, että menet itse töihin ja mies jää kotiin hoitamaan lasta.

 

[?]

Hei!
Mielestäni järjestelynne vaikuttaa tosi epäreilulta. Itse olen vanhempainvapaalla, saan kelalta n.2800 e vanhempainrahaa - verot kuussa. Mieheni palkka on jopa pienempi kuin vanhempainrahani, ja silti hän maksaa pääasiassa kulumme (ruoat, laskut, jne). Asumme asunnossani, jonka lainanlyhennyksiin käytän lähes koko vanhempainrahani, jotta saisin velan maksettua ennen kuin hoitovapaa alkaa. Mieheni jopa antoi minulle osan säästöistään rahalahjana, joilla pystyn noita lyhennyksiä lisäämään. Olemme avioliitossa, eikä meillä ole avioehtoa, joten yhteiseen pottiin kaikki ponnistelut menevät. Tarkoitus on siis, että kun jään hoitovapaalle (saanen tuolloin n. 500 e kuussa), en joudu enää maksamaan asuntolainalyhennyksiä ( 630 e kuussa) vaan voin käyttää hoitorahan omiin ja perheen yhteisiin kuluihin. Ennen lapsen tuloa mieheni maksoi puolet hoitovastikkeestani, ja muut kulut meillä meni suunnilleen puoliksi. Mitään varsinaista vuokraa en häneltä perinyt, eikä hänkään kun aiemmin asuin hänen asunnossaan vaan tuolloin minä maksoin hänelle hoitovastikkeesta puolet.

Saatko todella vanhempainrahaa noin paljon, eli enemmän, kuin normaalisti työssäkäyvä ihminen? Minä tuolloin en muuta tekisikään, kuin lapsia ja olisin kotona

Miten uskot noilla perheenne tuloilla saavan kotihoidontukea 500e? Saat ainoastaan perusosan n. 290e.

Teillähän se melko epäreilu tilanne on, että miehesi maksaa lähes kaikki, vaikka hänen palkkansa on pienempi, kuin on vanhempainrahasi.

Aakkis

 

[Stadilainen]

Tulot eivät vaikuta Helsinki-lisään.

 

[joopajoo]

Hoitolisään ei myöskään vaikuta äidin aikaisemmat tulot, vain hoitovapaan ajalta saadut ja isän tulot. Jos siis isän tulot on pienet niin Aakkiskin saa hoitovapaalla täydet tuet, kuten oikein onkin. Hänhän tienaa tuon 2800e vain vanhempainlomalla ollessaan, ei hoitovapaalla. Tämä meni nyt kyllä pahasti sivuun alkuperäisestä aiheesta...

 

[Satu]

Siis eikö tuollainen mun rahat ja sun rahat-ajattelu ole pitemmän päälle todella työlästä? Meillä oli omat tilit siihen asti kun vauva ilmoitti tulostaan. Jo sitä ennen maksettiin vuorotellen kaupassa ja mies maksoi laskut, minä siirsin sitten puolet summasta miehen tilille. Kun vauva ilmoitti tulostaan, perustettiin yhteinen tili jolle tulee kaikki rahat (miehen palkka, mun vanhempainaraha ja lapsilisä). Siltä tililtä hoidetaan kaikki maksut. Kummallakin on tilille pankkikortti. Omia rahoja ei ole. Mulla on oma tili, jossa on jonkin verran säästöjä. Säästän niitä hoitovapaalle, eli varmaan hoitovapaalla siirrän tietyn summan aina yhteiselle tilille että rahat riittää. Olen sitä mieltä että vaikka minä olen rahat säästänyt niin ne ovat nyt yhteisiä, kun naimisissakin ollaan. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta ostella mitään omia juttuja. Jos jompikumpi tarvitsee vaatteita tai on menossa kavereiden kanssa ulos niin katsotaan miten rahat rittävät. Ei tarvitse ikinä riidellä rahasta, toimii meillä loistavasti Toki meistä kummatkin tienaa muutenkin alle 2000 euroa bruttona kuussa, joten ei ole sellaista tilannetta että toinen tienaisi reilusti enemmän kuin toinen. Uskon kyllä että silti olisi sama järjestely, kumpikaan meistä ei ole materian perään, asutaan kaupungin vuokra-asunnossa (vuokra yli 700 euroa) ja kummankin pääprioriteetti on se että tytöllämme on kaikki mitä tarvitsee

 

[kotona]

Meillä tilanne on ratkaistu siten, että minun palkka (kodinhoidontuki) tulee mun tilille, miehen palkka miehen tilille ja lapsilisät yhteiselle tilille. Kaikki maksut (laskut, lainanlyhennykset, ruokaostokset, lasten tarvikkeet, bensat...) menevät yhteiseltä tililtä. Mies siirtää sinne riittävän määrän kuussa rahaa, jotta se riittää kaikkiin ostoksiin. Kuitenkin niin, että myös hänelle jää vähintään se n. 300 € kuussa "omaa rahaa". Eli tasa-arvo toteutuu meidän perheessä, kun molemmilla on saman verran "omaa rahaa". Jos tulee tiukkaa, niin molemmat tinkivät saman verran siitä oman rahan suuruudesta.

Mietittäväksi vielä jäisi mun eläkkeen kertyminen, jos olisin pitkään (vaikka 10 vuotta) kotona. Mutta muutaman vuoden takia en viitsi nipottaa, saapa nähdä maksetaanko sitä eläkettä muutenkaan enää kun olen eläkeiässä...;-)

 

[ninnu]

Minusta yhteinen tili olisi työläs. Pitäisi liikaa miettiä, saako kumpikin siltä yhteiseltä tililtä tasaveroisesti rahaa omiin menoihin. Meillä on omat tilit ja laskuja ei ole mitenkään jaettu eikä vielä olla rahasta riidelty, vaikka ollaan oltu viisi vuotta yhdessä. Se maksaa, kellä on rahaa. Nyt kun olen äitiyspäivärahalla mies on maksanut kaikki ruuat ja isommat laskut. Itse olen maksanut vain lapseen liittyvät jutut ja omat harrastukset ja vaatteet. Luotan siihen, että molemmat tekevät parhaansa tämän perheen eteen eikä siihen tarvita yhteistä tiliä, vaan yhteinen tahto. Mieheni tienaa tällä hetkellä hyvin, mutta hän on sellainen rahankäyttäjä, etten haluaisi yhteistä tiliä, koska en koskaan tietäisi, missä mennään. Itselläni ei ole niin hyvä palkka ja nyt äitiyspäivärahalla vielä vähemmän, mutta olen säätänyt omia menojani sen mukaan. Eli vähemmän vaatteita, kampaamoa tms. eikä ulkonakaan enää tule käytyä. Mies toivoo, että menisin äitiysloman jälkeen töihin. Siinä vaiheessa sitten ehkä käydään jokin periaatteellinen keskustelu rahankäytöstä. Itse haluaisin olla kotona kunnes lapsi täyttää vuoden. Joko täytyy elää miehen rahoilla tai sitten käydä neuvottelemassa pankin kanssa, tähän taas mies ei suostu. Hänestä on kunnia-asia maksaa otetut lainat ilman uusia sopimuksia. Minä en voi silloin osuuttani maksaa, joten nähtäväksi jää, miten saamme asian sovittua. Oikeastaan ihan mielenkiintoista Minusta se, miten ihmiset ovat järjestäneet raha-asiansa, kertoo hyvin paljon suhteen laadusta. En kuitenkaan näe, että jompikumpi olisi parempi: omat rahat vai yhteinen tili. Molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia.

 

[aamu]

Huhhuh, kyllä jos kimpassa ollaan ja yhteinen lapsi on, niin pitäisi olla kaikki muukin yhteistä; raha, auto asunto jne.. En voi ymmärtää miten jotkut suostuvat moiseen kohteluun. Maksaa nyt vuokraa omalle miehelleen, yhteinen lapsi ja hoitovapaa vielä kyseessä. Päinvastoin, miehen tulisi maksaa sinulle "palkkaa", kun et pääse tienaamaan.

Maailmaan mahtuu näkäjään kaikenlaista ihmistä...

 

[Thelma]

Meillä yhteistä ihan kaikki, heto siitä lähtien kuin yhteen muutettiin. Nyt 5v avioliittoa takana, yhteinen talo rakennettu 2v sitten ja tyttö 8,5 kk. Meillä on omat tilit. Miehen muistamattomuuden vuoksi lähinnä minä hoidan kaikki raha-asiat. Kaikki rahat ovat yhteisiä ja maksan laskut siltä tililtä, missä rahaa sattuu olemaan. Taloutta suunnitellessa perheen kokonaispotti ratkaisee. Voin siirtää rahaa omalta tililtäni miehelle tai mihentililtä itselleni. Miten sitä nyt tarvitaankin. Myös molempien opintolainat maksetaan ihan mistä tililtä vain.

Käytännössä mies maksaa suurimman osan kaikesta, aina, nyt ja tulevaisuudessa. Sain palkkaa 1300e/kk käteen ja äitiys/vanhempainrahaa samanverran. Se ei riittäisi edes meidän lainan lyhennyksiin. Nyt jään hoitovapaalle. Ja tulot tippuvat selvästi.

Itseäni joskus harmittaa, kun en pysty hoitamaan taloudesta rahallisesti niin paljon kuin haluaisin. Hoidan siis työlläni. Käyn kaupassa, ja teen aina ruuan. Mieheni ei tarvitse siivota, eikä pestä pyykkiä, ei edes silloin kuin minäkin olin töissä. Vauvan hoitoon kyllä osallistuu paljonkin.

Tulevaisuudessa palkkani tulee olemaan lähes aina tuo sama, ellen alaa vaihda, jos vain töitä ylipäänsä saan. Asia käytiin läpi heti yhteiselon alkuun. Mies haluaa pitää omat rahansa meidän yhteisinä, jotta voimme tehdä yhdessä asiat. Jos joutuisin maksamaan itse kaiken, emme voisi harrastaa yhdessä.

 

[Thelma]

Muistuttaisin vielä kaikille äideille eläketurvan kertymättömyydestä hoitovapalla, palkanmenetyksestä ja esim omalla kohdallani työpaikan menetyksestä hoitovapaan vuoksi. Äidit eivät saa itse olla arvostamatta näitä asioita ja uhrauksia. Kaikkea ei voi mitata rahassa, vaikkakin edellämainitut asiat ovat mysö vahvasti rahassa mitattavia!!!

 

[8=O]

Voi vee, en ole koskaan käsittänyt näitä juttuja, että parisuhteessa, olipa sitten kyse avio- tai avoliitosta, maksetaan tasan puoliksi kaikki ja oikeassa suhteessa, ettei vaan nyt kumpikaan joutuisi maksamaan liikaa tai saisi itselleen enempää rahaa käyttöön kuin toinen! Ja vielä kun on lapsi(-a)kin!
Meillä rahat on yhteisiä niin kauan, että laskut on saatu maksettua. Sitten mitä jää, jaetaan siinä suhteessa mitä kumpikin tarvitsee. Isotuloisempi mies saa meillä enemmän, jos vain on mistä ammentaa.

 

[he]

Kannattais muuttaa erilleen ja pistää mies maksamaan elareita yksinhuoltajana pärjäisit paljon paremmin kun jäämällä VELKAA OMALLE MIEHELLES!!

 

[huh huh]

Kuulostaa vähä sairaalta että maksaa omalle miehelle vuokraa.Varsinkin kun kerta perhe on perustettu.
Meillä minun ei tarvitse lainkaan maksaa lainanlyhennystä muihin laskuihin osallistun.Eikä meillä koskaan lasketa kuka maksaa kuinkakin paljon ruokia.