hoitovapaa -> riitaa rahasta, miten muilla järjestetty?

[money talks...]

kanssasisaret:
kuinka olette sopineet ns oman rahan käytöstä hoitovapaan aikana kun äidin tulot romahtaa ja isä on töissä ja nauttii säännöllistä kuukausipalkkaa???

Asumme miehen asunnossa, josta mies maksaa vastikkeen ja lainan lyhennyksen. Olen tähän asti maksanut "vuokraa" miehelle 300 e/kk. Tätä summaa en pysty hoitovapaan tuloista enää maksamaan. On sovittu, että jään velkaa tuon 300 e/kk niin kauan kuin olen hoitovapaalla eli tämän hetken suunnitelmien mukaan 9kk ajan. Maksan tämän velan sitten kun palaan töihin tai saan rahaa jostain muualta. Miten muilla?

Lisäksi tähän mennessä olemme laittaneet yhteiselle tilille rahaa yht 700 euroa kuussa, jolla katamme ruoka- ym kulut. Hoitovapaan aikana laitan edelleen oman 300 euron osuuden kuussa yhteisiin kuluihin eli minulle jäänee pari kymppiä kuussa käyttörahaa.

Miehen on vaikea sulattaa sitä, että hoitovapaan aikana hänen miltei koko palkkansa menee yhteisten kulujen hoitamiseen eikä omaa käyttörahaa enää jää hänelle niin paljoa kuin ennen. On ehdottanut mm. että myyn isältä saamaani perintömetsää jotta edelleen pystyisin osallistumaan kuluihin kuten tähänkin asti. Pitäisikö siis luopua tuosta metsäomaisuudesta ihan vain sen takia, ettei tarvitse riidellä siitä kuuluuko perintömetsät miehen käyttörahoihin vai ei...

Pitkä tarina ja monta mutkaa ja sekavasti kirjoitettu mutta vinkkejä please, kuinka muut hoitaneet raha-asiat hoitovapaan ajan!!!

kiitos!!

 

[Elli]

Hmm.. kuulostaa vähän siltä, ettette ole etukäteen paljon laskeskelleet, onko teillä varaa siihen, että jäät hoitovapaalle. Eli halusitko itse jäädä hoitovapaalle, oliko se yhteinen päätös vai mitä? Meillä lasketiin etukäteen tosi tarkasti, voinko edes jäädä hoitovapaalle ilman että koko talous kaatuu. Meillä on asuntovelat ja tietysti yhteiset talousmenot ym.

Eli on tärkeätä hahmottaa paperilla, miten paljon kuukausittain menee rahaa kummallakin mihinkin. Mitkä on välttämättömiä kuluja, mistä voi tinkiä. Meille tehtiin sellainen järjestely kaikkien laskelmien jälkeen, että hoitovapaalla ollessani maksan vain asuntolainaosuuteni, mutten talouskuluja.

Raha-asioista ym. keskusteltaessa on tärkeätä tietää oma status. Oletteko avo-/aviopari? Jos olette naimisissa, onko teillä avioehto ym? Minusta kuulostaa kohtuuttomalta, että joudut jäämään miehellesi velkaa, maksamaan talousmenoja ja vielä harkitsemaan perintöjesi myymistä. Älä ihmeessä suostu tuollaiseen järjestelyyn!!! Riippuen siitä, missä kunnassa asutte, voit mahdollisesti tehdä hoitovapaalla ollessasi esim. keikkatyötä eli pientä lisätienestiä voit saada sitä kautta. Mutta selvitä asia etukäteen.

Muista, että teet arvokasta ja kokopäiväistä työtä kotona ja se on tärkeätä, että miehesikin sen ymmärtää. Toisaalta miehesikään ei pelkästään "nauti" kuukausipalkkaa vaan tekee töitä joka sentin eteen, eikö niin? Eli kunhan alatte arvostaa toistenne tekemisiä, ehkä se talouskin saadaan kuntoon. Ja tärkeintä on, että lapsenne voi hyvin!! Tsemppiä!

 

[mamsu]

Hei, jos päätös lapsesta ja hoitovapaasta on ollut yhteinen, on ilman muuta selvää että miehesi hoitaa yhteisistä talousmenoista suurimman osan -sinun tulosihan ovat pudonneet teidän yhteisen päätöksenne = lapsenne vuoksi. Sinä siis olet uhrannut omat tulosi teidän yhteiseksi hyväksi, miksei siis myös miehesi tätä tekisi. Me keskustelimme tämän asian selväksi jo ennen kuin aloimme vauvaa yrittämään, meilläkin oli siihen saakka sellainen systeemi että molemmat maksavat tarkasti puolet kaikista yhteisistä menoista. Jos mieheni ei olisi suostunut siihen, että hän myös kantaa kortensa kekoon yhteisen asian hyväksi vastaamalla suurimmasta osasta talousmenoja, en olisi koko lapsentekoon ryhtynyt -minusta se olisi kertonut siitä että emme oikeasti ole tulossa yhdeksi perheeksi molempien päätöksellä ja vastuun kannolla. Näin meillä, tiukka linja vaan

 

[konservatiivi]

Minä olen vissiin aika konservatiivinen, mutta minusta on ihan käsittämätöntä, että pariskunnan pitäisi olla jotenkin tasa-arvoinen laskujen maksamisessa yms. hoitovapaallakin. Meillä ainakin mies maksaa kaiken pakollisen yhtään asiasta mutisematta ja minun rahani menevät lähinnä lasten juttuihin ja omiin menoihin. En kyllä ole koskaan mitään "vuokraa" maksanut miehelleni edes töissä ollessani, tienaan niin surkean vähän pätkätöilläni muutenkin. Eli meillä vanhanaikaisesti mies elättää perheen vuodesta toiseen, eikä olla asiaa ongelmaksi koettu puolin eikä toisin -kolmas lapsi tulossa .

 

[Jeps vahempi]

Kamalaa. En todellakaan ymmärrä. Siis jäät velkaa miehelle??!! Miksi ihmeessä? Jos olette yhdessä "tehneet" vauvan siihen kuuluu automaattisesti Sinun tulojen vähentyminen. Ihan älyvapaa ajatus, että yhteisen lapsenne takia, mitä mieskin on halunnut. Niin se takia jäisit miehelle jotain "velkaa".

Toisekseen tilanne on se, että tälläkin hetkellä "kerrytät" miehen omaisuutta, maksamalla vuokraa. Tuskin mies ketään vuokralaista asuntoonsa ottaisi jos sinä et siellä asuisi. Minun mielestäni sinun ylenssäkin kuuluisi maksaa esim. vastike. Ei varsinaisia lainanlyhennyksiä.

Tilanne on mielstäni aivan kieroutunut jos yhteisen lapsenne hoidosta jäät miehelle jotain velkaa. Toki eri asia on muutoin hoitojapaalle jääminen. Mutta vähän olisi tilanteessa tarkistamista.

 

[jeps vanhempi]

Tarkastele tilannetta toisinpäin. Olisitko vaatinut miestä jäämään sinulle velkaa äitiysloman aikana. Koska silloin sinulle jäi vähemmän käyttörahaa, kuin töissä ollessasi. Johtuen yhteisestä vauvastanne.

Miksi SINUN pitäisi kärsiä ja jäädä velkaa vauvanne takia. Ettekö ole tasavertaisia vanhempia. Millä matematiikalla miehen ei pitäisi kärsiä tulojen vähenemisestä vauvan takia, ainoastaan sinun?!

 

[anneli]

Sinähän teet tärkeätä työtä, jota ei pitäisi hinnoitelle. Mutta tässä tilanteessa minä kyllä laskisin "työlleni" hinnan ja se miehen pitäisi sitten maksaa. Ellei miehesi sitten ole töihinpaluusi kannalla.....
Itselläni onneksi onnellinen tilanne sinänsä, että perheessämme yhteiset rahat.

 

[Mama13]

Juu, jos yhteisesti päätetään että toinen vanhemmista jää hoitvapaalle, on se toki yhteinen satsaus lapsen kotihoitoon. Meillä mies maksaa kohta alkavalla hoitovapaallani kaiken, ja jos esim. lainoja joudutaan laittamaan koroille, sen tekee molemmat tasapuolisesti, ei siis niin että vain minä juoksuttaisin omia korkojani. Hoitovapaan aikainen eläminen (kuten äitiysloman) hoidetaan perheen tulorahoituksesta - ei niin että kotiin jäävä kerryttää velkaa.

 

[pöyristyttävää]

Sinä säästät jäämällä kotiin päivähoitomaksun verran eli 200 euroa. Lisäksi miehen tulot pienentävät omia tulosidonnaisia tukiasi (hoitolisää?).Pelkästään tästä hyvästä miehesi pitäisi maksaa sinulle 300 euroa.

Älä missään nimessä suostu asumaan miehesi luona velaksi tai myy perintömetsääsi. Jos miehesi ei suostu tinkimään älyttömistä periaatteistaan perheensä hyväksi, sinun kannattaisi harkita omaan asuntoon muuttamista. Yksinhuoltajana pärjäisit rahallisesti paljon paremmin, eitä tarvitsisi elää velkarahalla.

 

[Minttu]

Samaa mieltä kuin moni muukin eli tuo velkaosuus juttu on pöyristyttävä. Itse en ihan siihen suostu että mies maksaisi kaiken, sillä onhan hoitovapaa ainakin meidän perheessä enemmän minun valintani. Tosin mieskin saa nauttia tehdystä ruoasta ja siististä kodista sekä tietenkin lapsesta joka voi todella hyvin antaessani sille kaiken aikani.
Ja tosiaan kuten edellinen kirjoitti niin säästätte päivähoitomaksun + miehen tienestit pienentävät saamiasi tukia joten kyllä mieskin nyt säästää suhteessa siihen kun menet töihin. Luuliko miehesi että lapsi on ilmainen? Onhan niitä tutkimuksia ollut että lapsi maksaa miljoonan kenen rahoista mies luuli että teidän lapsi hoidetaan? Mielestäni kannattaisi nyt yhdessä keskustella ylipäänsä hoitovapaasta eli kuinka tärkeäksi sen koette. Voittehan tehdä jonkun kompromissin ajasta joksi hoitovapaalle jäät, etkä jääkään ihan niin pitkäksi aikaa kun itse haluat. Tosin lapsen tulevaisuuden kannalta on todella iso sijoitus jos pystyy hoitovapaalle jäämään, sitä ei mies välttämättä osaa huomioida niin suuressa määrin kuin pitäisi, sitä ei oikeastaan mikään raha korvaa.
Mielestäni tuon että maksat miehelle asumisestasi pitää unohtaa hoitovapaan ajaksi kokonaan. Todellakin mies on velvoitettu tarjoamaan lapselleen ilmaiseksi asunnon ja jos siihen kaupan päälle saa "ilmaiseksi" lapsensa hoitajan ja siivoojan/ruoanlaittajan niin pitäisikö sinun vielä siitä hänelle maksaa? Ei mielestäni muutenkaan ole kannattavaa asua tällaisessa suhteessa jos olette vakavissanne kovin pitkään, sillä mies kerryttää omaisuutta ja sinun rahat menevät kankkulan kaivoon. Mieshän tekee tavallaan voittoa kun tienaa sinulla suhteessa siihen että asuisi yksin. Etkö itsekin haluaisi vastaavaa järjestelyä jossa sinulla riittäisi tulot mainiosti asuntolainan laskuun koska miehesi maksaisi sinulle vuokraa. Loppupeleissä sinulla olisi oma asunto ja miehelläsi ei mitään, aika hyvä kauppa! Nyt vaan sinä olet se häviäjä osapuoli. Luepa parisuhde-osiosta ketju "mieheni ei suostu avioehtoon" siellä on vähän vastaavasta tilanteesta keskusteluja joista mielestäni miestä puolustavat keskustelut ovat hyviä kommentteja.

Eli suosittelen vakavia keskusteluja sekä asumisesta maksamisen unohtamista + talouskulujen osuuden tarkastusta eli niissäkin miehesi pitää maksaa enemmän kuin sinun esim. prosentuaalisesti tulojen mukaan tms. Kumman teistä on tarkoitus maksaa lapsen hankinnat? Niihin meneekin pieni omaisuus.

 

[-]

Niin, minäkin ensin pohdin, että onko aloitus provo. Siis eihän kukaan mies voi vaatia vaimoaan, on sitten avo tai avio, jäämään velkaa. Ja vielä hoitovapaalla! Meillä mies asuu minun asunnossani ja maksaa vastikkeen, joka tosiaan on alle 300 euroa kuussa. Hänen bruttotulonsa olivat töissä käydessäni n. 1500 euroa kuussa paremmat kuin minulla eli olisi hänellä ollut enemmänkin varaa maksaa. Nykyään ero on tietysti vielä huimempi.

Alkuperäiseen kysymykseesi siitä, miten me jaamme kulut, kirjoitin vastauksen. Se oli kuitenkin todenperäisyydessään niin epäreilu, että poistin sen ja juttelen miehen kanssa illalla asiasta. Lyhyesti totean, että koska meillä ei ole säästöistä tällä hetkellä isoa pulaa, niin minä olen maksanut menoistamme isomman osan. Tosin tuo minunkin säästöni on osin perintöä eli tilanne on hieman sama kuin ap:llä. Erona on kuitenkin se, että mies ei vastustaisi menojen uudelleen jakoa, kunhan itse ottaisin asian puheeksi. Hän pitäisi itsestään selvänä, että maksaa enemmän.

 

[kyllä]

täälläkin suu loksahti auki kun luin tuosta velkaosiosta. Huhhuh.
Itse olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Maksan kauppakäynnit niin kauan kun rahani riittää ja mies maksaa loput. TOTTAKAI, onhan lapsi yhteinen ja talous myös. Ero tulisi jos velaksi jotain jäisin!

 

[MariiA]

Oon ennenkin kuullut vastaavista pareista, joilla menee mielestäni hiukan yli noissa raha-asioissa. Minusta on ihan selvää, että hoitovapaalla minun tuloni riitävät niukin naukin ruokamenoihin, mies hoitaa loput. Sama olisi jos minä kävisin töissä ja hän hoitaisi lastamme. Tuo ap:n perheessä oleva kuvio sopisi ehkä jos ei olisi lapsia, mutta kyllä yhteinen lapsi tuo yhteisen talouden.

 

[vivi]

Haluan kertoa sinulle oman tarinani sillä tilanteeni on/oli hivenen samankaltainen. Ennen lasta systeemi oli se että asumme mieheni omistamassa asunnossa. Hän on ostanut sen ennen minun tapaamistani emmekä ole avioliitossa. Sovimme heti alusta että minä maksan vastikkeen + vedet ja tämän lisäksi 100e/kk yhteiselle tilille joista puolet olivat hänelle ja puolet minulle säästöön. Tällä tavalla oli tarkoitus osallistua mm. sähkölaskuun. Tarkoitus oli että noilla rahoilla matkustamme kun rahaa olisi kertynyt tarpeeksi. Muutoin maksoimme ruoat viikko-periaatteella, vuoroviikoin kävimme kaupassa ja maksoimme omistamme. Mieheni kanssa myös järjestelimme minun "villeinä vuosina" ottamiani kulutusluottoja ja autolainaa siten että hän takasi minulle pankkilainan millä sain kuitattua kaikki vanhat velat ja paljon halvemmalla.

No, sitten ilmotti ihana poikamme olemassaolostaan. Silloin sovimme että lomalle jäätyäni maksan vastikkeen ja säästömme käytettiin osittain lapsen tavaroiden hankintaan. Kotona ollessani sain myös käyttää säästöjämme järkeviin hankintoihin, mm. mitä lapselle tarvitsimme jos omat rahani eivät riitääneet. Mieheni ei juuri lapselle ostanut mitään, joskus toki jotakin isompaa mutta vain muutaman kerran. Eli minä käytännössä maksoin kaiken lapsen tarvitseman ensimmäisen vuoden ajan. Sitä 100e/kk sinne tilille en sitten enää laittanut, tämä oli mieheni päätös.

Velkojeni vuoksi minun piti mennä heti äippäloman jälkeen töihin. Lapsen hoidon järjestimme niin että osittain olin kotona (käytin kertyneitä lomiani), mieheni teki 4päivää /vko töitä ja muutaman päivän mummu katsoi lasta. Näin saimme myös hoitotukea koska emme vieneet lasta päiväkotiin. Raskas järjestely mutta kyllä sitä hetken kesti. Kesän oli palkattomalla lomalla kotona ja nyt syksystä menin kokopäiväisesti takaisin töihin.

Tällä hetkellä tilanne on se että maksan edelleen sitä vastiketta, se on vuoden aikana noussut aikas huimasti (yli 100e) joten en maksa edelleenkään mitään ylimääräistä yhteiselle tilille. Mielestäni se olisi kyllä epäreilua vaikka töissä käynkin sillä kuten moni muukin asian totesi, en halua maksaa vuokraa miehelleni enkä varsinkaan hänelle asuntoa missä yhdessä asumme. Toki haluan osallistua asumiskustannuksiin ja siksi tuo vastikkeen maksu on mielestäni hyvä systeemi. Olen elokuun alusta asti laittanut ylös KAIKKI hankitani mitä olen lapselle hankkinut ja näistä kustannuksista vähennän lapsilisän (tulee minun tililleni) ja summan mukaan työnnän päiväkotimaksuja (200e/kk) miehelleni maksettavaksi. Nyt on mieskin havahtunut siihen kuinka paljon lapsi todella nielee sitä rahaa vaikka yrittäisikin säästää mm. vaatekuluissa. Aikasemmin kun maksoin kaiken ite niin ei mieskään tajunnut kuinka paljon rahaa uppoo ihan pakollisiin menoihin. Tähän tarviittiin paljon purnausta kuluista ennen kun mies havahtui =)

Edelleen olen sitä mieltä että haluaisin meille yhteisen tilin mihin molemmat laittaisivat tilistään tietyn summan ja tällä katettaisiin ruokakulut, lapsen kulut ja tarhamaksut. Tälle tilille myös siirtäisin lapsilisän. Jos jotain jää säätöön niin ne ovat sitten perheen yhteisiä rahoja. Näin ei syntyisi jokaviikkoista purnaa noista ruokalaskuista! Nimittäin tilanne on vieläkin se että minä kannan ruoan lisäksi vaipat ja pesuaineet kotiin ja mies ei niitä pahemmin ruokaviikoillaan osta ellen pyydä. Tämä aiheuttaa mielestäni ihan turhaa purnausta.

Lähitulevaisuudessa on tarkoitus ostaa uusi isompi asunto joka on molempien. En halua enää montaa vuotta asustaa näin sillä mielummin maksaisin omaa asuntoa kun "asuisin vuokralla".

Suosittelen että keskustelette asioista. Älä yritä välttämättä muuttaa kaikkia asioita kerrallaan, alota tärkeimmästä. Älä myy sitä metsää, se on SINUN perintösi (jos me menemme naimisiin teemme avioehdon missä kummallakaan ei ole oikeutta toisen mahdollisiin perintöhin). Myöskään mielestäni sinun ei pitäisi kerryttää mitään velkaa miehellesi. Mitäs jos yrittäisitte pihistää menoissa siten että tuosta yhteisestä tilistä jäisi rahaa joka olisi sitten sitä "miehelle kuuluvaa rahaa" korvaamaan sitä että et maksa 300e/kk?? Ja tosiaan se lapsen hoitoon laittaminen ei ole halpaa lystiä... pelkkä hoitomaksu meillä on 200e/kk + vaatekulut mitä en välttämättä olisi ostanut lapselle kotiin. Lisäksi on pakko työmatkojen takia olla kaksi autoa (=bensakulut + vakuutukset). Toki kauppalaskut ovat vähän laskeneet kun lapsi syö paljon tarhassa mutta silti....

Keskustelkaa miehesi kanssa!

 

[Santtu]

Meillä on sekä vanhenpainvapaalla että hoitovapaalla sama järjestely. Mies maksaa kaikki asumis ja auto kustannukset (vuokra, vesi, netti, vakuutus, tv-lupa, lyhennys jne) ja mä maksan laskut (yksi yhteinen luottokortti, puhelinlaskut) puolet lainan koroista ja ruuat. Noihin mun rahat just riittääkin. Lasten kuluihin menee lapsilisät.

 

[ap]

Kiitos hyvistä ja asiallisista vastauksista! Ammennan näistä kyllä keskustelua tänä iltana.

Mies tosiaan puolustelee tuota minun vuokravelkaani sillä, että minä olen häntä varakkaampi perinnöksi saamani metsän takia. Eli kun saan metsästä joskus tuottoa puun myynnistä, maksaisin hänelle asumisvelkani tuolloin. Metsä tuottanee n. 10v kuluttua n. 40 000 euroa, josta alv ja muiden metsänhoitokulujen jälkeen jäänee kuitenkin ihan mukavasti. Ei sillä, etteikö minulla olisi pois maksettavia pankkilainoja itselläni, mutta se on taas toinen asia.

Mutta, tod näk hänkin tulee saamaan perintöä kun on isänsä puolelta ainut lapsi ja kaikki sedät ovat varakkaita ja jättämässä perintöään miehelleni. Minulla ei tulisi mieleenikään vaatia hänen tulevista sukukalleuksistaan mitään, mutta hänen mielestään hänen ehdottamansa järjestely asumisvelasta olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Tämä siis vielä tarkennuksena tähän meidän ongelmaamme.

 

[hmp]

Höpö höpö. Eikös tuolla "järjettömällä" ns. logiikalla miehesi ole siis tulevien perintöjensä takia sinua varakkaampi! Niin ja sitä paitsi sinähän kasvatat koko ajan miehen omaisuutta, ns. vuokraa maksamalla miehellesi.

Totaalisen järjetöntä. yritä nyt saada edes hivenen oikeudenmukaisuutta tuohon suhteeseenne. Jotenkin vain itseäni alkaisi mietityttää mokomia ehdottelevan miehen arvomaailma, etiikka ja tunne-elämä. Tuntuu että omaan näkökulmaani suhteuteutettuna miehesi asioiden tärkeysjärjetys on aivan keturallaan. Jotenkin tuntuu että pelkästään raha olisi elämän tärkein asia ja aikamoinen itsekkyys kyllä paistaa miehestä kauas läpi.

 

[vivi]

Se metsä on TÄLLÄ HETKELLÄ sulle pelkkää metsää eikä sekään siellä ilmaiseksi hoidu. Miehelläni on myös metsää enkä ikinä ajattelisi että jepjep, sieltähän me joskus saadaan rahaa joten hänen pitää tänään sitten maksaa sitä sun tätä. Myös ystäväni perheessä (avioliitto, kolme lasta joista yksi yhteinen) on tilanne että miehellä on perintönä saatua metsää. Joskus he ovat osuuskunnan tililtä nostaneet rahaa päivittäisiin menoihin mutta silloin on ollut tosi tiukka tilanne. Muuten metsä on ja pysyy miehen omaisuutena. Hmp sanoi kyllä hyvin että eikös miehesi ole tulevien perintöjensä takia sinua varakkaampi! Tämä olisi hyvä pointti ottaa esille kun rakentavasti keskustelette asiasta. Yhtä lailla mun vanhemmilla on paljon omaisuutta josta minä perin oman osuuteni. Edes mulle itelleni ei tule mieleen että kappas, mähän saan joskus sitä ja tätä ja siksi voin nyt tässä osteskella ja tuhlailla kun joskus on rahaa milla maksaa velat. Saatika että mieheni näin ajattelisi..... (kärjistettyä, myönnän, mutta pointti tulee selväksi).

Tsemppiä!

 

[vivi]

Ja yhtälailla miehelläsi on asunto joka nostaa hänen varallisuusarvoansa.

 

[xava]

Minäkään en missään nimessä alistuisi tuollaiseen hyväksikäyttöön. Miten voi miehelle tulla mieleen rahastaa omaa puolisoaan joka hoitaa lasta kotona!!! Jostain syystä meillä Suomessa "tasa-arvo" tuntuu toimivan parisuhteen rahankäytössä todella hyvin mutta taasen työelämässä ei. Ja harmillisen usein vielä naiset alistuvat tähän tilanteeseen. Muualla maailmassa taitaa olla niin, että se miehen kunnia-asia pystyä huolehtimaan perheestään ja vielä jopa antamaan vaimolle vähän käyttörahaa.


Älä missään nimessä koske perintöösi. Omistaahan miehesikin asunnon joka on siis hänen omaisuuttaan ja verrattavissa perintöösi eli te molemmat omistatte jotain ja miehesi kerryttää omaisuuttaan kun sinä ja lapsenne saatte hänen ARMOSTAAN asua vuokralla hänen omistamassaan asunnossa. Voi pyhä Sylvi!!!
Kannattaa myös varautua tulevaisuuteen eli jos kaikki ei menekään niinkuin on suunniteltu niin luuletko, että tällä tavalla käyttäytyvä mies tukisi sinua ja lastasi rahallisesti esim. eron jälkeen. Sinä olisit vain teidän liittonne aikana kerryttänyt hänen omaisuuttaan ja itse olisit sitten lapsen kanssa pienillä tuloilla ilman perintöä joka on siirtynyt miehellesi. No mihellähän olisi sitten millä mällätä!

Itse olen äitiyslomalla, asun miehen asunnossa ja hän maksaa meillä KAIKEN paitsi minä ostan välillä ruokaa ja suurimman osan vauvan vaatteista. Siihen sitten riittääkin äitiyspäiväraha ja välillä ostan jotain kivaa myös itselleni. Minulla on myös säästöjä mutta niihin ei ole tarvetta koskea.

 

[Aakkis]

Hei!
Mielestäni järjestelynne vaikuttaa tosi epäreilulta. Itse olen vanhempainvapaalla, saan kelalta n.2800 e vanhempainrahaa - verot kuussa. Mieheni palkka on jopa pienempi kuin vanhempainrahani, ja silti hän maksaa pääasiassa kulumme (ruoat, laskut, jne). Asumme asunnossani, jonka lainanlyhennyksiin käytän lähes koko vanhempainrahani, jotta saisin velan maksettua ennen kuin hoitovapaa alkaa. Mieheni jopa antoi minulle osan säästöistään rahalahjana, joilla pystyn noita lyhennyksiä lisäämään. Olemme avioliitossa, eikä meillä ole avioehtoa, joten yhteiseen pottiin kaikki ponnistelut menevät. Tarkoitus on siis, että kun jään hoitovapaalle (saanen tuolloin n. 500 e kuussa), en joudu enää maksamaan asuntolainalyhennyksiä ( 630 e kuussa) vaan voin käyttää hoitorahan omiin ja perheen yhteisiin kuluihin. Ennen lapsen tuloa mieheni maksoi puolet hoitovastikkeestani, ja muut kulut meillä meni suunnilleen puoliksi. Mitään varsinaista vuokraa en häneltä perinyt, eikä hänkään kun aiemmin asuin hänen asunnossaan vaan tuolloin minä maksoin hänelle hoitovastikkeesta puolet.

Aakkis

 

[Sirenia]

En ole koskaan ymmärtänyt että rahat jaetaan noin tarkasti, ja varsinkin jos toinen on hoitovapaalla. Onhan se kuitenkin yhteinen päätös niinkuin joku aiemmin mainitsikin. Meillä on aina ollut rahat sillä tavalla yhteisiä että se maksaa jolla on rahaa. Tottakai se on ollut mieheni jolla sitä rahaa enemmän on mutta hyvin harvoin meillä on edes mitään pientä riitaa ollut rahasta vaikka sitä ei tosiaan paljoa olekaan. Meille riittää että yleensä saadaan kaikki pakolliset menot maksettua, jos jää ylimääräistä niin sitten ostetaan mitä kukakin tarvii. Ei niitä olla mitenkään jaettu ikinä, ei edes silloin kun ei vielä lastakaan ollut ja jossain vaiheessa olin työttömänä.
Jos kerran yhdessä asutaan ja eletään niin pitäs olla valmis siihen että sillä toisella ei aina taloudellinen puoli olekaan niin hyvässä kunnossa (esim. työttömyyden tai hoitovapaan tms. takia).

Anna sen perintösi tosiaan olla ja yritä saada miehesi ymmärtämään mikä on järkevää.

 

[Huh huh]

Kyllä menee alkuperäisen suhteessa todella hyvin. Herrajumala minkälaisia parisuhteita sitä nykyisin on. Perustetaan perhe, mutta kaikki on edelleen MINUN MINUN JA MINUN! Alkuperäisen täytyy olla aika yksinkertainen ja tyhmä, jos antaa miehensä tuolla tavoin kohdella. Hanki oma asunto, äläkä maksa miehesi asuntoa! Lapsi kai on teidän yhteinen? Miksi sinä siis "kärsisit" ainoana siitä taloudellisesti? Ei vittu voi ymmärtää tätä nykyajan meininkiä!

 

[Elina1]

Meillä minä olen hoitovapaalla ja mies on opiskelija, joten kummankaan tulot eivät oikeastaan riitä asumiseen ja ruokaan. Minulla on onneksi hiukan säästöjä, aloin säästää kun olin vielä töissä ja sain tietää raskaudesta. MIehellä taas on hiukan perintörahoja pankissa (ei mitään isoja summia). Otamme molemmat tarpeen tullen omista säästö/perintörahoistamme tietyn summan kuukaudessa, jonka käytämme normaaliin elämiseen, ruokaan, vaatteisiin ym. Se maksaa, jonka käyttötilillä on suurinpiirtein enemmän rahaa sillä hetkellä, tai jos toiselta loppuu rahat ennen kuun loppua, toinen voi "lainata" (ei tarvitse maksaa takaisin). Elämme siis kädestä suuhun. Lapsi oli yhteisesti toivottu, ja haluamme molemmat että lapsi saa olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi jos vain mahdollista. Kun hoitovapaat, opiskelut, ym ovat ohi voimme harkita yhteistä asuntolainaa tms. mutta nyt elämme säästeliäästi. Tässä siis vastaus ap:n kysymykseen meidän rahojen käytöstä.
Ap:n tilannetta kommentoisin vielä siten, että olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että tilanteesi on tosi epäreilu. Voisithan tosiaan alkaa laskuttaa miestä kuukausittain lastenhoitopalveluista, siivouspalveluista, ruuanlaittopalveluista, pesulapalveluista, jne. Saat niistä varmaan kertymään tuota "velkaosuutta" isomman summan. Ota vaikka puhelinluettelo käteen ja soittele pariin kotipalveluyritykseen tai mitä niitä nyt on, niin saat realistiset hinnat

 

[Äet]

Käyttämäni kotipalveluyritys laskuttaa 28 euroa tunnilta peruskotityöstä. Hoitotyö on kalliimpaa. Siitä vain laskemaan ja laskuttamaan.