Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olen alaa vaihtanut sh. En kestänyt Suomen työoloja ja surkeaa palkkaa ulkomailla työssä olon jälkeen (3,5 vuotta olin), epäkohdat olivat niin räikeät. Paljon vastuuta, liikaa työtä minimaalisilla tauoilla ja surkealla palkalla. Ainainen stressi että tuliko kaikki tehtyä ja muistinko kaiken, no thanks.
Mua sh:na kanssa rassaa kanssa surkeat työolot. Hommia saa painaa tukka putkella ja ruokatauko on korkeintaan kiireessä kitaan survottu leivänpuolikas kun on jo pakko mennä vastaamaan kelloon/rientää kierrolle/vastata puhelimeen tms. En tiedä, kuinka tulen jaksamaan tällä tahdilla vuosia. Tykkäisin tästä työstä, mutta se stressaa, että kaiken, ihan kaiken joutuu tekemään kiireessä. Paljon muistettavaa kokoajan, vastuuta, eikä mitään voi oikein kerralla tehdä kunnolla loppuun, kun pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa ja juuri kun aloitat yhden potilaan kanssa jotain tekemään, on pian taas kymmenen muuta asiaa, joita pitäisi olla tekemässä samaan aikaan. Okei, nyt tuli purkauduttua, tällä hetkellä töissä armoton kiire. Joskus kun on rauhallista, on kivaa tehdä työtä omalla tahdilla ja hoitaa potilaat kunnolla, ilman stressiä siitä, että taas on jäänyt sata asiaa tekemättä. Harmi kyllä rauhalliset päivät ovat aika harvassa.
Mutta hyviä puoliakin toki on tällä alalla. Vuorotyöstä tykkään ja lisät ovat mukava bonus, yövuorotkin tuovat vähän vaihtelua osastorytmiin. Ehkä joskus lapsen aloittaessa koulun siirtyisin mieluummin kuitenkin päivätyöhön, kun en sitten enää voi viettää lapsen kanssa vapaita arkipäiviä. Töitähän tällä alalla on vaikka miten.
