Tuo on kurja tapaus ja totta on, että aina kun jotain tapahtuu kohdistuen päähän (kaatumisia, lyömisiä, potkimisia, puremista jne) pitää sinne hatun alle katsoa huolella. Tässä tapauksessa minua risoo nimenomaan se, että tuollainen tälli on tullut ja se on jäänyt "huomaamatta" eli ei ole hoidettu asianmukaisesti.
Mutta siitä, että päivähoitopaikka vaihtoon siksi, että sattuu ja tapahtuu sanoisin, että sama on meininki niin kovin kovin monessa päivähoitopaikassa. Ei ole ruoho vihreämpää naapuritalossa. Lähes jokaiseen päiväkotiin ja melkein jo lähes jokaiseen ryhmään osuu nykyään enemmän ja vähemmän "hankalia" lapsia. Lapsia, jotka tarvitsevat aikuista aivan jatkuvasti, mutta resurssit ei yksinkertaisesti riitä. Ja koska ei riitä, niin sitten käy ikäviäkin asioita. Lievistä jutuista puhumattakaan.
Pienten ryhmissä on lähes poikkeuksetta yks kaks lasta, jotka käyttää hampaitaan hankalissa tilanteissa. Se on sekunnin murto-osa, kun hampaat on kiinni kaverin kädessä, poskessa, olkapäässä, selässä... ja jäljet välillä todella ikävän näköisiä. Mutta silti, ei voi mitenkään tehdä sitä, että tällaisen lapsen vieressä olis aikuinen 10 tuntia päivässä.. ei vaikka kuinka tahtoisi. Ja vaikka välillä aikuinen on vieressä, leikissä mukana, silti voi käydä niin, että lapsi ehtii purra.
Isommilla on sitten näitä, jotka huitaisee, potkii, lyö.. on enemmän ja vähemmän oireita (joihin ollaan jo usein haettu apuakin, mutta niistä ei tietenkään voida kuuluttaa kaikille vanhemmille) ja ongelmia. Nämä lapset työllistää valtavasti, kuluttaa henkilökunnan voimia ja vie sitä aikaa monesta asiasta. Näidenkään lasten vierellä ei voi kulkea joka hetki.. ei varsinkaan kun käytännössä tällaisia lapsia ryhmässä on vähintään pari kolme. Surullista, mutta totta.
Osa ongelmista johtuu suoraan kotioloista, osalle on sitten muut syyt kuten sairaudet. Nämä lapset tarvitsevat päivähoitoa kipeästi, tosin heille pienemmät ryhmät olisivat oikea paikka. Näihin pääseminen on vain valitettavasti kiven alla.
Päivähoidon haasteet ovat tänä päivänä hirvittävän suuret ja hankalat. Tahtoa olis tehdä kaikkea kivaa lasten kanssa, mutta välillä on sellaisia ryhmiä, tilanteita ja päiviä, että kauniit ajatukset saa siirtää haaveiksi ja keskittyä arjesta "selviytymiseen".
Ja voi sitä ilon päivää itselläkin, kun työtä tehdään ja saadaan huomata, että hei.. meillä on ollu päivä ilman isompia ongelmia!!