hoitoonko jo?

[cira2]

olen 1.1 vuotiaan pojan äiti ja olen ajatellut mennä toukokuun alusta töihin, työ päivävuoroa. mieltäni huolestuttaa pojan laittaminen hoitoon, hän ei ole ollut juuri koskaan hoidossa, mitä nyt kaksi kolme kertaa isovanhemmilla. Poika on minusta todella riippuvainen, mutta luonteeltaa erittäin reipas ja ei turhia vierastele vieraitakaan.
haluaisin kuulla muiden kokemuksia hoitoon sopeutumisesta ja kaikkesta siihen liittyvästä!

 

[norppa75 harmailee]

Meillä on tuo juttu kanssa edessä. Aloitan työt toukokuun alussa ja poika on nyt 1,3v. Hoidossa ei ole ulkopuolisilla ollut oikestaan kertaakaan. Isän kanssa tietty. Ja poika on ollut niin äitin perään... No imetys varmaan vaikutti siihen ja se lopetettiinkin kuukausi sitten. Poika on kuitenkin aika reipas, niinkauan kun äiti on näkyvillä. Vieraiden suhteen vähän varauksellinen. Joten tuo hoitoon meno kyllä jännittää aika tavalla. Tykkää kovasti kyllä kun on muita lapsia, vaikkei vielä niin leikikään toisten kanssa. Kerhossa on viihtynyt hyvin, äiti mukana. Mutta kyllä pelottaa, että miten se hoito alkaa sujumaan. Lapsethan kyllä ovat melko sopeutuvaisia. Ensimmäiset viikot voivat olla vähän ankeita. Meillä on (ehkä onneksi) se tilanne, että isä vie ja pääsääntöisesti hakeekin hoidosta. Ei tarvitse äidin kuunnella aamulla mahdollisia itkuja. Hoitopaikassa aiotaan nyt käydä tutustumassa yhdessä muutamia kertoja. Jännittää...

Sellaisen lisäkysymyksen heitän, että mitä mieltä olette, mikä on hyvä hoitopaikka tuollaiselle reilun vuoden ikäiselle? Perhepäivähoitaja vai ryhmis? Meillä ollaan nyt menossa perhepäivähoitajalle, tuota ryhmistäkin kyllä olen miettinyt. Molemmisaa on puolensa.

 

[ludde]

Täällä sama tilanne. Menen elokuussa töihin jolloin poika on 1v5kk. Päiväkotiin hain paikkaa koska tykkään et on ohjattua toimintaa tosin kuin pp.hoitajalla. Sitten jos/kun pp.hoitaja on kipeä tai lomalla niin täytyy mennä varahoitopaikkaan eli päiväkotiin niin sellainenkin stressaa lasta(tai ainakin äitiä). En olis kyl viel halunnu hoitoon viedä mut nää on näitä pakkotilanteita... Ite olen p.kodissa töissä niin ketuttaa viedä oma lapsi hoitoon ja mennä muitten lapsia hoitamaan.

 

[Piipero]

Meidän poitsu meni hoitoon ollessaan noin 1v2kk. Pelkäsin myös aluksi, sillä poika oli (ja on yhä) melko riippuvainen äidistä ja takertuvainen. Meillä meni kuukausi, ennenkuin aamuitkut loppuivat. Aluksi itki jopa myös silloin kun haettiin pois hoidosta. Kai se oli niin jotenkin ihanaa kun äiti tuli ja silti piti näyttää mieltä et mitäs mut tänne jätit. Mutta sitten yhtäkkiä yhtenä aamuna poika vaan jäi tätin syliin istumaan ja vilkutti et hei hei, senkus menet. Ja sen jälkeen ei ole ongelmia ollut, ei vaikka lomia ollaan välissä pidetty et on ollut parikin viikkoa pois niin hyvin on jatkunut. Nyt on ikää 1v9kk ja menee siellä muiden mukana kovaa kyytiä, on oppinut sosiaalisuutta paljon enemmän kuin olisi mun kanssa kaksin kotona ollessa oppinut. Iltaisin tosin kiukutellaan äidille normaalia enemmän ja sylitellä saa melko pitkäänkin, mutta se puoli on ainoastaan kivaa.
Niin ja meidän on perhepäivähoidossa, sillä ei alle 3-vuotias kaipaa vielä sen kummempia virikkeitä kuin mitä perhepäivähoidolla on tarjota. Meillä ainakin tulee piirustuksia ja askarteluja kotiin, lauluja lauleskelee (joita en itse osaa) ja muutenkin tuntuu viihtyvän. Eli meille paras ratkaisu toistaiseksi on perhepäivähoito (sit kun on 3-4v niin harkitaan asiaa uudelleen), tiedän kyllä monia jotka ovat päiväkodissakin ja hyvin pärjäävät eikä mulla mitään sitä vastaan ole. Meillä vaan näin!
Onnea hoitoon (ja töihin) menijöille! =)

 

[äiti-70]

Meillä tyttö meni hoitoon 11 kk ikäisenä. Pidin perhepäivähoitoa parhaimpana pienen ryhmän ja "kodinomaisuuden" takia. Mielestäni turvallisempaa näin ja lapsikin saa enemmän huomiota. Lisäksi sairastumisriski pienempi kuin päiväkodissa. Tuttavatkin suosittelivat - heillä lapset olleet päiväkodissa ja pitivät siis perhepäivähoitoa parempana.

Meillä kaikki mennyt "ihannetilanteen" mukaan, vaikka ei ollut vieraassa hoidossa ennen päivähoitoon menemistä. Lapsi on itkenyt yhden kerran ja lopettanut senkin ennenkuin ehdin ovesta ulos. Hoidossa viihtymiseen vaikuttaa varmaankin moni asia: seurallinen lapsi on saanut kavereita, kun kotona heitä ei ole, kokenut hoitaja, lapsi hoidossa omassa "pihapiirissä" (on muuten tosi helpotus työmatkojen kannalta!). Ehkä kaikki vaan on sattunut menemään nappiin meidän kohdalla.

Niiden 8 kk:n aikana, jotka lapsi on ollut hoidossa, varahoitoa olisi jouduttu käyttämään vain yhden kerran, silloinkin pari tuntia. Jäin itse lapsen kanssa kotiin ja aloitin työpäivän vähän myöhemmin, kun vein tytön varsinaiselle perhepäivähoitajalle.

Ehkä minun on helppo sanoa, mutta mielestäni äidin täytyy olla sen verran "karaistunut", ettei yritä "pakoilla" lapsen itua viedessään hänet hoitoon - siis esim. antamalla tehtävää isälle. Jos kerran lapsen vie hoitoon, niin kyllä ne itkutkin on kestettävä! Tietysti aina ei ole muutakaan vaihtoehtoa - kuten ei meilläkään.

 

[norppa75]

\

Ehkä minun on helppo sanoa, mutta mielestäni äidin täytyy olla sen verran "karaistunut", ettei yritä "pakoilla" lapsen itua viedessään hänet hoitoon - siis esim. antamalla tehtävää isälle. Jos kerran lapsen vie hoitoon, niin kyllä ne itkutkin on kestettävä! Tietysti aina ei ole muutakaan vaihtoehtoa - kuten ei meilläkään.

Varmaan tarkoitit tuolla minun kirjoittamaani, että meillä isä vie, onneksi, lapsen hoitoon, ei tarvitse minun kuunnella itkua. Ei ole kyse ettenkö pystyisi kuuntelemaan itkua, kyllä siihen on jo tottunut. Mutta täytyy kommentoida lisää meidän tilannette:

Se, että isä vie hoitoon on ihan pakon sanelema juttu. Oma työaikani on 7-15, isällä 8-16. Ja hoitopaikka on isän työmatkan varrella. Minä lähden töihin täysin päinvastaiseen suuntaan, ylimääräisiä kilometrejä tulisi 20 km aamulla ja illalla. Ja eikös se ole lapsellekin mukavampi että hoitoon lähdetään vasta vähän seitsemän jälkeen, kuin ennen kuutta????