Voi meitä vanhempia...
Tottakai on ihanaa, jos pystyy hoitamaan lasta kotona, mutta kyllä päivähoitokin tekee hyvää lapselle.
Oon ite töissä ryhmiksessä ja kokemus on, että lapset viihtyvät ja nauttivat siitä, että on samanikäisiä leikkikavereita.
Yleensä hoitoon sopeutuminen kestää viikon tai kuukauden... Joillakin jopa puoli vuotta. Ei kuitenkaan tuossakaan tapauksessa tarkoita sitä ( paitsi ehkä erittäin poikkeuksellisessa tapauksessa ) että lapsi itkisi vähän väliä ikäväänsä.
Meillä jotkut lapset itkevät kun äiti tai isä jättää hoitoon, mutta itku menee kaikilla muutamassa minuutissa ohi. Iltapäivällä saatetaan kysyä, että joko äiti / isä tulee, mutta ei ikävästä mitään traumaa ole tainnut tulla kenellekään.

Se kuuluu asiaan ja on osa kehitystä. Se kertoo hyvästä kiintymyssuhteesta ja on täysin tervettä.
Toisinaan lapsi saattaa alkaa itkeä kun tuttu auto ajaa pihaan ja lapsi muistaa että äiti / isä on ollut poissa. Mutta jos äiti tai isä pääsee salaa pihaan, saa todennäköisesti nähdä lapsensa leikkimässä täydellä vauhdilla muiden kanssa.
Ei päivähoito ole lapselle huono asia. Mutta silloin, jos hoitopäivän pituus ylittää 9 tuntia, vanhemman kannattaa miettiä omia arvojaan ja lapsen etua. Eihän aikuisenkaan työpäivä yleensä kestä kuin 8 tuntia. Miksi siis lapsen pitäisi olla "töissä" kauemmin!??
Eri asia on tietenkin, jos lapsi on esim. vain parina päivänä viikossa hoidossa. Silloin lapsi ehtii olla riittävästi kotiväen kanssa, vaikka joutuisi parina päivänä olemaan pitkäänkin hoidossa.
Mutta tilanteen mukaanhan sitä mennään. Toisinaan lapselle on parempi olla hoidossa kymmenen tuntia viitenä päivänä viikossa kuin että olisi kodissa, jossa jää kokonaan huomiotta. Kyllä se hoitaja-lapsi-suhdekin on kehityksen kannalta hyvä, jos äiti/isä-lapsi-suhde ei toimi. Tärkeää olisi että jokaisella lapsella olisi edes yksi hyvä aikuissuhde. Turvallinen aikuinen, joka asettaa rajat ja rakastaa.
Mukavia päivähoitohetkiä lapsellenne / lapsillenne!!! =)