Hoidot Kysillä

Aamulla testasin ja en tiedä oliko se haamu vai testitikun virhe =)
Tikkuun piirtyi haalean haalea viiva, mutta niin epätasainen, kuin tikussa olisi ollut vikaa. Testin reunoilla viiva oli vahvempi (epämääräinen) ja keskellä tikkua juuri ja juuri silmin havaittava ohut viiva vai reunoilta tuleva "heijastus"? Minulla luget ei ole koskaan negassa pitäneet vuotoa poissa ja tänään on kp30... Jos testi oli viallinen, täti kurvaa varmaankin viikonloppuna kylään. Täytyy testailla maanantaina uudelleen =)
 
Moi kaikille pitkästä aikaa. Olen vällillä käynyt lueskelemassa ketjua, mutta en ole paljon kirjoitellut kun oma hoitokin alkaa vasta elokuussa ja yritän pitää hieman hermolomaa tästä asiasta... =) Luin vaan että joku kyseli K.P.stä niin onko se lähtenyt Kyssistä??? APUA!?
 
Tänään PP 11 ja kyllä tämän aamun testi näytti negaa. Yön tunteina töissä yritin olla sen 4h pissimättä. No, keskiviikkona verikokeeseen. Tätikään ei vielä ole kurvannut paikalle.
Vesiheinälle tsemppiä, tuo sinä se plussa pinoomme :flower: =)
Ja Tikrulle tsempitys :heart:
 
Vielä ei Hopsku luovuteta! Nyt loppurutistus päälle- voiphan se nega näyttäytyä ihan siksi, että olet valvonut yötyössä ja on elimistö väsysytä sekaisin...

(o)Yhdeksän alkiota punktoitiin. Olin kippee ja olen vieläkin. Aika reposteltu olotila. Aamulla soittavat, miten muniksien kävi ekan vrk:n aikana...
 
Jeah Tikru, hyvä saalis! Niinpä kurvataan uamulla labraan. Täälläkään ei menkkoja kuulu, ehken kerkeevät viikonlopuksi, kun on noin neljät juhlat juhlittavana...hah haa!!! Oon malttanut olla testaamatta kotona, mutta eipä ole oireen oirettakaan havaittu.
 
Mitä kuuluu Tikru?

Jospa vesiheinän oireettomuus on hyvän merkki, itse ainakin kerran plussasin ilman oireta. Itse en edes yritä olla testaamatta, koska minusta on ihan kivaa testata välillä :D Olipa se turhaa tai ei. Olen ajatellut, että saan sen testeihin menevän rahan uppoamaan paljon turhempiinkiin asioihin =) Eikä kotitesti nega masenna, vaan jos testit on puhtaita negoja, ne valmistaa minua vastaanottamaan verikoe negan. Toisaalta jos tulee muutama plussa... niin entistä mukavempaahan se testaaminen kotona on =)
 
:'( Vain yksi alkio selvisi! ICSIllä hedelmöitettiin viisi, joista eilen elossa oli kolme. Karsee kato kävi. Tämä oli sitten viimenen hoitokerta ja viimenen alkio. Vaikka pitäisi olla positiivisella mielellä, silti myös surettaa :'( :'( :'( JA ahdistusta on kai turha edes kuvata... :(
 
Tikru :hug: Toivotaan, että yksi alkio riittää antamaan plussan :heart:
Älä vielä luovu toivosta, vaikka ymmärrän että tuo vetää mieltä alas *lohtuhalaus*

Vesiheinälle peukku lapaa myöten pystyssä, tuo sinä plussa kutistuvaan plussapinoon.

Soitin kysiin ja negahan se oli. Nyt nautin kesästä ja odotan marraskuuta kuin kuuta nousevaa.
Silloin mennään viimeinen hoito lyhyen kaavan mukaan. Otetaan kesästä kaikki ilo irti :flower: :heart:
 
Tikru :hug: Uskon, että olo on epätoivonen, kun tilanne on yhden alkion varassa :( Toivotaan kuitenkin, että tää ainokainen kiinnittyy ja kaikki menee hyvin :heart:

hopottitar Pahoittelut negasta. Ihanaa, että olet silti positiivisella mielellä :)
 
Kiitos naiset - ihanaiset :heart:
PP 2 ja viime yönä mulla oli varmaan ruokamyrkytys. Oksensin ja **kansin tunnin verran niin rajusti, että tajua riepo. Makasin olkkarin lattialla ja vadilla kyykistelin, kun pöntöllä ei olis pysynyt. Luulin, että menen tajuttomaksi ja olen kotona yksin lapsen kanssa.
Toivotaan nyt, ettei se alkiota ainakaan muklaattanut pois. Mutta ihan alkuraskauden pahoinvoinnin piikkiin en sitä nyt laita :LOL: ...tai sitten on vaikeet ajat edessä ja plubsa tulee.
 
Pidetään porukalla tikrulle peukkuja, että sieltä tarttuu kyytiläinen matkaan.

Meidän hoitosuunnitelma on nyt sellainen, että IVF on edessä syksyllä. Loka/marraskuulle menee, mutta reseptit on jo odottamassa.

Sain tänään postissa tuon viimeisimmän käynnin epikriisin ja siinä jäi mietityttämään yksi kohta. Osaisittekohan viisaat naiset auttaa? Siinä sanotaan, että oikea munasarja on mukavasti omalla paikallaan (vasen kun on vähän muualla kun pitäisi) ja siinä vähän tahmaisuutta, olisiko kehittymässä endometriooma vai olisko corpusluteum? Endometriooman ymmärrän kyllä, mutta mikä tämä corpusluteum oikein on? Jotain puhuttiin, että ovulaatio oli joitakin päiviä sitten ollut, voiko tämä liittyä jotenkin siihen. Kun viimeksi tuli niin kamalasti taas asiaa, että osa lipsahti ihan ohi. Meillä lapsettomuuden syy erittäin todennäköisesti siis on tuo endo, joka näyttää levinneen ikävästi...
 
Raittis: ootko Googlannut tota termiä? Mulle ihan outo sana ja merkitys aivan tuntematon...tsorbas :ashamed:

PP5 : Mulla alkoi aamulla jomottaa alamahaan ihan vietävästi. Ihan semmoiset menkkamaiset kivut, ilman menkkoja kylläkin (huh, onneksi). Juilinta jatkuu vaan- nyt toivotaan, että ne olisivat kiinnittymiskipuja! Jookosta??!!
 

-Minna Kettunen-


Ekaluokkalaisen kevätjuhlassa kurkussa tuntui palanen, kuten kai äideillä yleensä.

Siellä lapsi esiintyi yhdessä toisten kanssa, osana suurta kokonaisuutta, yhteiskuntakelpoisuuden ensi askelmat kiivettyään.

Äskenhän hän vasta syntyi!

Kun lapsi syntyi, toistelivat kokeneemmat äidit: "Nauti nyt siitä, kun hän on pieni! Se aika menee nopeasti ohi!"

Tuolloin huonounisen vauvan kanssa torkkuessani ajattelin happamasti, että aika saisikin mennä nopeasti.

Kevätjuhlassa saatoin vain todeta, että se todella meni.

Lapsia saatuani kielikorvaani on ruvennut koskemaan tapa, jolla lapsista usein puhutaan: Lapsia "tehdään" kuin hiekkakakkuja tai lapsia "hankitaan" kuin lemmikkieläimiä. Ikään kuin asia olisi jotenkin oman tekemisen ja oman päätöksen varassa.

Nykyaikainen perhesuunnittelu on ollut tätä harhaa luomassa.

Ei, ei, ja tuhat kertaa ei. Lapsia voidaan toivoa, mutta heitä ei tehdä.

Lapsia saadaan - jos saadaan. Lapsen saaminen on lahja ja ihme. Uuden elämän syntyminen on aina ja joka kerta pyhä salaisuus.

Useat kärsivät lapsettomuudesta. He haluaisivat lapsia, mutta eivät saa.

Meillä tämä kipeä ongelma on yleisempi kuin monessa muussa maassa.

Minkähän takia?

Sydämeeni on koskenut ajattelematon tapa, jolla saatetaan puhua lapsettomille pariskunnille.

Kun olen kuullut jonkun ah, niin jutukkaan ja leikkisän rouvan tenttaavan lapsetonta naista: "No, milloinkas te alatte hankkia lapsia?", olen ollut melkein valmis vetämään rouvaa nyrkillä päin hänen puheliasta suutaan.

Utelias rouva olisi voinut ajatella, että lapsettomuus ei ehkä olekaan toisen naisen oma toive vaan kipeä pakko.

Tenttaaja olisi voinut vain olla nöyrästi kiitollinen omista lapsistaan ja muistaa, ettei heidän elämänsä ole itsestäänselvyys.

Hän olisi voinut olla pistämättä nokkaansa toisen herkimmälle ja intiimimmälle elämänalueelle.

No, annan uteliaalle rouvalle anteeksi. Hän ei varmaan tarkoittanut pahaa, hän oli vain ajattelematon ja tietämätön.

Jos hän olisi tiennyt, miten fyysisesti ja psyykkisesti raskaita sekä kalliita ovat lapsettomuushoidot, hän olisi varmaan hävennyt ja pyytänyt anteeksi.

Paljossa haukutun luterilaisen kirkon eräs hiljainen ja mielestäni hieno toimintamuoto on lapsettomuudesta kärsivien tukeminen.

Monet seurakunnat ovat järjestäneet ns. tyhjän sylin hartaushetkiä, joissa saa rauhassa surra. Surun käsitteleminen auttaa jaksamaan eteenpäin, suru ei jää ahdistavaksi sisäiseksi möykyksi.

Eikä tilaisuuksiin tulevilta kysellä, onko kirkon jäsen vai ei.

Elämän syntyminen on ihme, elämä itse on ihme joka päivä - vaikka olisi sateinen ja tuulinen juhannuskin.

Me elämän lahjan saaneet ja elossa olevat, ei valiteta turhista!

Kirjoittaja on lapinlahtelainen tietokirjailija.

 

Yhteistyössä