Hohhoijaa... Onko vanhempien aina perusteltava miksi sanovat jälkikasvulleen EI?

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

Mä olen eri mieltä. Tai toki voi hokea ei,ei ,ei ,ei ja ei vaikka miljoona kertaa, mutta - ainakin oman kokemukseni myötä - usein on järkevämpää perustella lapselle miksi ei kuin että hokee perustelematta sitä eitä pari tuntia. Ei lapset tyhmiä ole eikä mun mielestä heitä sellaisina pitäisi pitääkään. Selkeä peruste, selkeä ei ja piste. Mitä sitä sen enempää.

 

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

Eli jos sä kysyt, voitko tulla kahville, ja sulle sanotaan että ei nyt sovi, niin sä vaadit selitystä?

 

USKOMATTOMIA

 

Tässä tapauksessa pelkkä ei vois olla hyvä ratkaisu. Entäs jos tämä lapsi kävisi naapurissa selittämässä ettei pääse kun äiti ei luota heihin.
Jonkinlaisen naapurisovun kannalta voi olla helpompi olla selittämättä lapselle ja vaan diktaattorina kieltää menemästä.

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

perustelise sen mut minulla ei ajatus enään luista et saisin tähän järkevää kirjotusta et miten se sen perusteli. joten jatkan huomenna jos kerkeen.
Mut siihen se viittas et ihan liina paljon nykyään lapset saa itse päättää ja pompotella vanhempia.
Ei se sitä tarkoittanu et mitään ei tarvi perustella. Mut jos tietokone menee kiinni klo 20 niin se menee kiinni ilman perusteluja. piste.

 

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

Eli jos sä kysyt, voitko tulla kahville, ja sulle sanotaan että ei nyt sovi, niin sä vaadit selitystä?

no en mä nyt ihan tollasia asioita tarkota. Tosin ei oo tullut tuollasta tilannetta vastaan et joku ois vaan töksäyttänyt noin. Kyllä sieltä tulee joku selitys ilman kyselyjä. Mutta joo, en vaatis selitystä. Mä olen aikuinen ja ymmärrän tuollasen jo. Lapsena varmaan olisinkin kysynyt miksi.

 

ja ovat ennenkin yrittäneet murentaa muiden auktoriteetteja. Vetävät maton jalkojen alta siinä ihan silmien edessä, pienissäkin asioissa. Eli jos minä sanon, että nyt ei syödä jätskiä, niin kas tuovat meidänkin lapsille jätskit "kun kavereillakin on" (ja tää siis tapahtuu, kun käännän selkäni.)

.

Kuulostaa tutulta. Meilläkin tämmösiä ihmisiä on lähipiirissä. Ihme epäsosiaalisia tapauksia.

 

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

Eli jos sä kysyt, voitko tulla kahville, ja sulle sanotaan että ei nyt sovi, niin sä vaadit selitystä?

Hei mä tiedän tuon ihmistyypin!
"Lainaatko autoasi lauantaina?"
"En"
"Mikset? Mihin sä sitä tarvitset? Mihin sä muka meet?"

Ihania ihmisiä

 

no en mä nyt ihan tollasia asioita tarkota. Tosin ei oo tullut tuollasta tilannetta vastaan et joku ois vaan töksäyttänyt noin. Kyllä sieltä tulee joku selitys ilman kyselyjä. Mutta joo, en vaatis selitystä. Mä olen aikuinen ja ymmärrän tuollasen jo. Lapsena varmaan olisinkin kysynyt miksi.

Höh. Mä jo innostuin . Ajattelin, että siitä kertomastani 6-vuotiaasta tulee isona varmaan juuri sellainen: "Voinko tulla kahville?". "Ei, tänään ei sovi kun on menoja". "En hyväksy vastausta; saisinko selvityksen menoistanne ja aikatauluistanne?"

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

No tääkin on tavallaan totta, mutta syyksi riittää "siksi kun minä sanon niin".

Kyllä mä olen vahvasti sitä mieltä että vanhemmat eivät ole mitenkään velvollisia perustelemaan lapselle päätöksiään. Vanhempia, kuin myös vanhempien päätöksiä on tarkoitus kunnioittaa, ei kyseenalaistaa! Tai jos haluaa perustella, vastaus voi olla tiukka:"Koska olen äitisi/isäsi ja ajattelen vain sinun parastasi, vanhempana sitten ymmärrät mitä äiti/isä tarkoittaa"

Jokaisella vanhemmalla on oma tyylinsä kasvattaa omat lapsensa, myös se täytyisi ymmärtää, ei se oma tapa ole ainut oikea tapa. Ja tästä aiheesta mä menetin hermoni anoppilassa viime viikon loppuna :kieh:

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

perustelise sen mut minulla ei ajatus enään luista et saisin tähän järkevää kirjotusta et miten se sen perusteli. joten jatkan huomenna jos kerkeen.
Mut siihen se viittas et ihan liina paljon nykyään lapset saa itse päättää ja pompotella vanhempia.
Ei se sitä tarkoittanu et mitään ei tarvi perustella. Mut jos tietokone menee kiinni klo 20 niin se menee kiinni ilman perusteluja. piste.

eihän se tarkota pompottelua. Ei keskustelu ja perustelu tarkota sitä, että loppujen lopuksi lapsi päättääkin, mitä tehdään.

Tietokone menee kiinni kello 20 koska on ilta ja aletaan rauhottua iltapuuhiin. piste. Simppeliä.

 

Eli jos sä kysyt, voitko tulla kahville, ja sulle sanotaan että ei nyt sovi, niin sä vaadit selitystä?

Kun mä aikoinaan olen ollut esimiestehtävissä enkä ole voinut antaa alaiselleni lomaa juuri hänen haluamaansa ajankohtaan, olen kyllä katsonut olevani velvollinen perustelemaan, miksi lomaa ei tipahtanut. Kavereiden kesken - kun ollaan tasaveroisia eikä kumpikaan millään tavoin määrää toisen elämästä - musta tilanne on hieman eri kuin silloin, kun toisella osapuolella on päätäntävalta toista osapuolta koskevissa asioissa. On ehkä vähän huono vertaus, mutta ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.

Äiti voi sanoa ei ihan vaan siksi, että äidillä on pää kipeä,väsyttää, isä on ollut aamulla pahalla tuulella, koira pissasi matolle ja pikkuveli valvotti yön. Äiti sanoo elämänsä aikana tuhansia kertoja lapselleen ei. Minusta on aina, kun vaan mahdollista, järkevämpää kertoa lapselle, miksi ei kuin vaan sanoa ei. Äiti kun on loppujen lopuksi lapsen elämässätäysin mielivaltainen olento, joka voi sanoa juu tai ei ihan miten itse haluaa. Mun mielestäni lapsi oppii ja ymmärtää paremmin, jos lapselle perustellaan asia.

 

no en mä nyt ihan tollasia asioita tarkota. Tosin ei oo tullut tuollasta tilannetta vastaan et joku ois vaan töksäyttänyt noin. Kyllä sieltä tulee joku selitys ilman kyselyjä. Mutta joo, en vaatis selitystä. Mä olen aikuinen ja ymmärrän tuollasen jo. Lapsena varmaan olisinkin kysynyt miksi.

Höh. Mä jo innostuin . Ajattelin, että siitä kertomastani 6-vuotiaasta tulee isona varmaan juuri sellainen: "Voinko tulla kahville?". "Ei, tänään ei sovi kun on menoja". "En hyväksy vastausta; saisinko selvityksen menoistanne ja aikatauluistanne?"

"TUOMARI, VASTALAUSE..."... joo, opetetaan vaan lapsemme tähän amerikan meininkiin... Periaatteesta voi aina kaikesta olla eri mieltä. Ratkaiskoon korkein oikeus---

 

Äiti voi sanoa ei ihan vaan siksi, että äidillä on pää kipeä,väsyttää, isä on ollut aamulla pahalla tuulella, koira pissasi matolle ja pikkuveli valvotti yön. Äiti sanoo elämänsä aikana tuhansia kertoja lapselleen ei. Minusta on aina, kun vaan mahdollista, järkevämpää kertoa lapselle, miksi ei kuin vaan sanoa ei. Äiti kun on loppujen lopuksi lapsen elämässätäysin mielivaltainen olento, joka voi sanoa juu tai ei ihan miten itse haluaa. Mun mielestäni lapsi oppii ja ymmärtää paremmin, jos lapselle perustellaan asia.

Tottakai lapselle pitää perustella asia, mutta mä en ainakaan perustele uudestaan ja uudestaan asioita joita lapsi jo tietää.

Vaikkapa sitä, miksi pitää pestä kädet kun tullaan sisälle. Ne tietää. Sanon siis, että siksi kun mä käsken, jos asiasta tulee "minkä takii?"- kyselyä. Tai kysyn, että mitäs luulisitte, ja saan hienon luennon mikrobeista

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

perustelise sen mut minulla ei ajatus enään luista et saisin tähän järkevää kirjotusta et miten se sen perusteli. joten jatkan huomenna jos kerkeen.
Mut siihen se viittas et ihan liina paljon nykyään lapset saa itse päättää ja pompotella vanhempia.
Ei se sitä tarkoittanu et mitään ei tarvi perustella. Mut jos tietokone menee kiinni klo 20 niin se menee kiinni ilman perusteluja. piste.

eihän se tarkota pompottelua. Ei keskustelu ja perustelu tarkota sitä, että loppujen lopuksi lapsi päättääkin, mitä tehdään.

Tietokone menee kiinni kello 20 koska on ilta ja aletaan rauhottua iltapuuhiin. piste. Simppeliä.

Mutta jos tietokone on mennyt aina kiinni klo 20, niin tuskin tarvinnee alkaa perustelemaan syitä, jos lapsi keksii yhtäkkiä vaatia sitä päälle vielä tunniksi?

 

Tottakai lapselle pitää perustella asia, mutta mä en ainakaan perustele uudestaan ja uudestaan asioita joita lapsi jo tietää.

Vaikkapa sitä, miksi pitää pestä kädet kun tullaan sisälle. Ne tietää. Sanon siis, että siksi kun mä käsken, jos asiasta tulee "minkä takii?"- kyselyä. Tai kysyn, että mitäs luulisitte, ja saan hienon luennon mikrobeista

No joo,toi on toinen juttu, jos lapsi jo tietää perustelut Tuo "mitäs luulisit" on ollut usein meilläkin käytössä

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

perustelise sen mut minulla ei ajatus enään luista et saisin tähän järkevää kirjotusta et miten se sen perusteli. joten jatkan huomenna jos kerkeen.
Mut siihen se viittas et ihan liina paljon nykyään lapset saa itse päättää ja pompotella vanhempia.
Ei se sitä tarkoittanu et mitään ei tarvi perustella. Mut jos tietokone menee kiinni klo 20 niin se menee kiinni ilman perusteluja. piste.

eihän se tarkota pompottelua. Ei keskustelu ja perustelu tarkota sitä, että loppujen lopuksi lapsi päättääkin, mitä tehdään.

Tietokone menee kiinni kello 20 koska on ilta ja aletaan rauhottua iltapuuhiin. piste. Simppeliä.

Mutta jos tietokone on mennyt aina kiinni klo 20, niin tuskin tarvinnee alkaa perustelemaan syitä, jos lapsi keksii yhtäkkiä vaatia sitä päälle vielä tunniksi?

no ei, sehän on perusteltu jo. Ei se ole perustelematta jättämistä. Sit vaan sanoo et ei, ja tiedät kyllä miksi.

 

Mutta jos tietokone on mennyt aina kiinni klo 20, niin tuskin tarvinnee alkaa perustelemaan syitä, jos lapsi keksii yhtäkkiä vaatia sitä päälle vielä tunniksi?

Tuossa tilanteessa kysytään lapselta perusteluja sille, miksi tietokoneen pitäisi olla auki klo 20 jälkeen. Ja sen jälkeen otetaan asiaan kantaa uudestaan. Lapsellakin voi joskus olla hyvät perustelut näkemykselleen. Jopa niin hyvät, että vanhempien on pakko todeta lapsensa perustelu järkevämmäksi kuin omansa.

Mä en ole tähän päivään mennessä joutunut käymään lasteni kanssa läpi mitään juupas-eipäs -valtataisteluita. Kuka järkevimmät perustelut esittää, se "voittaa". Lasten ollessa pieniä voittaja olin yleensä minä, teini-iässä meni aika tasan.

 

Mutta jos tietokone on mennyt aina kiinni klo 20, niin tuskin tarvinnee alkaa perustelemaan syitä, jos lapsi keksii yhtäkkiä vaatia sitä päälle vielä tunniksi?

Tuossa tilanteessa kysytään lapselta perusteluja sille, miksi tietokoneen pitäisi olla auki klo 20 jälkeen. Ja sen jälkeen otetaan asiaan kantaa uudestaan. Lapsellakin voi joskus olla hyvät perustelut näkemykselleen. Jopa niin hyvät, että vanhempien on pakko todeta lapsensa perustelu järkevämmäksi kuin omansa.

Mä en ole tähän päivään mennessä joutunut käymään lasteni kanssa läpi mitään juupas-eipäs -valtataisteluita. Kuka järkevimmät perustelut esittää, se "voittaa". Lasten ollessa pieniä voittaja olin yleensä minä, teini-iässä meni aika tasan.

joo tämä on hyvä. Mä olisin toivonut että mun isä olis joskus kuunnellut mua kun olin teini, siinä oltas vältytty monelta pahalta ja se olisi tiennyt että mä olin ihan fiksu penska

 

Mutta jos tietokone on mennyt aina kiinni klo 20, niin tuskin tarvinnee alkaa perustelemaan syitä, jos lapsi keksii yhtäkkiä vaatia sitä päälle vielä tunniksi?

Tuossa tilanteessa kysytään lapselta perusteluja sille, miksi tietokoneen pitäisi olla auki klo 20 jälkeen. Ja sen jälkeen otetaan asiaan kantaa uudestaan. Lapsellakin voi joskus olla hyvät perustelut näkemykselleen. Jopa niin hyvät, että vanhempien on pakko todeta lapsensa perustelu järkevämmäksi kuin omansa.

Mä en ole tähän päivään mennessä joutunut käymään lasteni kanssa läpi mitään juupas-eipäs -valtataisteluita. Kuka järkevimmät perustelut esittää, se "voittaa". Lasten ollessa pieniä voittaja olin yleensä minä, teini-iässä meni aika tasan.

Joo, en mä meinannutkaan, että 16-vuotiaalle kannattaa sanoa, että kello on 20, kone kiinni koska niin on tehty jo kymmenen vuotta. Voi hitusen syödä äiti-lapsi -suhdetta

 

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.

Eli jos sä kysyt, voitko tulla kahville, ja sulle sanotaan että ei nyt sovi, niin sä vaadit selitystä?

Tuollaisia ihmisiä muuten on olemassa. Monta kertaa olen kieltäytynyt kohteliaasti treffeistä jonkun kaverin kanssa, kun ei vaan huvittanut just silloin, sanomalla että mulla on muuta menoa. Niin kaveri kysyy että mitä menoa? Aargghh!

 

Joo, en mä meinannutkaan, että 16-vuotiaalle kannattaa sanoa, että kello on 20, kone kiinni koska niin on tehty jo kymmenen vuotta. Voi hitusen syödä äiti-lapsi -suhdetta

Ei tarvitse lapsen olla edes 16 v. 4 v:kin riittää. Mä olen sitä mieltä, että lapsia kannattaa jo aika varhain opettaa perustelemaan omia halujaan. Eikä vaan olla ei/juu silloin, kun lapsi sanoo MUTKUN MÄ HALUUN!!!. Ihmislapset ovat ällistyttävän älykkäitä eläimiä jo hyvin varhain eikä mun mielestä vanhempien kannata väheksyä tätä älykkyyttä. Toki 4 v useimmiten jää perusteluissaan heikommaksi kuin maailmaa jo nähneet vanhempansa, mutta perustelu ja lapsen kuunteleminen on silti tärekää. Näin lapsi oppii kuuntelemaan ja perustelemaan asioita myös kavereilleen ja elämänsä muille ihmisille. Lapsi oppii, että se "mutkun mä haluun" ei ole mikään peruste vaan jos jotain haluaa saada, pitää keksiä parempi peruste.

 

Joo, en mä meinannutkaan, että 16-vuotiaalle kannattaa sanoa, että kello on 20, kone kiinni koska niin on tehty jo kymmenen vuotta. Voi hitusen syödä äiti-lapsi -suhdetta

Ei tarvitse lapsen olla edes 16 v. 4 v:kin riittää. Mä olen sitä mieltä, että lapsia kannattaa jo aika varhain opettaa perustelemaan omia halujaan. Eikä vaan olla ei/juu silloin, kun lapsi sanoo MUTKUN MÄ HALUUN!!!. Ihmislapset ovat ällistyttävän älykkäitä eläimiä jo hyvin varhain eikä mun mielestä vanhempien kannata väheksyä tätä älykkyyttä. Toki 4 v useimmiten jää perusteluissaan heikommaksi kuin maailmaa jo nähneet vanhempansa, mutta perustelu ja lapsen kuunteleminen on silti tärekää. Näin lapsi oppii kuuntelemaan ja perustelemaan asioita myös kavereilleen ja elämänsä muille ihmisille. Lapsi oppii, että se "mutkun mä haluun" ei ole mikään peruste vaan jos jotain haluaa saada, pitää keksiä parempi peruste.

Ja mikä tärkeintä: Lapsi oppii arvostamaan omia ja muiden mielipiteitä, kun päätökset eivät ole syntyneet mielivaltaisesti. Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lapsiaankin pitää arvostaa.

 

"siksi kun minä sanon niin." tai "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon." Tiedätte itsekin miten älyttömiä nämä fraasit ovat.

Niinpä. Ettekö muista omaa lapsuuttanne ollenkaan? Jokaiselle joka itse kasvattaa, tekisi todella hyvää pistää ihan paperille ylös, miten itse on kasvatettu ja miten omat vanhemmat toimivat eri tilanteissa. Siksi paperille, koska vasta silloin täytyy asia pureskella kun sen joutuu sanasta sanaan muotoilemaan.

Kaikki asiat täytyy pystyä perustelemaan. Mulle isä opetti näin. Tosin hän ei itse koskaan perustellut kieltojaan, korkeintaan "siksi kun minä sanon".

Toi aloituksenkin juttu on ihan helposti perusteltavissa. Miksi tenavalle ei voi kertoa syytä? "Nyt et saa mennä, koska olisin huolissani sinusta. Pelkään että satutat". Ei lapsen tarvi sitä perustelua hyväksyä, mutta perustelu olisi ihan reilua jotta mukulat oppivat itsekin tuntemuksistaan kertomaan.
Ei kasvateta taas yhtä tunnetuppisuista suomalaisten sukupolvea, jooko...

 

Joo, en mä meinannutkaan, että 16-vuotiaalle kannattaa sanoa, että kello on 20, kone kiinni koska niin on tehty jo kymmenen vuotta. Voi hitusen syödä äiti-lapsi -suhdetta

Ei tarvitse lapsen olla edes 16 v. 4 v:kin riittää. Mä olen sitä mieltä, että lapsia kannattaa jo aika varhain opettaa perustelemaan omia halujaan. Eikä vaan olla ei/juu silloin, kun lapsi sanoo MUTKUN MÄ HALUUN!!!. Ihmislapset ovat ällistyttävän älykkäitä eläimiä jo hyvin varhain eikä mun mielestä vanhempien kannata väheksyä tätä älykkyyttä. Toki 4 v useimmiten jää perusteluissaan heikommaksi kuin maailmaa jo nähneet vanhempansa, mutta perustelu ja lapsen kuunteleminen on silti tärekää. Näin lapsi oppii kuuntelemaan ja perustelemaan asioita myös kavereilleen ja elämänsä muille ihmisille. Lapsi oppii, että se "mutkun mä haluun" ei ole mikään peruste vaan jos jotain haluaa saada, pitää keksiä parempi peruste.

Ja mikä tärkeintä: Lapsi oppii arvostamaan omia ja muiden mielipiteitä, kun päätökset eivät ole syntyneet mielivaltaisesti. Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lapsiaankin pitää arvostaa.

Niin totta!