Hohhoijaa... Onko vanhempien aina perusteltava miksi sanovat jälkikasvulleen EI?

Että sieppaa taas... Tiesin kyllä että naapureilla on vapaa kasvatus mutta nyt kyllä alkaa mennä liian pitkälle.
Sunnuntai-iltana naapurin mies oli "luvannut" esikoisellemme, että hän saa tulla ensi viikonlopuksi heidän mökilleen. Siis keskustelematta meidän kanssamme lainkaan asiasta.
Erinäisistä syistä sanoin pojalle (ekaluokkalainen) että se vaan ei käy. Mm. yksi syy on juuri tämä naapureiden "vapaa kasvatus"-periaate ( mikä tarkoittaa että penskat saa tehdä ihan mitä vaan, perään ei katsota, kaikki on sallittua). Mulla ei oo aikomustakaan päästää lastani saareen, jossa yksikän aikuinen ei perään katso.
Siitäkös meteli on noussut. Ensin tietysti meidän poika ulvoi, että olen tyhmä äiti ym. Ja tänään naapurin ekaluokkalainen, poikamme kaveri on sitten päästellyt mielipiteensä musta. Oon kuulemma tiukkapipo natsimuija jne. Aika värikästä kieltä, en vois kuvitellakaan että omat lapsemme KENELLEKÄÄN aikuiselle tai muullekaan puhuis tohon sävyyn. Ja nyt vähän aika sitten soitti naapurin rouva ja vaati perustelua, miksi kiellän lastani tulemasta. Että miten hän nyt voi selittää omalle kullanmurulleen, miksei "lupausta" voidakaan pitää... Siis, mitä ihmeen lupausta??? JA että MUN pitäis nyt heille oikein perustella mun kasvatuspäätökseni omien lasteni suhteen.
Voi h****tti mitä porukkaa. Curlingia oikeen viimesen päälle. Nää on just sitä porukkaa, joiden lapset ei ikinä tee mitään väärää, kaikki temput selitellään parhain päin. Lapsia ei saa järkyttää eikä loukata. Kaikki vika on aina muissa ihmisissä. Kyllä taitaa taas vähentyä yhdessäolemiset siihen suuntaan... Oon mielestäni rauhallinen ihminen, mutta joku raja se on munkin sietokyvyllä.

 

Vastaus otsikon kysymykseen: ei.

 

Ei oo.

Ja naapurin rouvalle sanoisin että meidän mökki, me päätämme. Koita kestää.

 

Joo, uskomaton tapaus kyllä . Mieheni on muuten kasvatettu siihen että aina on perusteltava joka perkeleen asia ja mm. vaaratilanteissakin meinaa mennä väännöksi kun äijäperkele ei tahdo uskoa kerrasta vaan vänkää vastaan/kysyy "miksi?"!!!!!!!!

 

No sanot sille että se ei käy ja sillä sipuli.

 

Jätä heidät omaan arvoonsa :hug:

 

On perusteltava. Naapurin toimintaan en ota kantaa.

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

Kuvailemassasi tapauksessa se ei vaan taida riittää vaan enemmänkin olisi kysäistävä naapureilta millä valtakirjalla he lupaavat lapsellesi mökkilomia. Täysjärkinen ihminen keskustelisi ensin vanhempien kanssa. Naapurisihan yrittää murentaa sinun auktoriteettiasi.

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

No tääkin on tavallaan totta, mutta syyksi riittää "siksi kun minä sanon niin".

 

"siksi kun minä sanon niin." tai "Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon." Tiedätte itsekin miten älyttömiä nämä fraasit ovat.

 

kyl mun mielest tiettyyn pisteeseen asti voi selittä miks jotain ei saa tehdä tai jotain ei tule tapahtumaan.. esim miks autotiellä ei saa ajaa pyörällä. tai miks joka päivä ei syödä karkkia... mut joo tos tilantees mun mielestä lapselle riittää selitykseks "siks sä et mene sinne mökille koska minun kanssa ei ole etukäteen sovittu asiasta! ja kenenkään muun vanhemmat ei anna sulle lupaa tehdä tai toimia tai mennä minnekkään kun me!!" jonka jälkeen asia on loppuun käsitelty..

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

Kuvailemassasi tapauksessa se ei vaan taida riittää vaan enemmänkin olisi kysäistävä naapureilta millä valtakirjalla he lupaavat lapsellesi mökkilomia. Täysjärkinen ihminen keskustelisi ensin vanhempien kanssa. Naapurisihan yrittää murentaa sinun auktoriteettiasi.

ja ovat ennenkin yrittäneet murentaa muiden auktoriteetteja. Vetävät maton jalkojen alta siinä ihan silmien edessä, pienissäkin asioissa. Eli jos minä sanon, että nyt ei syödä jätskiä, niin kas tuovat meidänkin lapsille jätskit "kun kavereillakin on" (ja tää siis tapahtuu, kun käännän selkäni.)

Eikä se mitään, jos nää jutut ois tämmösiä pikkujuttuja, mutta kun osa on aika isojakin. Vaarallisia. Toisten kiusaamista jopa vahingoittamista, jotka puhutaan/selitellään parhain päin. Kiellettyjä temppuja, esim. katolle kiipeilyjä,toisten omaisuuden rikkomista... Emme ole ainoita, ,joilla on ollut ongelmia, muillakin lapsiperheillä tässä naapurustossa on ollut heidän kanssaan sukset ristissä. Vika on aina muissa. Selittelyä. Ihmettelyä, miksi kaveripiiri harvenee... Itse olen yrittänyt olla korrekti, mutta tää alkaa olla aika uskomatonta... Miten voi pitää naapurisopua yllä??? En edes tiedä haluanko kohta olla missään väleissä heidän kanssaan. Lapsensa kasvavat kuin pellossa, kaikki on sallittua.

 

Olen tässä parin vuoden sisällä joutunut toteamaan, että erilaiset näkemykset lastenkasvatuksessa voivat ajaa karille pisimmänkin ystävyyssuhteen... (Raha- ja luottamusongelmien ohella...)

Itselläni ovat välit viilenneet lapsuudenystävään, jonka kanssa on pidetty tiivistä yhteyttä ja lapsetkin ovat suht saman ikäisiä, leikkikaveriainesta siis. Mutta mutta. Mitä enemmän lapsille on tullut ikää, sitä varmemmin on alkanut näkyä erilaiset näkemykset kasvatuksessa. Tällä hetkellä välit ovat enää jotakuinkin kaveruustasolla, niin paljon on ollut sukset ristissä lasten takia. Olen joutunut päänsärkyyn asti miettimään, olenko tiukkapipoäiti vai onko kaverini vain lepsu rva Huoleton... JA ikävä kyllä olen joutunut vetämään johtopäätöksen, että kaverini on liiankin huoleton. Koska suoranaisia vaaratilanteitakin on tosiaan meilläkin päässyt syntymään sen seurauksena, ettei kaverini komenna lapsiaan lainkaan ja tämä "jöön" pitäminen on aina jäänyt vain minun kontolleni. (Kaverini mielestä toisia saa kurmuuttaa miten paljon vaan, heitellä kiviä, potkia tms. älytöntä... meno on aina järkyttävää) Se stressaa mua todella paljon.... Ja siksi olen joutunut vähentämään tapaamisia. En luota kaveriini juuri lainkaan lapsiasioissa, enkä esim päästäisi lapsiani heille yksin leikkimään, koska ties mitä siellä tapahtuisi. Ikävä kyllä. Ja arvatkaa, ymmärtääkö kaverini näkökulmaani. Eipä tietenkään.

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

Kohtuudella ehkä joo, mutta liian pitkällekin sen voi viedä. Sellaisesta seuraa nuoria, jotka vielä autokoulussakin kyseenalaistavat kaiken ja vänkäävät perusteluita kärkikolmiolle. Ollaan olevinaan niin kriittisiä ja älykkäitä, että pitää se oma mielipide tunkea vaikka väkisin joka paikkaan. Rasittavia pentuja.

 

typeriä on naapurisi kun menevät tollasta lupaamaan, mutta en ymmärrä, mikset voisi lapsellesi perustella kieltoasi? Kyllä mun mielestä lapselle pitää kertoa, miksi jotain ei saa tehdä jne. Silleen oppiikin paremmin ja ymmärrys perheen kesken pysyy hyvänä ja näin myös välit yms. Kaikin puolin parempi kun perustelee. Mun mielestä lasta tulee myös kunnioittaa ja kohdella saman arvoisena kuin aikuisiakin.

Mä perustelen kaiken meidän 3-vuotiaallekin, ne asiat jää selvästi paremmin hänelle mieleen kun niistä on keskusteltu kunnolla.

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

Kohtuudella ehkä joo, mutta liian pitkällekin sen voi viedä. Sellaisesta seuraa nuoria, jotka vielä autokoulussakin kyseenalaistavat kaiken ja vänkäävät perusteluita kärkikolmiolle. Ollaan olevinaan niin kriittisiä ja älykkäitä, että pitää se oma mielipide tunkea vaikka väkisin joka paikkaan. Rasittavia pentuja.

no tässä tapauksessa ap voisi ihan hyvin selittää lapselleen, ettei luota naapureihin eikä pidä siitä että tuollasia lupauksia on heille mitään puhumatta tehty eikä siksi tahdo lasta sinne päästää. Mitä hyvää saavutetaan sillä, että sanotaan vaan että et mene koska minä sanon niin?

 

typeriä on naapurisi kun menevät tollasta lupaamaan, mutta en ymmärrä, mikset voisi lapsellesi perustella kieltoasi? Kyllä mun mielestä lapselle pitää kertoa, miksi jotain ei saa tehdä jne. Silleen oppiikin paremmin ja ymmärrys perheen kesken pysyy hyvänä ja näin myös välit yms. Kaikin puolin parempi kun perustelee. Mun mielestä lasta tulee myös kunnioittaa ja kohdella saman arvoisena kuin aikuisiakin.

Mä perustelen kaiken meidän 3-vuotiaallekin, ne asiat jää selvästi paremmin hänelle mieleen kun niistä on keskusteltu kunnolla.

Kyllä itse olen törmännyt moniinkin aikuisiin jotka lupailee lapselle vaikka mitä kivaa, kysymättä vanhemmilta. Sitten vanhemmat saa kärsiä nahoissaan kun lapsi pettyy kun ei saa sitä kivaa. En voi käsittää tälläisiä lahopäitä.

 

typeriä on naapurisi kun menevät tollasta lupaamaan, mutta en ymmärrä, mikset voisi lapsellesi perustella kieltoasi? Kyllä mun mielestä lapselle pitää kertoa, miksi jotain ei saa tehdä jne. Silleen oppiikin paremmin ja ymmärrys perheen kesken pysyy hyvänä ja näin myös välit yms. Kaikin puolin parempi kun perustelee. Mun mielestä lasta tulee myös kunnioittaa ja kohdella saman arvoisena kuin aikuisiakin.

Mä perustelen kaiken meidän 3-vuotiaallekin, ne asiat jää selvästi paremmin hänelle mieleen kun niistä on keskusteltu kunnolla.

Kyllä itse olen törmännyt moniinkin aikuisiin jotka lupailee lapselle vaikka mitä kivaa, kysymättä vanhemmilta. Sitten vanhemmat saa kärsiä nahoissaan kun lapsi pettyy kun ei saa sitä kivaa. En voi käsittää tälläisiä lahopäitä.

no mitäs tämä liittyy siihen ettei lapselle voi selittää, miksi sitä kivaa ei saakaan?

 

Kohtuudella ehkä joo, mutta liian pitkällekin sen voi viedä. Sellaisesta seuraa nuoria, jotka vielä autokoulussakin kyseenalaistavat kaiken ja vänkäävät perusteluita kärkikolmiolle. Ollaan olevinaan niin kriittisiä ja älykkäitä, että pitää se oma mielipide tunkea vaikka väkisin joka paikkaan. Rasittavia pentuja.

Samaa mieltä; kyllähän mä yleensä selitän asiat sekä omille että vieraille lapsille, mutta joskus silkka EI saa luvan kelvata.

Tänään jouduin närkästyneen kuusivuotiaan vihanpurkauksen kohteeksi; emme olleet avanneet ovea hänelle eilen! Koska emme olleet kotona. Seurasi vartin ristikuulustelu siitä, missä me olimme & miksi, miksei hänelle oltu kerrottu etukäteen, ja tuleeko tämä toistumaan. Se oli yksinomaan huvittavaa kun toinen oli niin hiilenä mutta uskoisin, että vastaavat piirteet voivat herättää myös raivoa kanssaihmisissä.

 

typeriä on naapurisi kun menevät tollasta lupaamaan, mutta en ymmärrä, mikset voisi lapsellesi perustella kieltoasi? Kyllä mun mielestä lapselle pitää kertoa, miksi jotain ei saa tehdä jne. Silleen oppiikin paremmin ja ymmärrys perheen kesken pysyy hyvänä ja näin myös välit yms. Kaikin puolin parempi kun perustelee. Mun mielestä lasta tulee myös kunnioittaa ja kohdella saman arvoisena kuin aikuisiakin.

Mä perustelen kaiken meidän 3-vuotiaallekin, ne asiat jää selvästi paremmin hänelle mieleen kun niistä on keskusteltu kunnolla.

Kyllä itse olen törmännyt moniinkin aikuisiin jotka lupailee lapselle vaikka mitä kivaa, kysymättä vanhemmilta. Sitten vanhemmat saa kärsiä nahoissaan kun lapsi pettyy kun ei saa sitä kivaa. En voi käsittää tälläisiä lahopäitä.

no mitäs tämä liittyy siihen ettei lapselle voi selittää, miksi sitä kivaa ei saakaan?

Eipä liity mitenkään.. Luin oikeestaan vaan tuon eka lauseen "typeriä naapureita kun menevät lupaamaan" ym. Ei jaksa enää oiken keskittyä. Kunhan kommentoin.. nou hätä.

 

Vastaus otsikon kysymykseen: ei, mutta monasti siitä on hyötyä. Eipähän tarvitse olla alvariinsa hokemassa ei, jos perustelee päätöksensä kunnolla.

 

Lapselle on hyvä mielestäni perustella miksi sanotaan ei. Sillä tavalla hän oppii.

Kohtuudella ehkä joo, mutta liian pitkällekin sen voi viedä. Sellaisesta seuraa nuoria, jotka vielä autokoulussakin kyseenalaistavat kaiken ja vänkäävät perusteluita kärkikolmiolle. Ollaan olevinaan niin kriittisiä ja älykkäitä, että pitää se oma mielipide tunkea vaikka väkisin joka paikkaan. Rasittavia pentuja.

no tässä tapauksessa ap voisi ihan hyvin selittää lapselleen, ettei luota naapureihin eikä pidä siitä että tuollasia lupauksia on heille mitään puhumatta tehty eikä siksi tahdo lasta sinne päästää. Mitä hyvää saavutetaan sillä, että sanotaan vaan että et mene koska minä sanon niin?

No toki näin tässä tapauksessa, mutta mä lähinnä purinkin ärtymystäni niihin vanhempiin, jotka eivät osaa lopettaa sitä perustelemista kun lapsi jankuttaa. Selitetään ja selitetään eikä osata vetää rajaa, että nyt riittää koska sinä ymmärrät jo miksi ei.

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

 

Perustelet omalle jälkikasvullesi.

 

Kuuntelin kerran erästä lasten psykiatriansairaanhoitajaa joka sano, et kaikkea ei tarvi perustella. Joskus pitää vaan riittää pelkkä ei kun minä sanon.

perusteliko se sitä ohjettaan vai riittikö sullekin et se vaan sanoi niin? Mä olen ehkä sitä mieltä mitä olen siksi, ettei mulle itsellekään riitä, et joku vaan sanoo niin.