pokijhb
Kyllä ne itsetunnon ongelmat ja paineet tulevat aivan muusta kuin siitä, mitä vanhemmat pukevat lapsen päälle. Oma äitini puki minua vanhoihin vaatteisiin ja oli myös hyvin maanläheinen. Ulkonäkö, muoti ym. olivat kotonamme täysin toissijaisia asioita. Muistan silti selkeästi hävenneeni jo hyvin pienenä vaatteitani, sillä äitihän tietenkin säästäväisenä ja ekologisena laittoi erottumaan joukosta. Ei auttanut vaikka oma äiti ihasteli ja kehui kauniiksi, ja pyrki tietoisesti rakentamaan minulle hyvää itsetuntoa, kun itse huomasi erilaisuutensa (minulla esim purjelahkeet 70-luvulta, muilla 80-luvun tiukat farkut).Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Aikuiset ne tuon materialismin ja ulkonäkökeskeisyyden lapsiinsa istuttaa. Itse olen onnellinen, että mun äiti on maanläheinen ja puki mut myös niin. Sain todellakin olla lapsi pitkään (pidempään kuin moni muu meidän lähipiirissä) ja vasta yläasteella alkoi hiljalleen heräämään kiinnostus vaatteisiin ja ulkonäköön - itsestään. Kotoa kun ei ulkonäköpaineita koskaan tullut.
Mulla onkin aina säilynyt terve mielikuva ulkonäöstä ja vaikka olen nykyään itsestäni huolta pitävä nainen, en koskaan ole oireillut syömishäiriöillä, shoppailulla ja ulkonäköpaineiden ja -itsetunnon kanssa -kuten niin moni muu mun ikäluokasta.
Ulospäinsuuntautunutta lasta ei tällainen tietenkään häiritse, mutta ujolle ja estyneelle lapselle suon mielelläni mahdollisuuden olla samanlainen kuin muut.