Hitto mua ottaa päähän, kun miehellä on 3 työtä!

["hitto"]

ma-pe töissä päätyössään, kotiutuu 15.30. Sitten ajaa joka hemmetin viikonloppu taksia. Ei kotona häntä juuri viikonloppuisin näy! Näkee, että lapsi ikävöi isäänsä. Huutelee mihin isi meni, jos mies ei oo kotona. Katselee ikkunasta haikein katsein milloin isi tulee kotiin. Ja kolmantena työnä vpk. Hyvä työ, en tarkoita sillä. Mutta se nyt sattuu aika paljon olemaan meiltäkin pois. Päivystykset viikon verran ja siihen hälytykset. Tulee ja menee kuin itse haluaa. Lapsi itkee jatkuvasti kun isänsä lähtee. Nytkin vasta tuli töistä kotiin. Istui koneelle ja koko ajan lapsi huutaa "tule isi leikkimään minun kanssa". Isi vastaa, "hmm, kohta kohta". No, tulee tekstiviesti, mies lähtee hälytykseen ja lapsi jää itkemään perään. Ja kuka on se, joka sitä surua joutuu katsomaan! Kamalan ikävää katsoa kun lapsi kärsii siitä että isi lähtee ja tulee ja samantien taas lähtee.

Kaiken paskan lisäks oon ite vielä lopuillaan raskaana ja todella kipeä aina kun päivät esikoisen kanssa touhuilee. Supistelee, selkää kovottaa. Pää on kipeä ja mitä vielä! Silti mies menee niinkuin haluaa. Ja tiedoksi niille, että tuo on VPK, ei ole siis velvoitettu lähtemään jos ei pääse. PÄivystysviikko on eri asia, nyt ei ole sitä. En vain enää jaksa. Kiitos ja anteeksi, että sain purkaa.

 

["vieras"]

On kyllä paskamainen tilanne. Enpä olis lisää lapsia tuommosen kans tehny..Pian se toinenkin itkee katsellen ikkunasta häipyvää isäänsä.

 

["a p"]

Eipä ollut ihan tällaista silloin kun toinen alulleen laitettiin. No, ei sillä, en kadu tätä toista lasta. Ja todellakin, olen tyytyväinen että mies tekee noin tärkeää työtä, mutta se vaikuttaa liikaa meihinkin. Hänen päivystysvuoro viikollaan on oltrava auto hänen käytössään. Eli me ei päästä mihinkään lapsen kanssa silloin. Muutakuin apostolin kyydillä, ja mitenkä tällä mahalla ja selkäkivulla enää kovin pitkiä matkoja kävellään! Eniten harmittaa se, ettei lapsi näe isäänsä tarpeeksi. Tähän päälle nimittäin vielä paloharjoitukset jotka kestää 3 tuntia yhtenä iltana viikossa. Sitten vielä miehen omat harrastukset, puntit jne. Ja minähän en käy yhtään missään...

 

["joo"]

[QUOTE="a p";23558375]Eipä ollut ihan tällaista silloin kun toinen alulleen laitettiin. No, ei sillä, en kadu tätä toista lasta. Ja todellakin, olen tyytyväinen että mies tekee noin tärkeää työtä, mutta se vaikuttaa liikaa meihinkin. Hänen päivystysvuoro viikollaan on oltrava auto hänen käytössään. Eli me ei päästä mihinkään lapsen kanssa silloin. Muutakuin apostolin kyydillä, ja mitenkä tällä mahalla ja selkäkivulla enää kovin pitkiä matkoja kävellään! Eniten harmittaa se, ettei lapsi näe isäänsä tarpeeksi. Tähän päälle nimittäin vielä paloharjoitukset jotka kestää 3 tuntia yhtenä iltana viikossa. Sitten vielä miehen omat harrastukset, puntit jne. Ja minähän en käy yhtään missään...[/QUOTE]

No vähän överiks menee jo tuo. Onko rahasta tiukkaa, voisko vaikka tuon taksihomman jättää?

Mun isä oli kanssa vpk:ssa ja teki toista päivätyötä. Mun äiti on kertonut monasti kuinka paljon isä oli poissa; mä en kyllä henkkoht lapsena kärsinyt tuosta niinkään kuin äitini. Mä muistan kuinka ylpeä olin palomies isästä - ja olen edelleenkiin. On hän hyvää työtä tehnyt. VPK:sta on vaikea luopua ja tiedän tuon polteen hälytyksiin. Kyllä mä sen näin.

 

["a p"]

Onhan rahasta tiukkaa, tietenkin kun olen lapsen kanssa kotona ja en ole töihin aikoihin vielä menossakaan. Mutta kyllä pärjättäis ilman joka viikonloppuista ajoakin.

Ja korostan, että itsekin olen ylpeä siitä, että mieheni on vpk:ssa. Ja toki sitä harrastusta/työtä saa jatkaa. Mutta tässä tilanteessa, kun minäkin olen niin kipeä, en ymmärrä että mies valitsee jonkun hälytyksen, jossa ei ole edes ihmisiä vaarassa

 

[harm]

Tiedän tunteen. Mies töissä aamu 7-8 klo 18-yöhön asti. Ja voin sanoa, että hyyyyyyyvin harvoin vain tuohon klo 18 asti. Joskus myös lauantaisin töissä. Lapset kyllä tottunu, mut itteä kyllä kieltämättä kyrsii usein.