Hitto kun sitä ei vieläkään tiiä mitä elämässään haluais työkseen tehdä..

[Kerpele]

Mulla on kans usein ajatuksia, että olispa kiva kun tietäis mitä oikeasti haluaisi tehdä ja missä vois olla erityisen hyvä. Sitten jokainen vuosi mitä tulee ikää lisää (oon 35), jotenkin lannistaa ja sitä sitten kituuttaa samassa toimistohommassa, koska siitä kuitenkin saa ihan hyvän palkan ja on aika turvallinen. Mistähän sen inspiraation saisi ja rohkeuden, vaikka oman yrityksen perustamiseen tms. Asuntolainan kanssa ei vaan oikein viitsi riskejä ottaa, kun säästötkin on minimaaliset. Huoh..

Mutta toivottavasti löydät sen sun juttus ja lähdet sitä tavoittelemaan!

Mulla ei sinäänsä oo mitään hävittävää kun olen työtön nyt muutenkin. Pakko ottaa askel jonkun opinnon suuntaan edes kun en enää pysty tekemään töitä mitä olen tähän asti tehnyt ja mistä olen pitänyt.. Työttömäksi kun en ajatellut jäädä ikuisuudeksi ja kaupan kassan tai siivoojankin homma saattais olla mun selälle liikaa, enkä kyllä niitä hommia muutenkaan olisi enää kiinnostunut tekemään. Sellanen "rankempi" siivous oli syy miksi aikoinaan pidin siitäkin hommasta, mutta selkä ei vaan lakkaa särkemästä..

 

["kkkk"]

Ei siinä mitään aggressiivista ollut. Yritys saada ihminen ottamaan itseään niskasta kiinni ja lopettamaan valituksen. Mutta toiset meistä on voittajia, toiset ei. Itse päätät kumpaan ryhmään kuulut.

 

[Debra]

Mulla ei sinäänsä oo mitään hävittävää kun olen työtön nyt muutenkin. Pakko ottaa askel jonkun opinnon suuntaan edes kun en enää pysty tekemään töitä mitä olen tähän asti tehnyt ja mistä olen pitänyt.. Työttömäksi kun en ajatellut jäädä ikuisuudeksi ja kaupan kassan tai siivoojankin homma saattais olla mun selälle liikaa, enkä kyllä niitä hommia muutenkaan olisi enää kiinnostunut tekemään. Sellanen "rankempi" siivous oli syy miksi aikoinaan pidin siitäkin hommasta, mutta selkä ei vaan lakkaa särkemästä..

No höh.. Noi selkävaivat on kyllä kurjia!

Se lähihoitajan koulutus voisi olla hyvä pohja, josta voi sitten suunnistaa johonkin mielenkiintoseen, vaikka päiväkodin hoitajaksi tms. Joten se vois olla sulle hyvä vaihtoehto.

 

["vieras"]

No tuskimpa kovin kummosta päädyt tekemään kun luokkahuoneessaki jo ahistaa.

 

["..."]

Hee, mä olen kyllä ainakin voittaja-ainesta, vaikken tiedäkään mitä teen isona. Oon 27, takana lukio ja sen jälkeen lähihoitajaopinnot, koska ne oli helppo valinta. Sen jälkeen tein vähän töitä ja nyt lapsia. Mutta voi apua, kun joskus kolmen vuoden päästä pitää tosissaan alkaa miettiä, mitä ihmettä teen työkseni. Tai edes haluaisin tehdä. Sen ainakin tiedän, että ainoaa tällä hetkellä kiinnostava opintolinja on toisella puolella Suomea, enkä oikein voi hypätä pois arkielämästäni edes kun lapset kasvavat. Mutta kai sitä jotain keksii.

 

[Kerpele]

[QUOTE="kkkk";24620337]Ei siinä mitään aggressiivista ollut. Yritys saada ihminen ottamaan itseään niskasta kiinni ja lopettamaan valituksen. Mutta toiset meistä on voittajia, toiset ei. Itse päätät kumpaan ryhmään kuulut.[/QUOTE]

Mä olen jo nyt voittaja. Mun ei tarvitsisi tehdä mitään ja mä olisin silti voittaja

Mä en yhtään pidä vaan tollasesta hyökkäävästä "perseellepotkimisesta" jossa sivussa yritetään vähän alentaa toista ja nostaa itseään. Sellanen on kyllä ainakin ihan luuserihommaa..

 

[Kerpele]

No höh.. Noi selkävaivat on kyllä kurjia!

Se lähihoitajan koulutus voisi olla hyvä pohja, josta voi sitten suunnistaa johonkin mielenkiintoseen, vaikka päiväkodin hoitajaksi tms. Joten se vois olla sulle hyvä vaihtoehto.

Mä en hirveesti tykkää noista lapsista silleen yleisesti. Lähihoitajan hommaa en siis haluaisi tehdä mutta mietiskelin jos siinä olis kuitenkin pohjaa jo vähän niille lääkäriopinnoille sitten..


...En tiiä.. Olis kyllä varmaan liian riski valinta joku ihmisläheinen ammatti kun tosiaan puolet ajasta tarvitsen "happea"..

Tarttisin työn missä sais tehdä ihmisten kanssa, mutta myös yksin..

 

[Target]

Pakko sanoa tähän väliin, että olet kuin ilmetty minä! Jännää, minusta! Joku muukin samoilla linjoilla. Lääkäriksi/ompelijaksi jne jne...!
Nyt luen toista vuotta konemestariksi. Sen jälkeen voisin ihan hyvin kuvitella lukevani vielä vaikkapa erikoislääkäriksi, mene ja tiedä

Tosin en tarvii happea tms. mutta inhoan naisvaltaisia aloja/työskentelyä naisten kanssa. Siksi kai niin miehinen ala nyt. Mutta jos se ei riitäkkään haasteeksi niin miksi ei lääkäri. Erikoistua johonkin, esim. psykiatriaan, pyrkiä patologisen alan erikoislääkäriksi.. Ihan miten vaan

 

[Kerpele]

[QUOTE="...";24620375]Hee, mä olen kyllä ainakin voittaja-ainesta, vaikken tiedäkään mitä teen isona. Oon 27, takana lukio ja sen jälkeen lähihoitajaopinnot, koska ne oli helppo valinta. Sen jälkeen tein vähän töitä ja nyt lapsia. Mutta voi apua, kun joskus kolmen vuoden päästä pitää tosissaan alkaa miettiä, mitä ihmettä teen työkseni. Tai edes haluaisin tehdä. Sen ainakin tiedän, että ainoaa tällä hetkellä kiinnostava opintolinja on toisella puolella Suomea, enkä oikein voi hypätä pois arkielämästäni edes kun lapset kasvavat. Mutta kai sitä jotain keksii.[/QUOTE]

Mäkin luulen että jään lasten kanssa vielä vajaaksi vuodeksi kotiin kun muutetaan. Onneksi mulla on toi yks opintoihin ohjaava kurssi, jos siellä sit selkeytyis että mihkä lähen ja mitä tekemään kun lapset sitten lähtee taas hoitoon.

 

[kkkkkkk]

Mä olen jo nyt voittaja. Mun ei tarvitsisi tehdä mitään ja mä olisin silti voittaja

Mä en yhtään pidä vaan tollasesta hyökkäävästä "perseellepotkimisesta" jossa sivussa yritetään vähän alentaa toista ja nostaa itseään. Sellanen on kyllä ainakin ihan luuserihommaa..

No hei, etpä tietenkään pidä siitä Sitä ei ollut vaikea arvata. Et myöskään pidä luokkahuoneista En ole puhunut itsestäni mitään, mikähän osa kirjoituksestani teki sinulle sellaisen mielikuvan...

Olisiko tämä enemmän sinun mieleen?

Voi voi ompa sinulla kurjaa, selkäkin kipeä ja vaikeaa. Voi että sitä sinun luokkahuone ahdistusta, jos vaan kauniisti pyydät niin etköhän pääse suoraan töihin ihan mihin vaan, vaikka lääkäriksi. Sitten jos se onkin tylsää niin vaihdat vaan työpaikkaa, kivaa!!!!!!!!!!

 

[Kerpele]

Pakko sanoa tähän väliin, että olet kuin ilmetty minä! Jännää, minusta! Joku muukin samoilla linjoilla. Lääkäriksi/ompelijaksi jne jne...!
Nyt luen toista vuotta konemestariksi. Sen jälkeen voisin ihan hyvin kuvitella lukevani vielä vaikkapa erikoislääkäriksi, mene ja tiedä

Joo

Jotenkin sekavaa kun tavallaan on ihan täysin toisiensa vastakohta-ammatteja mitä haluaisi sitten opiskella..

 

[Target]

Joo

Jotenkin sekavaa kun tavallaan on ihan täysin toisiensa vastakohta-ammatteja mitä haluaisi sitten opiskella..

Aivan! Mutta en minäkään koe mitään mahdottomaksi, se helpottaa jo aika lailla. Tiedän vain tarkkaan mitä en missään nimessä halua ja se on jo paljon . (Jatkoin vielä edelliseen postaukseen kun jäivät teksit kyydistä).

 

[Target]

No hei, etpä tietenkään pidä siitä Sitä ei ollut vaikea arvata. Et myöskään pidä luokkahuoneista En ole puhunut itsestäni mitään, mikähän osa kirjoituksestani teki sinulle sellaisen mielikuvan...

Olisiko tämä enemmän sinun mieleen?

Voi voi ompa sinulla kurjaa, selkäkin kipeä ja vaikeaa. Voi että sitä sinun luokkahuone ahdistusta, jos vaan kauniisti pyydät niin etköhän pääse suoraan töihin ihan mihin vaan, vaikka lääkäriksi. Sitten jos se onkin tylsää niin vaihdat vaan työpaikkaa, kivaa!!!!!!!!!!

S e k o p ä ä ? Olispa psykiatri, laittaisi sinut tajuaamaan miltä kuulostat

 

[Kerpele]

No hei, etpä tietenkään pidä siitä Sitä ei ollut vaikea arvata. Et myöskään pidä luokkahuoneista En ole puhunut itsestäni mitään, mikähän osa kirjoituksestani teki sinulle sellaisen mielikuvan...

Olisiko tämä enemmän sinun mieleen?

Voi voi ompa sinulla kurjaa, selkäkin kipeä ja vaikeaa. Voi että sitä sinun luokkahuone ahdistusta, jos vaan kauniisti pyydät niin etköhän pääse suoraan töihin ihan mihin vaan, vaikka lääkäriksi. Sitten jos se onkin tylsää niin vaihdat vaan työpaikkaa, kivaa!!!!!!!!!!

Kannattaa lukea tekstisi uudelleen. Jos et huomaa itsekorostusta niissä niin ehkäpä sinä et sitten ainakaan mikään penaalin terävin kynä ole

 

["Tiu"]

Joo erikoislääkäriksi lukeminen tosiaan on pala kakkua jonku konemestarin tutkinnon jälkeen..

 

[Target]

[QUOTE="Tiu";24620502]Joo erikoislääkäriksi lukeminen tosiaan on pala kakkua jonku konemestarin tutkinnon jälkeen..[/QUOTE]

Pus <3

 

[Kerpele]

Aivan! Mutta en minäkään koe mitään mahdottomaksi, se helpottaa jo aika lailla. Tiedän vain tarkkaan mitä en missään nimessä halua ja se on jo paljon . (Jatkoin vielä edelliseen postaukseen kun jäivät teksit kyydistä).

Mulla on ehkä eniten toi valitsemisen vaikeus... Kyllähän sitä pystyy mihin tahansa mutta mulla tökkii se kohta että imkä olis sitten kannattavinta. Kun en kuitenkaan haluaisi ikuisesti kouluja käydä (ja sitten, miten ihmeessä mä vielä harkitsen lääkärinuraa? )

 

["Vilukissa"]

Mä en hirveesti tykkää noista lapsista silleen yleisesti. Lähihoitajan hommaa en siis haluaisi tehdä mutta mietiskelin jos siinä olis kuitenkin pohjaa jo vähän niille lääkäriopinnoille sitten..


...En tiiä.. Olis kyllä varmaan liian riski valinta joku ihmisläheinen ammatti kun tosiaan puolet ajasta tarvitsen "happea"..

Tarttisin työn missä sais tehdä ihmisten kanssa, mutta myös yksin..

Mites sitten joku..ööö..laborantti tai ihan selkee tutkija?! Siinä on sitä omaa rauhaa ja yksityisyyttä kuin myös assistentteja tarvittaessa...? Toisaalta tuo lähihoitajan koulutus vois antaa sulle myös perspektiiviä siihen,mitä todella sitten haluat tehdäkään. Lähihoitajakoulutushan antaa semmoisen yleispätevän viitekehyksen hoitoalalle, ja aika monelle se toimii ponnahduslautana jatko- opiskeluille .

Mutta - ikinä ei ole liian myöhäistä lähteä toteuttamaan niitä haaveitaan ! Se tarvii vain sitä uskallusta!

 

[Target]

Mulla on ehkä eniten toi valitsemisen vaikeus... Kyllähän sitä pystyy mihin tahansa mutta mulla tökkii se kohta että imkä olis sitten kannattavinta. Kun en kuitenkaan haluaisi ikuisesti kouluja käydä (ja sitten, miten ihmeessä mä vielä harkitsen lääkärinuraa? )

Sepäs se . Minäkin olin kovaa vauhtia kapteeniksi menossa lukemaan, mutta kiinnostuksen aiheet vain kääntyivät tälle suunnalle. Ja mitä on tullut töitä tehtyä/opiskeltu aikasemmin on johdatelleet tänne saakka ja tämä tuntuu mun mielestä nyt hyvältä ja nautin opiskelusta. Itse ainakin luottaisin osittain kohtaloon, osittain harkintaan tms. Ompelijan ammattia en taas nähnyt niin kannattavana, palkka ei ole kummoinen. Omaksi ilokseni toki ompelen ja teen käsitöitä. Ne rentouttavat mukavasti ja valmis tuote tuo mielihyvää, samalla lailla kuin nykyisin yksi valmis kurssi .