Hitto kun sitä ei vieläkään tiiä mitä elämässään haluais työkseen tehdä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kerpele
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kerpele

Aktiivinen jäsen
07.09.2010
11 640
3
36
Mä olen niiin tuuliviiri... Onneksi kohta alkaa kurssi jossa nimenomaan paneudutaan tähän mun ongelmaan.

Nyt taas mietiskelin että miten paljon haluaisin lääkäriksi.. Mutta sitten kun miettii että alla on vain peruskoulupohja (on kyllä lukio-opintojakin joku 55 kurssia jostain vuodelta taivas.. Tuskinpa ne enää mitään merkkaa..) niin tulis pitkä ja raskas koulutus.

Mun luonne sopisi parhaiten jollekin luovalle alalle ja ompelija-artesaaniksi meinasinkin yrittää.. Mutta sekin, paljon siinä on sitten oikeasti mahdollisuuksia työllistyä. No, vähän. Oma yritys ja vaatteiden tekeminen itse houkuttaisi kovasti, mutta menneisyyteni vuoksi voin tuskin edes omaa yritystä koskaan perustaa...

Toisaalta tykkään tavata paljon erilaisia ihmisiä mutta sitten taas toinen puoli musta on kiukkuinen erakkoluonne joka kaipaa rauhaa... On vaikeaa joskus elää itsensä kanssa kun pakoonkaan ei pääse.
 
Miksi ei lukiokurssit siis merkkaa?! :O
Mene aikuislukioon, varmaan suurin osa hyväksytään. 44 tai 47 (riippuen iästä) kurssia pitää olla päättötodistukseen, kirjotukset voi olla haastavat, mutta ei mahdottomat! :) Abikursseilla kannattaa käydä niistä mitä kirjotat! :)
 
Minäkään en tiedä ammattiani. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että ne alat, joille tahtoisin töihin, ovat niitä joilta työt loppuvat kohta kokonaan. Mol.fi suosittelee minua mm. kassanhoitajaksi, kirjastovirkailijaksi sekä pankkivirkailijaksi...

Töitä ei juuri ole, ei ainakaan jos olet kouluttamaton. Minulla on kokemusta useampi kk kassankäytöstä, puhun hyvää englantia ja olen saanut kiitosta asiakaspalvelukyvyistäni. Kappas vaan, kymmeniä hakemuksia on lähetetty noihin hommiin enkä ole edes haastatteluun päässyt! Siinä voi suosituksiin pyyhkiä perseensä :).
 
Lainaus tuosta linkistä "Minulta jäi lukio kesken 15 vuotta sitten. Onko niistä opinnoista mitään hyötyä aikuislukiossa?
Pitääkö käydä uudelleen jo toisessa lukiossa suoritetut kurssit?

Voit jatkaa aikuislukiossa siitä, mihin aikoinasi jäit. Suoritetut lukion kurssit luetaan hyväksi uusiin opintoihisi, et siis joudu aloittamaan alusta. Yleensä opinnot eivät vanhene, mutta jos opetussuunnitelmat ovat muuttuneet, voit joutua täydentämään opintojasi uutta opintosuunnitelmaa vastaaviksi.

Ainoastaan taito- ja taideaineita aikuislukiossa ei juuri ole tarjolla."
 
[QUOTE="aaa";24619272]ei lääkikseen voi edes hakea ilman toisenasteen tutkintoa. Ootko kokeillut tehdä mol.fi ammatinvalinta testin?[/QUOTE]

Joo, monta kertaa.. Graafista alaa, kondiittoria, ym. tyrkyttää mulle aina.. Kirjailijaksikin haluaisi mut :D Mikä nyt sinällään oliskin aika kiva ammatti :D
 
Kait se itsekullakin on jossain vaiheessa se "oman paikkansa" etsiminen, tulee semmoinen huuhaa- fiilis (:D) jolloin kyseenalaistaa kaiken entisen ammatillisen minänsä ja miettii muita haasteita...siis kai :ashamed:...:D

Mulla ainakin on menossa pientä säätöä asian tiimoilta, mutta mutta - lopullisen päätöksen tekeminen onkin sitten jo toinen juttu - tuivertaa siis tälläkin suunnalla :)! Mutta niin ne viisaammat aina vaan sanovat, että kouluttautua ja opiskella kannattaa aina, ja nykyään tuntuu olevan vain hyväksikin jos omaa ammattitaitoa useammalta eri alalta - edes jostakin sitten ura urkenisi...Jos lääkäriopinnot sua palavasti kiinnostavat, niin - anna mennä! Kirjaudut/haet sisään aikuislukioon ja tentit/suoritat pois puuttuvat viikot ja kirjoitat yo:ksi, siitä se lähtee :)! Kerran motivaatio on kohdallaan, niin loppu sujuukin sitten huomaamattaan - usko itseesi!
 
Miksi ei lukiokurssit siis merkkaa?! :O
Mene aikuislukioon, varmaan suurin osa hyväksytään. 44 tai 47 (riippuen iästä) kurssia pitää olla päättötodistukseen, kirjotukset voi olla haastavat, mutta ei mahdottomat! :) Abikursseilla kannattaa käydä niistä mitä kirjotat! :)

Oon mä miettinyt josko menis lukioon... Mut...

Aikaa opinnoista alkaa olee jo, no öö 8-9 vuottako?
 
Oon mä miettinyt josko menis lukioon... Mut...

Aikaa opinnoista alkaa olee jo, no öö 8-9 vuottako?

Mitä sitten? :)
Kyllä ne palautuu kun vaan luet vaikka ne abikirjat hikkenä. ;)
Käy ihmeessä kun se on enää noin pienestä kiinni!
Mulla oli joissain aineissa 5v breikki, ei ollut vaikeaa jatkaa.
Muistatko mitä pakollisia kursseja ehdit käydä?
 
Mitä sitten? :)
Kyllä ne palautuu kun vaan luet vaikka ne abikirjat hikkenä. ;)
Käy ihmeessä kun se on enää noin pienestä kiinni!
Mulla oli joissain aineissa 5v breikki, ei ollut vaikeaa jatkaa.
Muistatko mitä pakollisia kursseja ehdit käydä?

Onhan ne mulla tuolla erotodistuksessa.

Lukio on vaan jotenkin niin ällö paikka. Mun luokkahuonekammo meni siellä niin pahaks että jotenkin yhditän sen tunteen just lukioon..
 
[QUOTE="Vilukissa";24619438]Kait se itsekullakin on jossain vaiheessa se "oman paikkansa" etsiminen, tulee semmoinen huuhaa- fiilis (:D) jolloin kyseenalaistaa kaiken entisen ammatillisen minänsä ja miettii muita haasteita...siis kai :ashamed:...:D

Mulla ainakin on menossa pientä säätöä asian tiimoilta, mutta mutta - lopullisen päätöksen tekeminen onkin sitten jo toinen juttu - tuivertaa siis tälläkin suunnalla :)! Mutta niin ne viisaammat aina vaan sanovat, että kouluttautua ja opiskella kannattaa aina, ja nykyään tuntuu olevan vain hyväksikin jos omaa ammattitaitoa useammalta eri alalta - edes jostakin sitten ura urkenisi...Jos lääkäriopinnot sua palavasti kiinnostavat, niin - anna mennä! Kirjaudut/haet sisään aikuislukioon ja tentit/suoritat pois puuttuvat viikot ja kirjoitat yo:ksi, siitä se lähtee :)! Kerran motivaatio on kohdallaan, niin loppu sujuukin sitten huomaamattaan - usko itseesi![/QUOTE]

Mä en itseasiassa oo edes miettinyt että kävisin lukion, vaan lähihoitajapohjalta meinasin lähteä tohon lääkärihommaan.. Kun tutkin noita lääketieteeseen liittyviä ammatteja niin itseasiassa, mikähän se oli, farmanomi? Oli kans aika hauska..

Mulla on suurin ongelma kun en vaan ole tarkka, ja olen hemmetin huono keskittymään matemaattisiin juttuihin.. Tajuan kyllä mutta todella hitaasti. Koulussakin olin aina viimeinen joka teki luokassa koetta. Ja kyl mua joka kerta vitutti.. Sit muut veti kymppejä ja mä sain korkeimmillaan hiki otsassa väännettyä tukituntien ja intensiivisen lukemisen kanssa ysin..
 
Mä en itseasiassa oo edes miettinyt että kävisin lukion, vaan lähihoitajapohjalta meinasin lähteä tohon lääkärihommaan.. Kun tutkin noita lääketieteeseen liittyviä ammatteja niin itseasiassa, mikähän se oli, farmanomi? Oli kans aika hauska..

Mulla on suurin ongelma kun en vaan ole tarkka, ja olen hemmetin huono keskittymään matemaattisiin juttuihin.. Tajuan kyllä mutta todella hitaasti. Koulussakin olin aina viimeinen joka teki luokassa koetta. Ja kyl mua joka kerta vitutti.. Sit muut veti kymppejä ja mä sain korkeimmillaan hiki otsassa väännettyä tukituntien ja intensiivisen lukemisen kanssa ysin..

No hei, mä itse asiassa mielessäni ajattelin samaa väylää sulle ;) eli lähihoitajaopinnot voisi olla ihan hyväkin - perusvuoden aikana voisit rauhassa mietiskellä erikoistumisvaihtoehtoja, jos et nyt sitten löydä suorilta käsin kiinnostavaa vaihtoehtoa. Ja mitä tulee tuohon matematiikkaan, niin vuodet ovat voineet hyvinkin tehdä tehtävänsä eli olet nyt motivoituneempi asiaan, mikä ajaa päämäärääsi lähemmäksi...positiivista ajattelutapaa kehiin vaan! Ja yllättävän nopeasti se homma ajaa sisään - lääkelaskuja ajatellen ;)...
 
  • Tykkää
Reactions: Kerpele
Jos sulla on tuollainen asenne 'noku mulla on sitä ja tätä ja noku noku noku' niin voin kertoa että susta ei koskaan tule mitään. Kannattaisko ottaa puhelin käteen ja soittaa vaikka sinne aikuislukioon? Tuskimpa ne KAIKKI MUUT mitään 10 vetelee TOSTA VAAN. Enemmän toimintaa ja vähemmän turhaa valitusta/nynnyilyä. Hyvin ärsyttävä piirre ihmisessä.
 
Jos meinaat selvitä lääkiksen pääsykokeesta, niin ehdottamasti mene suorittamaan se lukio loppuun. Lähihoitajakoulun opeilla et ilman massiivista omaa työtä matemaattisissa aineissa läpäise pääsykoetta kuin jonkun suuren ihmeen avulla. Mulla on jonkinlaista kokemuspohjaa pääsykokeesta, koska läpäisin itse pääsykokeet kolmannella yrittämällä. Yhdesti hain heti kirjoituskeväänä ja jäin ärsyttävän lähelle. Sitten luin yhden maisteritutkinnon ja sain kaksi lasta, ja päätin vielä yrittää liki kolmikymppisenä. Ekalla yrityskerralla siinä vaiheessa kävin valmennuskurssin ja tein tosi paljon töitä palauttaakseni fysiikan ja kemian mieleen ja jäin taas varsin lähelle sisäänpääsyä. Toisella kerralla sitten pääsin. Mutta jos todella haaveilet alasta, niin sitkeästi vaan!
 
  • Tykkää
Reactions: Kerpele
Jos sulla on tuollainen asenne 'noku mulla on sitä ja tätä ja noku noku noku' niin voin kertoa että susta ei koskaan tule mitään. Kannattaisko ottaa puhelin käteen ja soittaa vaikka sinne aikuislukioon? Tuskimpa ne KAIKKI MUUT mitään 10 vetelee TOSTA VAAN. Enemmän toimintaa ja vähemmän turhaa valitusta/nynnyilyä. Hyvin ärsyttävä piirre ihmisessä.

Mun mielestä aggressiivisuus on ehkä vielä vähän ärsyttävämpi piirre ihmisessä.. :whistle:

Etenkin jos avautuu täysin tuntemattomalle ihmiselle noin vain, tietämättä toisesta sen enempää.
 
Mulla on kans usein ajatuksia, että olispa kiva kun tietäis mitä oikeasti haluaisi tehdä ja missä vois olla erityisen hyvä. Sitten jokainen vuosi mitä tulee ikää lisää (oon 35), jotenkin lannistaa ja sitä sitten kituuttaa samassa toimistohommassa, koska siitä kuitenkin saa ihan hyvän palkan ja on aika turvallinen. Mistähän sen inspiraation saisi ja rohkeuden, vaikka oman yrityksen perustamiseen tms. Asuntolainan kanssa ei vaan oikein viitsi riskejä ottaa, kun säästötkin on minimaaliset. Huoh..

Mutta toivottavasti löydät sen sun juttus ja lähdet sitä tavoittelemaan!
 

Yhteistyössä