Minä pidin rattaita käytävässä koko ajan. Pyöräkellari oli nimittäin niin täynnä, että sinne ei mahtunut kyllä minkäänlaisia rattaita. Pidin pintani, koska pakkohan rattaat oli jonnekin saada, sillä en tosiaankaan alkanut vauvaa ja kauppakasseja JA VIELÄ VAUNUJA raahaamaan kolmanteen kerrokseen. Isännöitsijän kehoituksesta huolimatta pyöräkellarista ei kukaan vienyt pois rikkinäisiä fillareitaan, joten sain sitten pitää rattaita alarapun aulassa. Meillä ulko-ovi on kiinni yöajat ja rapussa ei asu muita lapsiperheitä, joten homma sujui ihan hyvin. Hankin vielä matonpätkän, jolloin loska ja vesi valui matolle eikä jättänyt likalätäköitä lattiaan.
Muutimme, kun vauva oli pieni. Taas tiedossa oli kerrostalo, jossa ei ollut hissiä. Siellä ei ollut tilaa rattaille, joten siellä sitten pidin vaunuja pyöräkellarissa, jonne mentiin ulkokautta. Mitään ei rattaista hävinnyt, mutta tosin tarkoituksella olimme ostaneetkin käytetyt rattaat, jottei harmittaisi, jos ne varastetaan. Tosin kovilla pakkasilla vaunut olivat kylmät, joten silloin sitten siirryin siihen, että kannoin vaunut asuntoomme (eka kerros eli vain yhdet raput ylöspäin). Asunnossa sitten heti olohuoneen etuosasta varasin paikan vaunuille ja siihenkin ostin pätkän muovipohjaista eteismattoa, jotta olkkarin lattia ei mennyt pahaksi.
Otin nuo vaunujutut ihan liikunnan kannalta: hauis kasvoi ja keskikeho vahvistui. Meillä oli muuten kivat asunnot tuota hissittömyyttä lukuunottamatta. Tietysti se tarkoitti sitä, että kumpikin lapsista oppi varsin nopeasti kiipeämään rappuset ja myös puistokäynneistä ilman rattaita luovuttiin aika nopeasti. Tietysti vaatii asennoitumista. Tällä hetkellä lapset ovat 5- ja 4-v.