Hirviöäidin purkaus...

Onko tuo 6v. esikoulussa? Onko lapset ollenkaan hoidossa? Ei mikään ihme tuo käytös jos ovat kotona vallan, johan tuon ikästen pitää päästä hoitoon ja saada kunnolla virikkeitä!
Pistä pihalle ne leikkiin ja kuluttaan energiaa, jos et ole kotiäiti niin ehkä lapset hakee huomiota?
Jos eivät saa hyvällä niin sitten vaikka tekemällä pahaa, meillä on ihan samanlaista pojan 5v. kanssa että olen siinä mielessä huono neuvomaan mutta olen ite huomannut että mitä järjestelmällisempää on arki niin sen rauhallisempia lapsetkin ovat, eli kunnon rutiinit oikeasti rauhoittaa lapsia =)
Sun kannattaa mennä johonkin lasten kanssa, vaikkapa uimahalliin tai ratsastaan?
Tsemppiä, kyllä ne viimestään rauhoittuu ku menee kouluun :hug:

 

Ja kuka halusi lapsia...

Painuppa sinä vaikka v****n!!

No sieltäpä se syykin sitten löytyi...

Ja tämän johtopäätöksen teit yhden kiukustuneen epätoivon hetkellä heitetyn toivotuksen perusteella?

Teillä on epäselvää kuka on perheen pomo. Tuollasista haistatteluista voi päätellä että äiti on sen verran tapissa että mukulat hyppii silmille.

 

Selkeet ja tiukat rajat ja päivärytmi vois auttaa.
Pöydän ääressä piirretään ja äidin valvoesssa. Kynät on äidin takana, ei lapsilla jos kerran ei osaa piirtää nätisti.
Leikitään vaan yhdellä lelulla kerrallaan ja uusia ei saa ennenkun vanhat korjataan.
Kirjoita vaikka säännöt isolle paperille että muistat ne myös itse.
Hyvästä käytöksestä myös heti palkinto eikä vasta viikon päästä.
Motivoi lasta hieman paremmin....

Selkeät rajat kyllä on, aina ollutkin, ja jos jotakin uhataan niin se myös pitää. Selkäsauna-linjalle en lähde, vaikka joskun mielessä käynytkin.
Tästä voisi löytyä osasyy, kun olen itse loppu niin ei ole voimia tehdä niinkuin tiedän olevan hyväksi.. Ja kun ei isän osallistumisen varaan voi mitään laskea, koen olevani ahdistettu selkä seinää vasten.

 

Aika omituista, ettei neuvola voi muuten auttaa kuin tekemällä lastensuojeluilmoituksen?! Eikö neuvola voisi ottaa teidät vastaan tai tulla teille käymään ja seurata lapsia jonkin aikaa? Silloin hän voisi ehkä nopeuttaa pääsyä perheneuvolaan. Jostain syystä lapset ovat saaneet vallan talossa, mutta neuvola voisi auttaa sinua saamaan vallan takaisin. Kun luin tuon tekstisi, en yhtään ihmettele, että haluaisit vain kävellä ulos ovesta :hug: Mutta ei tilanne ole vielä menetetty! Teidän vaan pitäisi oikeasti saada sitä apua jostain.

 

Saraldoa peesin kans..

 

kuule..anteeks nyt vaan, mutta olipa "ihana" lukea, että jollain muullakin on yhtä eläväiset ja kekseliäät lapset kuin mulla!!! niinku olis mun kirjottamaa ollu!!! paitsi meillä isäntä osalistuu perhe elämään, ja lapset on tyttö ja poika, mutta muuten sama meininki!!! :/

"Lohduttavaa" kuulla!

 

Onks teidän lelut iän mukaisia?

Itse sain melko opetuksen viime viikolla kun esikoinen 4v sai ekat pikku legot ja on istunut niiden kanssa näpertelemässä tuntuja (ihan oikeesti) keittiön pöydän ääressä joka päivä. Oli niitä kysellyt aiemminkin mutta mää aattelin, että onhan meillä laatikko tolkulla Duploja rakentakoot niillä... Onneks on just tulossa 5v synttärit ja meillä on toivelistalla kaikennäköistä "isoille pojille" suunnattua lelua...

Ja meillä on kaikki kynät ym tuhoa aiheuttavat piilossa korkealla, joita saa vaan aikuisen valvonnassa.

Ja sitten tosi tiukat säännöt. Ja kyllä mää silti joudun mun äänijänteitä korottamaan usein.
Tsemppiä!

 

Vanhempi 6v ja pienempi 4v. ja tämmösiä ne on olleet ikänsä. Kaikki keinot on käytetty. Ei tämmöstä jaksa..

meillä on just samanikäiset...
se meni ohi tässä vähän aikaa sitten..
neideillä aukes korvat ja osaavat joskus käyttäytyäkkin..
tiedän kyllä miltä susta tuntuu..
mä olin kans viime kesänä valmis lähtemään eri osoitteeseen
:hug:

 

Selkeet ja tiukat rajat ja päivärytmi vois auttaa.
Pöydän ääressä piirretään ja äidin valvoesssa. Kynät on äidin takana, ei lapsilla jos kerran ei osaa piirtää nätisti.
Leikitään vaan yhdellä lelulla kerrallaan ja uusia ei saa ennenkun vanhat korjataan.
Kirjoita vaikka säännöt isolle paperille että muistat ne myös itse.
Hyvästä käytöksestä myös heti palkinto eikä vasta viikon päästä.
Motivoi lasta hieman paremmin....

Selkeät rajat kyllä on, aina ollutkin, ja jos jotakin uhataan niin se myös pitää. Selkäsauna-linjalle en lähde, vaikka joskun mielessä käynytkin.
Tästä voisi löytyä osasyy, kun olen itse loppu niin ei ole voimia tehdä niinkuin tiedän olevan hyväksi.. Ja kun ei isän osallistumisen varaan voi mitään laskea, koen olevani ahdistettu selkä seinää vasten.

saatko yhtään itelles aikaa? Edes jonkin televisio-ohjelman verran ? Tai luetko? oma nuppi tarvii kans vapaata . :| onko isovanhempia tms tutuja ketkä vois kattoo likkoja hetken silloin tällöin ett pääsisit itekses vaikka kävelemään?

 

Veikkaisin kyllä, että sun suurin ongelma ei ole ne lapset, vaan se osallistumaton isä ja oman ajan puute. Saisi meistä kenen tahansa hyppimään seinille. Asuuko se isä teidän kanssa kuitenkin samassa taloudessa?

Meillä vilkas kohta 5 v poika ja tiedän miltä tuntuu kun koko ajan vaan uhmataan ja uhmataan. Onneksi nuorempi on vielä niin nuori, ettei lähde vanhemman touhuihin mukaan.

Iso hali ja paljon voimia pikku-termiittien kanssa!

 

Ja kyllä, isompi on esikoulussa, ja pienempi käy kerhossa kolmesti viikossa. Kun ovat "yksinään" ovat paaaljon rauhallisempia ja yhteisstyökin sujuu. Joukon jatkona on myös vauva, eli kotiäitinä olen. Töihinpaluu häämöttää jo, mutta pelkään entistä enemmän oman jaksamisen puolesta kun pitäis tämä jaksaa raskaan työn lisäksi..

Ja todella neuvolantäti, joka muuten on todella ihana, sanoi ettei heillä muita keinoja ole. Rahavarat on supistettu niin pieneen. Ei hänen syytään suoranaisesti. Perheneuvolaan olen kyllä ajatellut soittaa, sinnekin voi olla vaan kuukausien jonot. Tällä paikkakunnalla on unohdettu täysin ennaltaehkäisevä perhetyö, sitten puututaan kyllä hanakasti kun jo tapahtuu..

 

Mene töihin ja vie lapset päiväkotiin. Pelasti minunkin mielenterveyden.

Mä olin ihan tosissani tämän kanssa. Oletko harkinnut?

 

Mene töihin ja vie lapset päiväkotiin. Pelasti minunkin mielenterveyden.

Mä olin ihan tosissani tämän kanssa. Oletko harkinnut?

tuossa edellä oli asiasta.

 

Ja kyllä isä asuu samaa taloutta, eli käy täällä nukkumassa ja syömässä ja lojumassa sohvalla. Omasta mielestään osallistuu, kun minä ensin käsken. Enkä mä haluais aikuista miestä komennella kuin lasta. Omaa aikaa minulla on silloin kun mummo tai pappa ottaa isompia yhden tai molemmat, ja pienin nukkuu. Pieni ei ole ollut missään hoidossa vielä yhtäkään yötä. Ei, minulla ei ole omaa aikaa, kaiken teen lasten ehdoilla/niiden kanssa. Eikä omia harrastuksia, koska ei koskaan tiedä onko mies ylitöissä/ylimääräisissä hommissa, enkä haluaisi elämääni mummojen ja pappojen varaan rakentaa.

 

ja haloo, sie et oo hirviöäiti B) :hug: :flower: jaksamisellesi tähän asti!
Onko miehesi tietoinen tilanteesta ja silti ei tee mitän? vai oletko päättänyt suoriutua itse kun kotona olet?

 

Ja kyllä, isompi on esikoulussa, ja pienempi käy kerhossa kolmesti viikossa. Kun ovat "yksinään" ovat paaaljon rauhallisempia ja yhteisstyökin sujuu. Joukon jatkona on myös vauva, eli kotiäitinä olen. Töihinpaluu häämöttää jo, mutta pelkään entistä enemmän oman jaksamisen puolesta kun pitäis tämä jaksaa raskaan työn lisäksi..

Ja todella neuvolantäti, joka muuten on todella ihana, sanoi ettei heillä muita keinoja ole. Rahavarat on supistettu niin pieneen. Ei hänen syytään suoranaisesti. Perheneuvolaan olen kyllä ajatellut soittaa, sinnekin voi olla vaan kuukausien jonot. Tällä paikkakunnalla on unohdettu täysin ennaltaehkäisevä perhetyö, sitten puututaan kyllä hanakasti kun jo tapahtuu..

Soita sinne neuvolaan. Ei se varmasti pahaa tee puhua ammattilaisen kanssa vaikkei heti saisi aikaa. Teidän tilanne kuulostaa just siltä että tarttet apua selviämiseen ja omaa lepoa. Mutta ei toivottomalta.

 

Sun pitäis päästä yksin viikonlopuksi jonnekin. Isä ei taida oikein tietää, kuin raskasta noiden lasten kanssa on olla, kun on enimmäkseen töissä? Mutta jos joutuisi olemaan yhdenkin viikonlopun lasten kanssa keskenään, niin voi olla, että perspektiivi muuttuisi. Mäkään en haluaisi jaella täällä tehtäviä aikuiselle ihmiselle, mutta olen huomannut, että muu ei välttämättä toimi. Mun mies juuri yhtenä päivänä sanoi, että "älä oleta mitään vaan sano suoraan, mitä haluat".

 

Ja kyllä isä asuu samaa taloutta, eli käy täällä nukkumassa ja syömässä ja lojumassa sohvalla. Omasta mielestään osallistuu, kun minä ensin käsken. Enkä mä haluais aikuista miestä komennella kuin lasta. Omaa aikaa minulla on silloin kun mummo tai pappa ottaa isompia yhden tai molemmat, ja pienin nukkuu. Pieni ei ole ollut missään hoidossa vielä yhtäkään yötä. Ei, minulla ei ole omaa aikaa, kaiken teen lasten ehdoilla/niiden kanssa. Eikä omia harrastuksia, koska ei koskaan tiedä onko mies ylitöissä/ylimääräisissä hommissa, enkä haluaisi elämääni mummojen ja pappojen varaan rakentaa.

kuulostaa tutulta...vuosien takaa. yritä löytää sellaista lapsien kanssa tekemistä mistä saat itsekin jotain.
meillä onneksi kunnon keskustelu avasi miehen osallistumaan arkeen. tietty vaikutti sekin että jäi työttömäksi ja mie menin töihin.

 

Ja kyllä, isompi on esikoulussa, ja pienempi käy kerhossa kolmesti viikossa. Kun ovat "yksinään" ovat paaaljon rauhallisempia ja yhteisstyökin sujuu. Joukon jatkona on myös vauva, eli kotiäitinä olen. Töihinpaluu häämöttää jo, mutta pelkään entistä enemmän oman jaksamisen puolesta kun pitäis tämä jaksaa raskaan työn lisäksi..

Ja todella neuvolantäti, joka muuten on todella ihana, sanoi ettei heillä muita keinoja ole. Rahavarat on supistettu niin pieneen. Ei hänen syytään suoranaisesti. Perheneuvolaan olen kyllä ajatellut soittaa, sinnekin voi olla vaan kuukausien jonot. Tällä paikkakunnalla on unohdettu täysin ennaltaehkäisevä perhetyö, sitten puututaan kyllä hanakasti kun jo tapahtuu..

Sitä suuremmalla syyllä sinun on saatava se mies arkeen mukaan. Et voi yksin mitenkään jaksaa.

Minun yhdellä kaverillani oli myös melkoisen osallistumaton mies, erotteli "akkojen hommat" visusti erikseen omista töistään (jotka kerrostaloasunnossa kattoi päivätyön lisäksi auton huoltoon viennin...). Heillä myös kolme lasta. Kaverini listasi viikon ajan kaikki työt mitä oli tehnyt ja löi listan miehelleen kouraan. Mies meni vähän sanattomaksi kun tämä kaverini sanoi, että teki listan, jotta näkee mistä voi lähteä karsimaan. Karsintalista oli melkoisen pitkä... Nykyisin mies osallistuu enemmän, tosin parantamisen varaa on edelleen...

 

Älä pelkää sitä töihin menoa. Se voi olla oikeasti helpotus (kuten minulla ) toki kotihommat ym. jää hiukan vähemmälle, mutta ei niitä edes jaksa ajatella =) Minä teen lyhennettyä työviikkoa ja sitten ollaan vapaapäivinä siivottu lasten kanssa. Paremmin minä tätä jaksan kun sitä että olin kotona.

 

ja haloo, sie et oo hirviöäiti B) :hug: :flower: jaksamisellesi tähän asti!
Onko miehesi tietoinen tilanteesta ja silti ei tee mitän? vai oletko päättänyt suoriutua itse kun kotona olet?

Mies on tietoinen. Tietää tasan tarkkaan mitä arki näiden kanssa on, ja on suoraan myöntänyt ettei itse pärjäis näiden kanssa kahta päivää. Tässä on viimenen puolivuotta keskusteltu asioista, ja päätetty että pitää miehelläkin tärkeysjärjestyksen muuttua. Mutta minä yksin sitten yritän muuttaa kaottista arkea, enkä vaan jaksa enää. Eroa olen miettinyt, mutta mitä se ratkaisisi? Eikä minulta riitä voimia siihenkään. Pää vaan hajoaa näitä miettiässä, ja iltaisin soimaan itseäni kun taas huusin ja raivosin...

 

Ero ei tosiaan ratkaisisi mitään muuta kuin sen, että olisit entistä enemmän yksin lasten kanssa. Nyt pitäisi vain saada tuo mies ymmärtämään tilanne ja se, ettet kestä enää.

 

Älä pelkää sitä töihin menoa. Se voi olla oikeasti helpotus (kuten minulla ) toki kotihommat ym. jää hiukan vähemmälle, mutta ei niitä edes jaksa ajatella =) Minä teen lyhennettyä työviikkoa ja sitten ollaan vapaapäivinä siivottu lasten kanssa. Paremmin minä tätä jaksan kun sitä että olin kotona.

Mahdollisuutta lyhennettyyn viikkoon ei tässä työssä ole. Ja työ on fyysisesti todella raskasta. Miten työpäivän päälle jaksan sitten samaa härdelliä???

 

saattaa olla kyse jostain lapsen kehitykseen liittyvästä ongelmasta. Kannattaa ainakin yrittää saada aika neuvolan kautta esim. toimintaterapeutille. Eivät välttämättä tahallisesti toimi lapset tuolla tavalla.

 

Ja kyllä isä asuu samaa taloutta, eli käy täällä nukkumassa ja syömässä ja lojumassa sohvalla. Omasta mielestään osallistuu, kun minä ensin käsken. Enkä mä haluais aikuista miestä komennella kuin lasta. Omaa aikaa minulla on silloin kun mummo tai pappa ottaa isompia yhden tai molemmat, ja pienin nukkuu. Pieni ei ole ollut missään hoidossa vielä yhtäkään yötä. Ei, minulla ei ole omaa aikaa, kaiken teen lasten ehdoilla/niiden kanssa. Eikä omia harrastuksia, koska ei koskaan tiedä onko mies ylitöissä/ylimääräisissä hommissa, enkä haluaisi elämääni mummojen ja pappojen varaan rakentaa.

Minun mies on yrittäjä ja päivät on toisinaan tosi pitkiä ja viikonloppuisin on paljon pois. Itse olen myös töissä. Ilmoitin miehelleni ajat, jotka olen harrastuksissani ja sanoin, että on hänen vastuullaan että lapsilla on hoitaja tuolloin. Käyn ratsastamassa keskiviikkoisin ja lauantaisin ja hevonen on oma (puolikas), joten vielä kolmannen kerran käyn lasten kanssa tallihommissa.