Hirviöäidin purkaus...

Ero ei tosiaan ratkaisisi mitään muuta kuin sen, että olisit entistä enemmän yksin lasten kanssa. Nyt pitäisi vain saada tuo mies ymmärtämään tilanne ja se, ettet kestä enää.

Ja tämänkin olen sanonut miehelle suoraan päin naamaa selvillä sanoilla. Eikä se silti tee mitään. On varmaankin jotenkin masentunut, muttei katso sen olevan sairaus vaan mielentila, joten ei hoidata itseään. Ei sitä huvita kotona mikään, remontit seisoo kesken vuosikaupalla. Sen oikeus on kait olla tekemättä un ei huvita, ja minun pitää sitten jaksaa senkin edestä.

Ja vielä sille vieraalle joka kommentoi kuka halus lapsia, tietääkseni mieskin on osallinen näiden olemassaoloon. Ja kiva jos sinä osaat ennustaa tulevaisuuden niin hyvin, että tiedät millaiseksi mies muuttuu 7vuoden ja kolmen lapsen jälkeen.

 

Älä pelkää sitä töihin menoa. Se voi olla oikeasti helpotus (kuten minulla ) toki kotihommat ym. jää hiukan vähemmälle, mutta ei niitä edes jaksa ajatella =) Minä teen lyhennettyä työviikkoa ja sitten ollaan vapaapäivinä siivottu lasten kanssa. Paremmin minä tätä jaksan kun sitä että olin kotona.

Mahdollisuutta lyhennettyyn viikkoon ei tässä työssä ole. Ja työ on fyysisesti todella raskasta. Miten työpäivän päälle jaksan sitten samaa härdelliä???

paremmin sitä jaksaa työpäivän päälle kuin että se härdelli on jatkuvaa. Minulla myös fyysisesti raskas työ ja myös erittäin stressaavaa välillä (sairaanhoitaja ) mutta siltikin jaksa paremmin kuin näitä kotipäiviä. Olen iloisempi, jaksavampi ja hermotkin paremmin hallinnassa. Tosin minun on helppo puhua, koska mieheni osallistuu 100% sti ja tekee ruokaa, siivoaa, hoitaa lapsia jne jne. työnsä lisäksi.

 

No se kyllä pitää paikkaansa, ettei koskaan voi tietää, mitä lapsiperheen elämä on, ennen kuin on itse sen kokenut. Mä en ole koskaan jaksanut näitä ihmisiä kun voivottelee, että "no olishan teidän se pitänyt tietää ennen kuin lapsia hankitte". Miten voi tietää jostain asiasta, jos ei ole ennen kokenut??

Tuo masennus on kyllä paha juttu, meillä on molemmet käyneet sen läpi. Ja miehes on kyllä väärässä. Se ei ole mielentila, vaan sairaus, johon pitäisi saada apua. Onko sulla mitään aavistusta siitä, miksi hän on masentunut? Jos se liittyy mitenkään kotioloihin, niin tuo työhön uppoutuminen varmaan auttaa häntä, mutta vain häntä.

 

Ja kyllä isä asuu samaa taloutta, eli käy täällä nukkumassa ja syömässä ja lojumassa sohvalla. Omasta mielestään osallistuu, kun minä ensin käsken. Enkä mä haluais aikuista miestä komennella kuin lasta. Omaa aikaa minulla on silloin kun mummo tai pappa ottaa isompia yhden tai molemmat, ja pienin nukkuu. Pieni ei ole ollut missään hoidossa vielä yhtäkään yötä. Ei, minulla ei ole omaa aikaa, kaiken teen lasten ehdoilla/niiden kanssa. Eikä omia harrastuksia, koska ei koskaan tiedä onko mies ylitöissä/ylimääräisissä hommissa, enkä haluaisi elämääni mummojen ja pappojen varaan rakentaa.

Minun mies on yrittäjä ja päivät on toisinaan tosi pitkiä ja viikonloppuisin on paljon pois. Itse olen myös töissä. Ilmoitin miehelleni ajat, jotka olen harrastuksissani ja sanoin, että on hänen vastuullaan että lapsilla on hoitaja tuolloin. Käyn ratsastamassa keskiviikkoisin ja lauantaisin ja hevonen on oma (puolikas), joten vielä kolmannen kerran käyn lasten kanssa tallihommissa.

Tolleen mäkin tein. Ilmotin että alotan harrastuksen tiettynä aikana viikossa ja isältä ei kysytä hoitaako sillon tai järkkääkö hoitajan. Ei sekään potkimatta meinaa hoitaa poikaa, mutta kummasti on antanu mun harrastaa viikoittain ja pärjää kyllä lapsen kanssa kun joutuu sen asian eteen. Ne miehet voi olla sellasia että asiat vaan täytyy kertoa ja laittaa tekemään.

 

Jos yhtään lohduttaa, niin meillä on lähes samanlaista. Joskus soitin sos. työhön ja kysyin mahdollisuudesta tukiperheeseenkin (oon yksinhuoltaja ja lasten isä ei tapaa lapsiaan). Ei oo mahdollista, kun emme ole lastensuojelun asiakkaita. Sanoin kyllä, et tätä menoo kohta ollaan. Perheneuvolas ollaan käyty nyt joitain kuukausia ja sieltä vaan sanotaan, et toiset lapset on vähän vilkkaampia kuin toiset. Ihan normaaleja kuulemma muuten. Ihan kiva, mut mä alan olla aika väsyny tähän ikuiseen härdelliin... Kaipa se sit jossain vaihees helpottaa. Tsemppiä!

 

Miehelä on useita syitä miksi masentunut. Mm. erittäin huono itsetunto, joka taas johtuu sairaidesta joka hänelle tuli murrosiässä. Minäkin olen yhden masennuksen läpikäynyt lääkityksineen, joka loppui kun toivuin niin hyvin, ja sitten aloinkin jo odottaa kuopusta. Voisi olla aiheellista ehkä itselläkin terapeutin pakeille taas..

Kiitokset jokaiselle asiallisesti kommentoineelle! Kyllä se tästä taas, tämä purkaus jo helpotti.

 

Tokihan lapset melskaa jos huomaavat/ vaistoavat, että äidillä on pinna kireällä ja ottaa stressiä joka asiasta.
Hellitä hieman, älä yritä olla täydellinen ja korvaamaton, kun kukaan ei ole.
Ehkä se mieskin pääsisi sitten masennuksestaan ja sohvalta ylös lasten kanssa touhuamaan kun saisi tilaa hengittää.

 

Tokihan lapset melskaa jos huomaavat/ vaistoavat, että äidillä on pinna kireällä ja ottaa stressiä joka asiasta.
Hellitä hieman, älä yritä olla täydellinen ja korvaamaton, kun kukaan ei ole.
Ehkä se mieskin pääsisi sitten masennuksestaan ja sohvalta ylös lasten kanssa touhuamaan kun saisi tilaa hengittää.

Aha. En yritä olla korvaamaton. Enkä täydellinen. Mielestäni minulla on oikeus vaatia, että noin isot lapset siivoavat omat jälkensä leikin jälkeen, tai edes kerran päivässä, ja että isäkin osallistuisi käskemättä lastensa elämään. Enkä todellakaan ahdista miestä, se menee ja tulee ja tekee lähes mitä tahtoo.