T
Tiina Tuskala
Vieras
Mittarissa 55 v, lapset siivillään. Molemmat työelämässä. Miehen juominen kiihtyy. On jokaisena vapaapäivänä enemmän tai vähemmän humalassa, korisee ja nukkuu tai sitten vaeltelee yöt ympäriinsä, pudottelee ja rikkoo tavaroita. Myös työilktoina myöhemmin juo. Rahaa kuluu kuukaudessa n. 500-600 euroa alkoholiin.
Tulipalovaara on koko ajan, hellat, uunit ja grillit punaisena.Tätä jatkunut vuosia. On aikaa kun olen nähnyt hänet selvänä kokonaisen vuorokauden.
Itse en ole kovin tervekään ja kärsin tilanteesta.Oireet pahentuneet. Kaunis puhe ei auta, uhkailu ei auta, raivoaminen ei auta. Naapurit ja ystävät eivät tiedä. Kunnon mies, he uskovat kun olen niin taitava salaamaan tätä häpeää.
Masennus hiipii kohti, olen tosi onneton.
Mies vaikuttaa fyysisesti terveeltä, samoin lääkärintarkastuksessa, jossa kertoi kaunistellun version.Jos lääkäri olisi jyrkästi kehottanut lopettamaan, sillä olisi ehkä ollut vaikutusta, mutta eihän se. Mies on auktoriteettisidonnainen. Puhuu niukasti tuntemuksistaan.
Työpaikan tilanteesta en tiedä.Työpaikkapoissaoloja ei juuri ole.
Millään en jaksaisi lähteä tilapäiskotiin ja omaa ei voi ostaa kun tämä yhteinen on myymättä, eikä ole varmaa, että vanhaa taloa kukaan huoliikaan.Vaikea saada keneltäkään apua. Kaikki haluavat olla lojaaleita, olettaisin. Lapset eivät ainakaan sekaannu, se on varmaa.
Pari koiraakin on. Mihin ne heitän? Kaikkein surkeinta on, että rakastan tätä ihmistä, haluaisin auttaa. Toki olen loukattu ja hieman katkerakin jo. On vaikeata ajatella elämää ilman häntä. On vaikeaa ajatella noin sairaan ihmisen jättämistä.
Toisaalta olen varma, että tuskin mikään auttaa. Minkäänlaista nöyryyttä ei ole, eikä anteeksi ole pyytänyt koskaan. Korkeintaan lyö leikiksi ja lupailee olemattomia.
Eniten epäilyttää omat voimavarat. Tuntuu, että en enää jaksa muuton aiheuttamaa kaaosta, jos en tätäkään. Itsemurhakin vilahtaa yhä useammin mielessä. Älkää neuvoko sossujen luo. Sinne en halua mennä.
Jotenkin olen niin jämähtänyt, että en tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Toinen pieni kotikin olisi, mutta siinä on vuokralainen.Silti jäisin taloudellisestikin aika ahtaalle.
Olen kuin eläin ahtaassa kopissa, en osaa enää mennä mihinkään suuntaan. Pyörin ajatuksineni ympyrää.Me taidamme olla mielenterveyspotilaita molemmat.
Tulipalovaara on koko ajan, hellat, uunit ja grillit punaisena.Tätä jatkunut vuosia. On aikaa kun olen nähnyt hänet selvänä kokonaisen vuorokauden.
Itse en ole kovin tervekään ja kärsin tilanteesta.Oireet pahentuneet. Kaunis puhe ei auta, uhkailu ei auta, raivoaminen ei auta. Naapurit ja ystävät eivät tiedä. Kunnon mies, he uskovat kun olen niin taitava salaamaan tätä häpeää.
Masennus hiipii kohti, olen tosi onneton.
Mies vaikuttaa fyysisesti terveeltä, samoin lääkärintarkastuksessa, jossa kertoi kaunistellun version.Jos lääkäri olisi jyrkästi kehottanut lopettamaan, sillä olisi ehkä ollut vaikutusta, mutta eihän se. Mies on auktoriteettisidonnainen. Puhuu niukasti tuntemuksistaan.
Työpaikan tilanteesta en tiedä.Työpaikkapoissaoloja ei juuri ole.
Millään en jaksaisi lähteä tilapäiskotiin ja omaa ei voi ostaa kun tämä yhteinen on myymättä, eikä ole varmaa, että vanhaa taloa kukaan huoliikaan.Vaikea saada keneltäkään apua. Kaikki haluavat olla lojaaleita, olettaisin. Lapset eivät ainakaan sekaannu, se on varmaa.
Pari koiraakin on. Mihin ne heitän? Kaikkein surkeinta on, että rakastan tätä ihmistä, haluaisin auttaa. Toki olen loukattu ja hieman katkerakin jo. On vaikeata ajatella elämää ilman häntä. On vaikeaa ajatella noin sairaan ihmisen jättämistä.
Toisaalta olen varma, että tuskin mikään auttaa. Minkäänlaista nöyryyttä ei ole, eikä anteeksi ole pyytänyt koskaan. Korkeintaan lyö leikiksi ja lupailee olemattomia.
Eniten epäilyttää omat voimavarat. Tuntuu, että en enää jaksa muuton aiheuttamaa kaaosta, jos en tätäkään. Itsemurhakin vilahtaa yhä useammin mielessä. Älkää neuvoko sossujen luo. Sinne en halua mennä.
Jotenkin olen niin jämähtänyt, että en tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Toinen pieni kotikin olisi, mutta siinä on vuokralainen.Silti jäisin taloudellisestikin aika ahtaalle.
Olen kuin eläin ahtaassa kopissa, en osaa enää mennä mihinkään suuntaan. Pyörin ajatuksineni ympyrää.Me taidamme olla mielenterveyspotilaita molemmat.