Hiippailin puoli yötä ympäriinsä...

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Mies oli töissä ja olin yksin vauvan, koiran ja kissojen kans. Nukahin ja heräsin ko koira murisi hiljaa. Aattelin eka että kissojen kans jotaki värkkää ja nakkasin kissat pihalle. Mutko se murina jatku ja se alko hiiviskellä ympäriinsä niin aloin sitte mieki. Ko olin ihan varma että jossaki ikkunan takana joku tyyppi kyttää minua... :$

Pelko persiissä hiippailin ja kurkin joka ikkunasta varovasti ulos ja ko koira rauhottu niin mieki rauhotuin istumaan sohvalle. Selkä tikkusuorana ja kuuntelin. Ja kuulin tietenki vaikka mitä rapinoita ja raksahuksia. Piti sitte soittaa ukolle töihin ja se sai minut niin rauhalliseksi että uskalsin sänkyyn takas... Ja se pirun koira alotti TAAS sen murinan!
Käppäili ympäri taloa ja örisi menemään ja mie tutisin peiton alla ja ko totesin että ennää tunti siihen että mies tullee niin uskalsin nousta ja lähin taas hiiviskelemään ikkunoihin... Mittään ei näkyny ja koiraki katto minua ko hullua. Päästin sen sitte vartti ennen miehen tuloa mettään aamupissalle ja alko jo kuulua lintujen titityytäki ja voi sitä onnea ko ukko hurautti autollansa pihhaan! :xmas:

En jää ennää yksin kotia. Ainakkaan jos koira on paikalla.
 
Mulla kans öisin yksin ollessani iskee kauhee luulosairaus päälle. Kuulen kaikenmaailman eskomöröt ja kuvitelen kaikkea :D Muistanko ihan väärin mut oliko sulla koirapelkoa? Ootko päässy yli pahimmasta pelosta vai onko teillä joku ihana pentupallero mitä ei tarvitse pelätä? :)
 
Meillä koira murisee ihan ihme asioille välillä. Jos jossain kaukana ukkostaa alkaa murisemaan, monesti jo ennenkuin rintama on niin lähellä, että itse kuulisin. Kun ukkosrintama on päällä ei välitä yhtään.
Nyt helteet on lämmittänyt talon seinää ja rakenteita ja yöllä kun talo jäähtyy, ilmeisesti rakenteet pitää jotain pientä ääntä. Koska käy tuota auringon puoleiselle seinälle murisemassa.

Ei tuon otuksen aivoituksista aina tiedä...
 
Meillä ei koirat sisällä murise tai rähjää, mutta naapurin mummo on paha juttu nuoremmalle koirulille. Kun täti tulee kukkia kastelemaan, sille on pakko murista ja tuijottaa...ja kuitenkin sitten menee puskan raosta nuuhkimaan kun se mummeli alkaa höpöttämään koiralle... =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja plop:
Mulla kans öisin yksin ollessani iskee kauhee luulosairaus päälle. Kuulen kaikenmaailman eskomöröt ja kuvitelen kaikkea :D Muistanko ihan väärin mut oliko sulla koirapelkoa? Ootko päässy yli pahimmasta pelosta vai onko teillä joku ihana pentupallero mitä ei tarvitse pelätä? :)

Joo on koirapelko yhä vieläki mut alun kankeuden jälkeen en ole tätä meijän karvapalloa ennää pelänny. Se tottelee minua, ja on niin ylitsevuotavaisen kiltti ja rauhallinen (paitsi sillon ko ukko kiihyttää sen leikeissä ylienergiseksi ) ja muutenki minusta tuntuu että tuo koira jotenki vaistoaa sen että sen pittää olla minun kans äärettömän rauhassa. Mie olen muutenki säikky ihminen niin heti jos arvon haukku päästää äänen mie hyppään kattoon :snotty:
 
Mies mulle yöllä puhelimessa selitti just tuota että ko ollu lämmin päivä ja yöllä viilenee niin talo vähän elää ja kuuluu ääniä ja koirasta selitti että se luultavasti luuli että meillä on joku salapoliisihomma menossa ja alko vain leikkimään minun mukana. Ja ko lopetin niin se murisemalla sai minut uuestaan liikkeelle. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja plop:
Mulla kans öisin yksin ollessani iskee kauhee luulosairaus päälle. Kuulen kaikenmaailman eskomöröt ja kuvitelen kaikkea :D Muistanko ihan väärin mut oliko sulla koirapelkoa? Ootko päässy yli pahimmasta pelosta vai onko teillä joku ihana pentupallero mitä ei tarvitse pelätä? :)

Joo on koirapelko yhä vieläki mut alun kankeuden jälkeen en ole tätä meijän karvapalloa ennää pelänny. Se tottelee minua, ja on niin ylitsevuotavaisen kiltti ja rauhallinen (paitsi sillon ko ukko kiihyttää sen leikeissä ylienergiseksi ) ja muutenki minusta tuntuu että tuo koira jotenki vaistoaa sen että sen pittää olla minun kans äärettömän rauhassa. Mie olen muutenki säikky ihminen niin heti jos arvon haukku päästää äänen mie hyppään kattoon :snotty:

Minkä rotuinen koiruus? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja plop:
Mulla kans öisin yksin ollessani iskee kauhee luulosairaus päälle. Kuulen kaikenmaailman eskomöröt ja kuvitelen kaikkea :D Muistanko ihan väärin mut oliko sulla koirapelkoa? Ootko päässy yli pahimmasta pelosta vai onko teillä joku ihana pentupallero mitä ei tarvitse pelätä? :)

Joo on koirapelko yhä vieläki mut alun kankeuden jälkeen en ole tätä meijän karvapalloa ennää pelänny. Se tottelee minua, ja on niin ylitsevuotavaisen kiltti ja rauhallinen (paitsi sillon ko ukko kiihyttää sen leikeissä ylienergiseksi ) ja muutenki minusta tuntuu että tuo koira jotenki vaistoaa sen että sen pittää olla minun kans äärettömän rauhassa. Mie olen muutenki säikky ihminen niin heti jos arvon haukku päästää äänen mie hyppään kattoon :snotty:

Minkä rotuinen koiruus? :)

Saksanpaimenkoira.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Ja joku vielä ihmettelee miksi jotkut ( mä mukaanlukien ) haluaa asua vain kerrostalossa :D

Kyllä mie onnistuin kerrostalossaki pelkäämään, tosin siihen aikaan mulla saatto olla ihan oikeat syytki pelätä henkeni eestä :whistle: Elämä ko oli mitä oli... Ja pari kertaa pelot toteutuki. Vieläkö taloyhtiö on sellanen että sielä kaikki huolehtii vain omista asioista, paitsi alakerran mummelit kyllä huolehti juoruamisesta, niin ei sielä paljoa apua saanu jos hätä oliki.
 
Tuo on niin inhottavaa. Mä aina sähisen koiralle, et:"hilijaa, ei siellä mittään oo.":D Itseäni oikeasti sillä lohdutan.
Kerran meinasin kuolla sydäriin kun olin lasten kans yksin yöllä ja yht'äkkiä kuulu kauhee ryminä ja koira nous kauheeseen metakkaan. Vanhempi pojistakin heräsi ja sano et mä meen kattomaan. No en päästäny, vaan menin itse. Meijän naulakon päältä olevalta hyllyltä oli kaikki korit tullu alas, vieläkään en tiiä miten mutta jäi unet sinä yönä vähiin.
Onneks mies ei enää oo yötöissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuuulis:
Tuo on niin inhottavaa. Mä aina sähisen koiralle, et:"hilijaa, ei siellä mittään oo.":D Itseäni oikeasti sillä lohdutan.
Kerran meinasin kuolla sydäriin kun olin lasten kans yksin yöllä ja yht'äkkiä kuulu kauhee ryminä ja koira nous kauheeseen metakkaan. Vanhempi pojistakin heräsi ja sano et mä meen kattomaan. No en päästäny, vaan menin itse. Meijän naulakon päältä olevalta hyllyltä oli kaikki korit tullu alas, vieläkään en tiiä miten mutta jäi unet sinä yönä vähiin.
Onneks mies ei enää oo yötöissä.

Mieki muistan nuorempana tyttönä ko en vielä ees koiria pelänny ja oltiin kaverin kanssa kahestaan sen kotona yötä ja yhtäkkiä kuulu sellanen lasin helähys, siis niinku ikkuna ois menny rikki ja niitten koira nosti kauhean mellakan, oltiin aivan totaalisen kauhuissaan ja kiljuttiin ko mielipuolet, tietenki luultiin että joku murtovaras tullee ja meän kiljumisesta se koira sai lissää vettä myllyyn ja sekos ihan täysin :laugh:

Siinä ko sitte saatiin rauhotettua ittemmä ja koira ja todettiin ettei oo varkaita näkyny vieläkkään, lähettiin kiertään taloa ympäri ja todettiin että eteisessä oli sellanen pyöreä lampunkupoli tippunu lattialle, joka oli kiveä ja kyllähän siitä tietenki ihan makeat sälähykset kuulu...
Isänsä oli edellispäivänä vaihtanu lampun siihen ja laittanu kai huonosti sen kupolin kiinni ja tipahtihan se sitte sieltä. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ottaa päähän:
Oisit heittäny prkl sen koiran ulos. Tai ittes. Minkätakia kissat ansaitsee tulla ulosheitettäviksi?

Koska ne olis halunnu illalla sinne muutenki mut en päästäny. Niillä on autotallissa oma lämmin paikka missä ne viihtyy paremmin ko täällä talon sisällä, käyvät täällä yleensä vaan syömässä ja viihyttämässä minua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuuulis:
Tuo on niin inhottavaa. Mä aina sähisen koiralle, et:"hilijaa, ei siellä mittään oo.":D Itseäni oikeasti sillä lohdutan.
Kerran meinasin kuolla sydäriin kun olin lasten kans yksin yöllä ja yht'äkkiä kuulu kauhee ryminä ja koira nous kauheeseen metakkaan. Vanhempi pojistakin heräsi ja sano et mä meen kattomaan. No en päästäny, vaan menin itse. Meijän naulakon päältä olevalta hyllyltä oli kaikki korit tullu alas, vieläkään en tiiä miten mutta jäi unet sinä yönä vähiin.
Onneks mies ei enää oo yötöissä.

Mieki muistan nuorempana tyttönä ko en vielä ees koiria pelänny ja oltiin kaverin kanssa kahestaan sen kotona yötä ja yhtäkkiä kuulu sellanen lasin helähys, siis niinku ikkuna ois menny rikki ja niitten koira nosti kauhean mellakan, oltiin aivan totaalisen kauhuissaan ja kiljuttiin ko mielipuolet, tietenki luultiin että joku murtovaras tullee ja meän kiljumisesta se koira sai lissää vettä myllyyn ja sekos ihan täysin :laugh:

Siinä ko sitte saatiin rauhotettua ittemmä ja koira ja todettiin ettei oo varkaita näkyny vieläkkään, lähettiin kiertään taloa ympäri ja todettiin että eteisessä oli sellanen pyöreä lampunkupoli tippunu lattialle, joka oli kiveä ja kyllähän siitä tietenki ihan makeat sälähykset kuulu...
Isänsä oli edellispäivänä vaihtanu lampun siihen ja laittanu kai huonosti sen kupolin kiinni ja tipahtihan se sitte sieltä. :saint:

:laugh:
Meilläkin tuo koira sekoaa jos ite nousee sängystä ja lähtee kiertämään taloa..
Murisee ja juoksentelee ympäriinsä.
 

Yhteistyössä