Hiihtämisen ihanuus

[uupunut...]

Tossa toisessa ketjussa jo vähän sivusinkin tätä asiaa...Siis voi elämän kevät miten hankalalle itse hiihtäminen tuntui. Olen joskus vuonna yks ja kaks ollut liikuntaluokilla ja meillä oli 5 tuntia viikossa aina talvella hiihtoa. Nyt aikaa siitä on kulunut kohta parikymmentä vuotta ja tänään into oli kovempi kuin taito...Oletteko te kokeilleet näin kypsemmällä iällä sitä ja onko se lähtenyt siitä sujumaan vai mätäneekö sukset vinttiin?

 

[vuh]

Mä olin koulussa AINA viimeinen hiihtokilpailuissa, siis ihan persiistä hiihtäjänä. Mutta rupesin uudelleen hiihtämään kolmekymppisenä ja se on ollut ihanaa!! On saanut mennä omaan tahtiin eikä kukaan hikipinko (!) oo hengittänyt niskaan. Mahtavaa liikuntaa matalalla sykkeellä, saa olla luonnossa, saa aurinkoa! t. nimim. Käännynnäinen B)

 

[kangasajuruoho]

Joo. Kolme vuotta mulla on taas ollut sopivat sukset, mutta pariin kertaan per talvi on harrastus jäänyt...

Kun ei ole lunta! |O

Ja onhan se aluksi vähän hankalaa aina. :ashamed:

 

[Kränä]

Mä sain kammon koulun pakko hiihtämisestä ja olin monta vuotta hiihtämättä. Nyt oon parina talvena hiihdelly omaan tahtiin, nousin suksille ku latu menee talon vierestä ja äitini toi mulle vehkeet B) Huomasin sen hyväksi laihdutus menetelmäksi ja nyt sitte käyn 2-5krt viikossa hiihtämässä, ihan omaksi huviksi ja kuntoilun kannalta Ja jopa mietin uusien suksien ostamista että eipä oo päässy vehkeet mätänee mulla ainakaa-

Tsemppiä vaan muillekkin joilla lunta riittää!