Hienoa, suuri yleisö alkaa tajuta, että päivähoito-oikeutta on PAKKO rajata!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiedostava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="kahden äiti";30606574]Olet ap todella naiivi, jos kuvittelet, että hoitoryhmiä tullaan pienentämään. Supistukset toteutetaan päiväkoteja lakkauttamalla. Sama suuntaus on jo alkanut ja näkyy hyvin varsinkin koulun puolella. Pidentyneet matkat eivät helpota kenenkään elämää.[/QUOTE]

Näin. Päivähoito-oikeutta ei olla rajaamassa lasten edun, vaan säästöjen takia. Ja niitä säästöjä tulee, kun päiväkoteja laitetaan kiinni, ei siitä että ryhmäkokoja pienennetään.

Täällä oli paikallislehdessä eilen juttu asiaan liittyvistä tilastoista: valtakunnallisesti Suomessa on ns. virikehoidossa 3% päivähoitolapsista, eli niin että toinen tai molemmat vanhemmat on kotona. Ja näistäkin osalla voi olla kuntoutuksellisia syitä. Kuinka paljon esim. ap:n lasten päivähoitoryhmä pienenee, jos sieltä poistetaan 3% lapsista? :D
 
perusteet on tietysti määriteltynä lakimuutoksessa ja sen perusteluissa

viranomaiset (eli soskun täitsyt) sitte tulkitsee

Ei saisi minusta niin korkean kynnyksen takana olla avun saanti, että lasu-ilmoitus pitäisi itsestään tehdä. Monet kun kokee lastensuojelun niin negatiivisesti, ettei tosiaan uskalla sieltä apua pyytää vaikka tarve olisi kova, kun pelätään että avun sijaan tai lisäksi joutuu jatkuvan tarkkailun alle ja syntyy jopa huostaanottouhka.

Toisekseen lastensuojelulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin arvioida, kuka äiti on niin väsynyt/masentunut, että isomman sisaruksen päivähoito on perusteltua.

Että jos joku kynnys tulee, sen pitäisi minusta olla matala. Eli päivähoitopaikan voisi saada vaikka neuvolan terkan lausunnolla, ilman että varsinaisten lastensuojeluviranomaisten täytyy kaikkia tapauksia tutkia.
 
Mielestäni päivähoitoa tulisi saada vain sosiaalisista syistä mikäli hoidon tarve johtuu muusta kuin työstä tai opiskelusta. Ja hyvin tulisi olla myös perusteltua tuen tarve. Uusi vauva perheessä ei ole mikään syy käyttää hyväkseen Suomen halpaa päivähoitoa.
 
[QUOTE="Jenis";30606909]Näin. Päivähoito-oikeutta ei olla rajaamassa lasten edun, vaan säästöjen takia. Ja niitä säästöjä tulee, kun päiväkoteja laitetaan kiinni, ei siitä että ryhmäkokoja pienennetään.

Täällä oli paikallislehdessä eilen juttu asiaan liittyvistä tilastoista: valtakunnallisesti Suomessa on ns. virikehoidossa 3% päivähoitolapsista, eli niin että toinen tai molemmat vanhemmat on kotona. Ja näistäkin osalla voi olla kuntoutuksellisia syitä. Kuinka paljon esim. ap:n lasten päivähoitoryhmä pienenee, jos sieltä poistetaan 3% lapsista? :D[/QUOTE]

Mulla ei ole hajuakaan, paljonko Suomessa tällä hetkellä on alle kouluikäisiä lapsia. Mutta jos leikitään, että niitä on vaikka 100 000, niin 3 % siitä on 3000. JOS perhe maksaa täydet päivähoitomaksut, tulee julkisia menoja kunnalle maksamaan ymmärtääkseni jotain viidensadan ja tuhannen euron väliltä per lapsi per kuukausi. Jos tuosta ottaa summamutikassa puolesta välistä arvion, niin vuodessa turhia kuluja tulee 3000 x 750€ x 11kk. Luku on melkosen iso vuodessa, vaikka mun arviot olis reilusti yläkanttiin todellisuuteen verrattuna. Montakohan sairaanhoitajan kuukausipalkkaa sillä rahalla makselis..?
 
Subjektiivisuutta sinänsä minusta on hankala rajata, parempi olisi poistaa se kokonaan ja päivähoidon tarpeen arvio joku muu kuin vanhemmat ehkä nykyistä tarkempien hakemusten perusteella.

Joo, tämä hoidontarpeen perustelu hakemuksissa voisi olla hyvä ratkaisu. Tosin säilyttäisin oikeuden subjektiivisenä jos hoidon tarve perustuu työssäkäyntiin tai opiskeluun. Ettei sentään voitaisi lähteä sille linjalle, että arvioitaisiin voivatko vanhemmat hoidattaa lapset vaikka isovanhemmilla tai maksaa hoitajan kotiin. Saati siihen, että kunta voisi kieltäytyä tarjoamasta hoitopaikkaa pelkästään resurssipulaan vedoten, vaikka hoito on välttätöntä jotta vanhemmat pääsee töihin. Samoin subjektiivinen oikeus pitää tietysti olla, jos lastensuojeluviranomaiset katsoo päivähoidon sopivaksi lastensuojelulliseksi tukitoimeksi. Tai no tässä tapauksessahan vanhemmalla on suorastaan velvollisuus lapsi päivähoitoon viedä.

Mutta nämä kiistanalaiset tapaukset voitaisiin ratkaista niin, että hoidon tarve pitäisi päivähoitohakemuksessa perustella, mahdolliset lääkärintodistukset, neuvolan lausunto yms. mukaan liittäen. Kunnalle jäisi harkintavaltaa päättää, missä tapauksissa hoitopaikka myönnetään ja miten hakemukset priorisoidaan.

Yli 4-vuotiaille pitäisi minusta turvata mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa, mutta kunta voisi järjestää tämän tarjomalla vaikka kerho- tai leikkipuistotoimintaa, perhekerhoja tai avoimen päiväkodin kotona olevien vanhempien käyttöön. Jos kunnalla ei olisi tarjota mitään tällaista kevyempää palvelua, tulisi myöntää osa-aikainen hoitopaikka yli 4-vuotialle. Työttömyyden aikainen päivähoito voisi mennä vaikka niin, että ensimmäiset 3 kk työttämäksi jäännin jälkeen hoito saisi jatkua entisellään (kiivain työnhakuvaihe sijoittuu usein tähän jaksoon ja monet pian uudestaan työllistyykin, joten lapsen turhaa pomputtelua tulisi välttää), mutta sen jälkeen hoidontarve pitäisi erikseen perustella ja ratkaistaisiin tapauskohtaisesti, saako lapsi jatkaa vaikka osa-aikahoidossa senkin jälkeen.
 
Kirjoitan tähän nyt lyhyen kommentin vaikka töissä olenkin. Minulla on kaksi pientä lasta ja olen tällä hetkellä töissä. Työpaikallani on useita kertoja vuodessa ollut yt-neuvotteluita, tähän asti olen aina saanut jatkaa työtehtävissäni. Lapsillani on päivähoitopaikka perhepäivähoidossa ja aivan ihana hoitaja.

Jos minä nyt seuraavalla kierroksella joudun olemaan yksi niistä joiden työt loppuvat, se tarkoittaisi meillä sitä että myös lapset menettävät päivähoitopaikkansa ja kaverinsa. Ihan pieniä lapsia täällä näkee puistoissa päivisin äitiensä kanssa, mutta 3-5v vuotiaat ovat melko suurelta osalta päivähoidossa. On toki kerran viikossa mahdollisuus osallistua kerhotoimintaan.

Tietääkö kukaan millaiselta se työttömyys perheessä tuntuu? Että se että toinen vanhemmista menettää työpaikan voi aiheuttaa taloushuolia, unettomia öitä ja masennusta. Vaikka työttömänä oli mies enkä minä, se vaikutti koko perheen elämään.

Ei työttömyys ole mitään jatkuvaa lomaa jossa ollaan vapaita kuin taivaan lintuset. Ei ehkä ole työmurheita, mutta voi olla koko joukko muunlaisia. Riittääkö rahat, mistä uusi työpaikka, millä maksetaan tässä kuussa laskut, entä ne sukset lapselle.

Toisen vanhemman kotonaoloon voi olla myös joku muu syy kuin työttömyys. Sairaus. Kuten syöpä. Lonkkaleikkaus. Masennus. Alkoholiongelmia. Huumeongelmia.

Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin, ei rahaongelmiin eikä siihen onko näillä työpaikkaa tai ei. Minusta osa-aikainen päivähoitopaikka on lapsen subjektiivinen oikeus. Jos näistä lapsista säästetään, niin tuleeko heistä koskaan työssäkäyviä veronmaksajia?

Mutta ne äidit jotka vievät isomman hoitoon kun pienempi lapsi on syntynyt pitäisi saada ajattelemaan asiaa vielä uudelleen. Kuntien pitäisi järjestää avointa päiväkotitoimintaa ja jonkinlaisia lapsiparkkeja johon voi lapsen viedä muutaman tunnin ajaksi asioiden hoitamisen takia, maksusta. Koska kaikilla nyt yksinkertaisesti ei ole tukiverkostoa joka ottaisi sen lapsen hoitoon vaikka nyt työpaikkahaastattelun ajaksi.
 
[QUOTE="vieraana";30606988]Kirjoitan tähän nyt lyhyen kommentin vaikka töissä olenkin. Minulla on kaksi pientä lasta ja olen tällä hetkellä töissä. Työpaikallani on useita kertoja vuodessa ollut yt-neuvotteluita, tähän asti olen aina saanut jatkaa työtehtävissäni. Lapsillani on päivähoitopaikka perhepäivähoidossa ja aivan ihana hoitaja.

Jos minä nyt seuraavalla kierroksella joudun olemaan yksi niistä joiden työt loppuvat, se tarkoittaisi meillä sitä että myös lapset menettävät päivähoitopaikkansa ja kaverinsa. Ihan pieniä lapsia täällä näkee puistoissa päivisin äitiensä kanssa, mutta 3-5v vuotiaat ovat melko suurelta osalta päivähoidossa. On toki kerran viikossa mahdollisuus osallistua kerhotoimintaan.

Tietääkö kukaan millaiselta se työttömyys perheessä tuntuu? Että se että toinen vanhemmista menettää työpaikan voi aiheuttaa taloushuolia, unettomia öitä ja masennusta. Vaikka työttömänä oli mies enkä minä, se vaikutti koko perheen elämään.

Ei työttömyys ole mitään jatkuvaa lomaa jossa ollaan vapaita kuin taivaan lintuset. Ei ehkä ole työmurheita, mutta voi olla koko joukko muunlaisia. Riittääkö rahat, mistä uusi työpaikka, millä maksetaan tässä kuussa laskut, entä ne sukset lapselle.

Toisen vanhemman kotonaoloon voi olla myös joku muu syy kuin työttömyys. Sairaus. Kuten syöpä. Lonkkaleikkaus. Masennus. Alkoholiongelmia. Huumeongelmia.

Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin, ei rahaongelmiin eikä siihen onko näillä työpaikkaa tai ei. Minusta osa-aikainen päivähoitopaikka on lapsen subjektiivinen oikeus. Jos näistä lapsista säästetään, niin tuleeko heistä koskaan työssäkäyviä veronmaksajia?

Mutta ne äidit jotka vievät isomman hoitoon kun pienempi lapsi on syntynyt pitäisi saada ajattelemaan asiaa vielä uudelleen. Kuntien pitäisi järjestää avointa päiväkotitoimintaa ja jonkinlaisia lapsiparkkeja johon voi lapsen viedä muutaman tunnin ajaksi asioiden hoitamisen takia, maksusta. Koska kaikilla nyt yksinkertaisesti ei ole tukiverkostoa joka ottaisi sen lapsen hoitoon vaikka nyt työpaikkahaastattelun ajaksi.[/QUOTE]

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Silti jos toinen vanhemmista on kolmatta vuotta kotona työttömänä, on aika järjetöntä maksattaa muilla ainakaan täyttä päivähoitoa.
 
[QUOTE="vieraana";30606988]
Jos minä nyt seuraavalla kierroksella joudun olemaan yksi niistä joiden työt loppuvat, se tarkoittaisi meillä sitä että myös lapset menettävät päivähoitopaikkansa ja kaverinsa. Ihan pieniä lapsia täällä näkee puistoissa päivisin äitiensä kanssa, mutta 3-5v vuotiaat ovat melko suurelta osalta päivähoidossa. On toki kerran viikossa mahdollisuus osallistua kerhotoimintaan.

Tietääkö kukaan millaiselta se työttömyys perheessä tuntuu? Että se että toinen vanhemmista menettää työpaikan voi aiheuttaa taloushuolia, unettomia öitä ja masennusta. Vaikka työttömänä oli mies enkä minä, se vaikutti koko perheen elämään.

Ei työttömyys ole mitään jatkuvaa lomaa jossa ollaan vapaita kuin taivaan lintuset. Ei ehkä ole työmurheita, mutta voi olla koko joukko muunlaisia. Riittääkö rahat, mistä uusi työpaikka, millä maksetaan tässä kuussa laskut, entä ne sukset lapselle.

Toisen vanhemman kotonaoloon voi olla myös joku muu syy kuin työttömyys. Sairaus. Kuten syöpä. Lonkkaleikkaus. Masennus. Alkoholiongelmia. Huumeongelmia.

Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin, ei rahaongelmiin eikä siihen onko näillä työpaikkaa tai ei. Minusta osa-aikainen päivähoitopaikka on lapsen subjektiivinen oikeus. Jos näistä lapsista säästetään, niin tuleeko heistä koskaan työssäkäyviä veronmaksajia?

Mutta ne äidit jotka vievät isomman hoitoon kun pienempi lapsi on syntynyt pitäisi saada ajattelemaan asiaa vielä uudelleen. Kuntien pitäisi järjestää avointa päiväkotitoimintaa ja jonkinlaisia lapsiparkkeja johon voi lapsen viedä muutaman tunnin ajaksi asioiden hoitamisen takia, maksusta. Koska kaikilla nyt yksinkertaisesti ei ole tukiverkostoa joka ottaisi sen lapsen hoitoon vaikka nyt työpaikkahaastattelun ajaksi.[/QUOTE]

Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, mutta miksi vauvan kanssa kotona olevat ovat kirjoituksessasi erilaisessa asemassa muihin nähden? Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on niin yleistä, että heillä voi aivan yhtä lailla olla perusteltu syy isomman sisaruksen päivähoitoon. Ei hoidontarve riipu statuksesta, siis niin että voisi sanoa että työttömien lapsilla on tarve ja oikeus päivähoitoon, mutta äitiyslomalaisten lapsilla ei. Ihan tapauskohtaista se on.

Minulla ei ole ihan täydestä työttömyydestä kokemusta, mutta jossain vaiheessa työni tippuivat täysipäivätyöstä vain parin tunnin päivittäiseen työaikaan. Aluksi en tehnyt mitään virallista muutosta lapsen hoitoaikaan perhepäivähoitajalla, osin siksi että uskoin työllistyväni täysipäiväisesti pian uudestaan. Osa-aikatyötilanteen pitkityttyä otin hänet kokonaan kunnallisesta päivähoidosta pois ja järjestin hoidon töideni ajaksi muutoin (leikkipuistossa, mummolassa). Meille tämä ratkaisu sopi hyvin, ainakin joksikin aikaa, vaikka olin töissäkin osa-aikaisesti. Sittemmin lapsi on taas töideni lisäännyttyä ja aiempien hoitojärjestelyiden hankaloiduttua palannut kunnalliseen päivähoitoon, nyt päiväkotiin osa-aikaisena. Mutta ei siis minusta kaikki työttömät tarvitse päivähoitoa lapselleen. Riippuu monista seikoista, mikä on lapsen ja perheen kannalta paras ratkaisu. Taloudelliset syyt puolsi meillä lapsen ottamista pois päivähoidosta, eivät päivähoidon jatkamista.

Jos työttömiltä poistetaan oikeus subjektiiviseen päivähoitoon, mielestäni kunnan pitäisi tarjota esim. työhaastattelujen ajaksi tilapäistä hoitoa edullisesti tai jopa maksutta. Tilapäinen päivähoito on kyllä meidänkin kunnassa mahdollista, mutta sen hakeminen aika hankalaa ja maksu suht korkea. Varsinkin, jos hoitotarve on vaan pari tuntia työhaastattelun ajaksi. Edes osa-aikainen päivähoito ei oikein vastaa työnhaun tarpeisiin, koska usein menee niin, että työhaastatteluajaksi tarjotaan vain yhtä vaihtoehtoa. Jos se sattuu olemaan iltapäivällä ja lapsen osa-aikahoito on sovittu aamupäiviksi, niin ei se paljon auta. Typerää kuitenkin sekin, jos satunnaisten työhaastattelujen takia pitäisi varata lapselle kokoaikahoito.
 
[QUOTE="vieraana";30606988]Kirjoitan tähän nyt lyhyen kommentin vaikka töissä olenkin. Minulla on kaksi pientä lasta ja olen tällä hetkellä töissä. Työpaikallani on useita kertoja vuodessa ollut yt-neuvotteluita, tähän asti olen aina saanut jatkaa työtehtävissäni. Lapsillani on päivähoitopaikka perhepäivähoidossa ja aivan ihana hoitaja.

Jos minä nyt seuraavalla kierroksella joudun olemaan yksi niistä joiden työt loppuvat, se tarkoittaisi meillä sitä että myös lapset menettävät päivähoitopaikkansa ja kaverinsa. Ihan pieniä lapsia täällä näkee puistoissa päivisin äitiensä kanssa, mutta 3-5v vuotiaat ovat melko suurelta osalta päivähoidossa. On toki kerran viikossa mahdollisuus osallistua kerhotoimintaan.

Tietääkö kukaan millaiselta se työttömyys perheessä tuntuu? Että se että toinen vanhemmista menettää työpaikan voi aiheuttaa taloushuolia, unettomia öitä ja masennusta. Vaikka työttömänä oli mies enkä minä, se vaikutti koko perheen elämään.

Ei työttömyys ole mitään jatkuvaa lomaa jossa ollaan vapaita kuin taivaan lintuset. Ei ehkä ole työmurheita, mutta voi olla koko joukko muunlaisia. Riittääkö rahat, mistä uusi työpaikka, millä maksetaan tässä kuussa laskut, entä ne sukset lapselle.

Toisen vanhemman kotonaoloon voi olla myös joku muu syy kuin työttömyys. Sairaus. Kuten syöpä. Lonkkaleikkaus. Masennus. Alkoholiongelmia. Huumeongelmia.

Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin, ei rahaongelmiin eikä siihen onko näillä työpaikkaa tai ei. Minusta osa-aikainen päivähoitopaikka on lapsen subjektiivinen oikeus. Jos näistä lapsista säästetään, niin tuleeko heistä koskaan työssäkäyviä veronmaksajia?

Mutta ne äidit jotka vievät isomman hoitoon kun pienempi lapsi on syntynyt pitäisi saada ajattelemaan asiaa vielä uudelleen. Kuntien pitäisi järjestää avointa päiväkotitoimintaa ja jonkinlaisia lapsiparkkeja johon voi lapsen viedä muutaman tunnin ajaksi asioiden hoitamisen takia, maksusta. Koska kaikilla nyt yksinkertaisesti ei ole tukiverkostoa joka ottaisi sen lapsen hoitoon vaikka nyt työpaikkahaastattelun ajaksi.[/QUOTE]

Vai että yhteiskunnan pitää maksaa että lapsesi saa pitää kaverit.

Samalla sitten lentoliput kaikille muualle muuttaneille lapsille että saavat tavata aikaisemmalla asuinpaikkakunnalla olevia lapsia.

Ja vai että on rankkaa olla työtön.. meinaatko että työpaikka on sitten lepokoti..?

Aivan käsittämättömiä perusteluita. Nyyh, mutta kun minä en jaksa hoitaa lapsiani, nyyh, en osaa askarrella perhosta lapseni kanss...nyyh, en osaa viedä lapsiani retkille, nyyh en osaa viedä lapsiani avoimeen päiväkotiin tai puistotoimintaan missä saisivat kavereita, enkä missään tapauksessa pitää kaverisuhteita yllä entisiin pk kavereihin.

Ja missään tapauksessa en jaksa mitään koska olen niin masentunut kun olen työtön.

Ja tämän kaiken tiedät vielä etukäteen...
 
Vai että yhteiskunnan pitää maksaa että lapsesi saa pitää kaverit.

Samalla sitten lentoliput kaikille muualle muuttaneille lapsille että saavat tavata aikaisemmalla asuinpaikkakunnalla olevia lapsia.

Ja vai että on rankkaa olla työtön.. meinaatko että työpaikka on sitten lepokoti..?

Aivan käsittämättömiä perusteluita. Nyyh, mutta kun minä en jaksa hoitaa lapsiani, nyyh, en osaa askarrella perhosta lapseni kanss...nyyh, en osaa viedä lapsiani retkille, nyyh en osaa viedä lapsiani avoimeen päiväkotiin tai puistotoimintaan missä saisivat kavereita, enkä missään tapauksessa pitää kaverisuhteita yllä entisiin pk kavereihin.

Ja missään tapauksessa en jaksa mitään koska olen niin masentunut kun olen työtön.

Ja tämän kaiken tiedät vielä etukäteen...

Mieheni oli työtön silloin kun olin itse äitiyslomalla joten jotakin tiedän siitä mitä työttömyys on ja mitä se perheelle merkitsee. En minä sano tuossa missään että työttömien lapset tarvitseat kokopäivähoitopaikan, mutta puhun siitä että työttömyydellä on muitakin vaikutuksia kuin pelkästään se että toinen vanhemmista ei käy töissä.

Joidenkin miespuolisten työkavereiden kanssa kun olen jutellut niin ovat suoraan sanoneet että saattaisi alkaa viina maistua jos ei olis työpaikkaa.

Kaikki työttömät eivät ole masentuneita, juoppoja, ongelmaisia ihmisiä mutta työttömyys on usein perheelle iso kriisi siinä kuin vaikka avioero tai vakava sairauskin.

Eikä tosiaan kaikissa tilanteissa se lapsen paras paikka ole vanhemman kanssa kotona.

Silti nuo äitiyslomalla olevat äidit rajasin ulkopuolelle siksi että en ihan tosissani usko että kaikilla äideillä joiden lapsi on virikehoidossa olisi synnytyksen jälkeinen masennus. Äidit ovat vauvan kanssa useimmiten kotona omasta halustaan. Työtön haluaisi töihin. Siinä on iso ero.
 
[QUOTE="vieraana";30607386]Mieheni oli työtön silloin kun olin itse äitiyslomalla joten jotakin tiedän siitä mitä työttömyys on ja mitä se perheelle merkitsee. En minä sano tuossa missään että työttömien lapset tarvitseat kokopäivähoitopaikan, mutta puhun siitä että työttömyydellä on muitakin vaikutuksia kuin pelkästään se että toinen vanhemmista ei käy töissä.

Joidenkin miespuolisten työkavereiden kanssa kun olen jutellut niin ovat suoraan sanoneet että saattaisi alkaa viina maistua jos ei olis työpaikkaa.

Kaikki työttömät eivät ole masentuneita, juoppoja, ongelmaisia ihmisiä mutta työttömyys on usein perheelle iso kriisi siinä kuin vaikka avioero tai vakava sairauskin.

Eikä tosiaan kaikissa tilanteissa se lapsen paras paikka ole vanhemman kanssa kotona.

Silti nuo äitiyslomalla olevat äidit rajasin ulkopuolelle siksi että en ihan tosissani usko että kaikilla äideillä joiden lapsi on virikehoidossa olisi synnytyksen jälkeinen masennus. Äidit ovat vauvan kanssa useimmiten kotona omasta halustaan. Työtön haluaisi töihin. Siinä on iso ero.[/QUOTE]

No jos on lapsia niin sitä viinaa ei sitten vaan juoda. Ja se työttömyys kestetään. Ja uutta työtä haetaan.

Näin ne yhteiskunnan tuet on passivoineet ihmiset laiskoiksi ja itsekkäiksi.
 
[QUOTE="Hömelö";30606959]Mulla ei ole hajuakaan, paljonko Suomessa tällä hetkellä on alle kouluikäisiä lapsia. Mutta jos leikitään, että niitä on vaikka 100 000, niin 3 % siitä on 3000. JOS perhe maksaa täydet päivähoitomaksut, tulee julkisia menoja kunnalle maksamaan ymmärtääkseni jotain viidensadan ja tuhannen euron väliltä per lapsi per kuukausi. Jos tuosta ottaa summamutikassa puolesta välistä arvion, niin vuodessa turhia kuluja tulee 3000 x 750€ x 11kk. Luku on melkosen iso vuodessa, vaikka mun arviot olis reilusti yläkanttiin todellisuuteen verrattuna. Montakohan sairaanhoitajan kuukausipalkkaa sillä rahalla makselis..?[/QUOTE]

Ei ihan tollai onnistu laskeminen - kaikki Suomen alle kouluikäiset eivät ensinnäkään ole päivähoidossa. Ja koska kyseessä on säästöt, ei niillä säästyneillä rahoilla palkata yhtään uutta sairaanhoitajaa, vaan otetaan sen verran vähemmän velkaa.
 
No jos on lapsia niin sitä viinaa ei sitten vaan juoda. Ja se työttömyys kestetään. Ja uutta työtä haetaan.

Näin ne yhteiskunnan tuet on passivoineet ihmiset laiskoiksi ja itsekkäiksi.

Siitäköhän siinä on kyse vai jostain muusta? Nämä henkilöt joiden kanssa olen alkoholiongelmista jutellut ovat töissäkäyviä hyvätuloisia miehiä. Kukaan ei ole tällä hetkellä työtön.

Voi olla vaikea ymmärtää että sellaiset ongelmat jotka eivät ehkä muodostu ongelmiksi silloin kun ihminen on töissä ja päivillä on selkeä rytmi voivat olla todellisia ongelmia kun sitä aikataulua ei olekaan.

Monelle työ on todella tärkeä ja työn piiristä tulevat myös ystävät ja kaverit, iso osa sosiaalisista suhteista.

Minulle ainakin jos jäisin työttömäksi erittäin tärkeää olisi uuden työn löytäminen. En tiedä miten helppoa tai vaikeaa se sitten olisi. Mutta ei siinä ainakaan auta se että esim. yksinhuoltajaäidille joka jää työttömäksi sanottaisiin että nyt sun lapsilla ei sitten ole enää lainkaan päivähoitopaikkaa kun tämä ei ole mikään virikepaikka.
 
[QUOTE="vieraana";30607413]Siitäköhän siinä on kyse vai jostain muusta? Nämä henkilöt joiden kanssa olen alkoholiongelmista jutellut ovat töissäkäyviä hyvätuloisia miehiä. Kukaan ei ole tällä hetkellä työtön.

Voi olla vaikea ymmärtää että sellaiset ongelmat jotka eivät ehkä muodostu ongelmiksi silloin kun ihminen on töissä ja päivillä on selkeä rytmi voivat olla todellisia ongelmia kun sitä aikataulua ei olekaan.

Monelle työ on todella tärkeä ja työn piiristä tulevat myös ystävät ja kaverit, iso osa sosiaalisista suhteista.

Minulle ainakin jos jäisin työttömäksi erittäin tärkeää olisi uuden työn löytäminen. En tiedä miten helppoa tai vaikeaa se sitten olisi. Mutta ei siinä ainakaan auta se että esim. yksinhuoltajaäidille joka jää työttömäksi sanottaisiin että nyt sun lapsilla ei sitten ole enää lainkaan päivähoitopaikkaa kun tämä ei ole mikään virikepaikka.[/QUOTE]

Mitä ihmeellistä ja kestettävää tuossa on? Omat lapset, jokaisen pitää pystyä ne hoitamaan jos ei ole kyse vammaisesta lapsesta.

Ihan vetelää ajatella jo etukäteen että masentuu joka ikisestä vastoinkäymisestä, eikä lapset mahdu kuvioon jos ne joutuu itse hoitamaan.
 
[QUOTE="vieraana";30607413]Siitäköhän siinä on kyse vai jostain muusta? Nämä henkilöt joiden kanssa olen alkoholiongelmista jutellut ovat töissäkäyviä hyvätuloisia miehiä. Kukaan ei ole tällä hetkellä työtön.

Voi olla vaikea ymmärtää että sellaiset ongelmat jotka eivät ehkä muodostu ongelmiksi silloin kun ihminen on töissä ja päivillä on selkeä rytmi voivat olla todellisia ongelmia kun sitä aikataulua ei olekaan.[/QUOTE]

Jos on tosiaan näin, niin silloinhan juuri lapset kannattaisi ottaa kotihoitoon, jotta päivillä säilyisi selkeä rytmi ja olisi mielekästä tekemistä. Työhakemuksia ehtii kirjoittaa pari päivässä pienen lapsen ollessa päikkäreillä tai isomman leikkiessä itsekseen ja harva sen enempää niitä kirjoitteleekaan. Ainakaan jos työttömyys jatkuu pidempään.

En nyt tätä pointtia ymmärrä siltäkään kannalta, sillä jos vain työn (ei lasten) tarjoama päivärytmi on kuivilla pitävä voima, niin silloinhan alkoholisoituminen uhkaisi yhtä lailla perhevapailla olevia naisia.
 
[QUOTE="vieraana";30607413]Monelle työ on todella tärkeä ja työn piiristä tulevat myös ystävät ja kaverit, iso osa sosiaalisista suhteista.

Minulle ainakin jos jäisin työttömäksi erittäin tärkeää olisi uuden työn löytäminen. En tiedä miten helppoa tai vaikeaa se sitten olisi. Mutta ei siinä ainakaan auta se että esim. yksinhuoltajaäidille joka jää työttömäksi sanottaisiin että nyt sun lapsilla ei sitten ole enää lainkaan päivähoitopaikkaa kun tämä ei ole mikään virikepaikka.[/QUOTE]

Tästä vielä ajatukseni. Jos työllistyminen osoittautuu vaikeaksi, olisi erityisen tärkeää rakentaa uusia sosiaalisia suhteita ja miettiä uutta merkitystä elämälleen. Lasten kautta tämä onnistuu helposti. Ei sillä, että työnhaku pitäisi unohtaa, mutta sen ei tarvitse eikä pidä olla elämän koko sisältö, jokainen väsyisi siihen muuten ennen pitkää.

Minulle työ ja siihen liittyvät sosiaaliset suhteet olivat myös ennen vähentymistään hyvin keskeisellä sijalla elämässäni. Kun se väheni, yritin ensin kaikin keinoin saada uuden täysipäiväisen työn, pidin lastakin sen takia hoidossa melkein yhtä pitkiä päiviä kuin aiemmin. Mutta sitten kun otin lapsen kotiin ja kohtuullistin työnhakua, löysin uutta sisältöä elämääni. Ymmärsin, että parin hyvin kiireisen vuoden aikana työ oli ylikorostunut vanhemmuuden kustannuksella. Henkinen hyvinvointini parani ja aloin näkemään myös tilanteeni positiiviset puolet.

Tietysti minun tilannettani helpotti se, että töitä on kuitenkin ollut koko ajan jonkin verran, nyt jo enemmänkin. Jos niitä ei ole ollenkaan, pelkkä lapsenhoito ei varmaan aiemmin urakeskeiselle ihmiselle riitä elämänsisällöksi, mutta sitten voi vaikka mennä vapaaehtoistyöhön muutamaksi tunniksi viikossa ja/tai hakea kaikenlaisia lyhyitäkin työpätkiä. Lapset sitten päivähoitoon siksi ajaksi kuin tarpeen, mutta ei mielestäni kenenkään hyvinvoinnille ole hyväksi hampaat irvessä keskittyä vain täydellisen työn löytämiseen. Eihän se ole edes mahdollista, työpaikkoja tulee haettavaksi vain tietty määrä ja jos alkuun aktiivisesti myös itse tiedustelisi työmahdollisuuksia, eihän yrityksiin voi jatkuvasti soitella. Tai voi, mutta se luo jo epätoivoisen vaikutelman eikä työllistymistä edistä.

Joten minusta olisi kaikkien etu, jos työttömyyden kestettyä muutaman kuukauden selvitettäisiin yhdessä perheen kanssa, onko täysipäiväiselle tai jatkuvalle osa-aikaisellekaan hoidolle tarvetta. Tietyissä tapauksissa voi olla, mutta joissain tapauksissa kaikki hyötyisivät siitä että lapsi hoidetaan kotona. Tilapäinen hoitomahdollisuus esim. työhaastattelujen ajaksi tulisi tällöin turvata, jos perheellä ei ole omaa tukiverkostoa auttamassa näissä tilanteissa.
 
Jos on tosiaan näin, niin silloinhan juuri lapset kannattaisi ottaa kotihoitoon, jotta päivillä säilyisi selkeä rytmi ja olisi mielekästä tekemistä. Työhakemuksia ehtii kirjoittaa pari päivässä pienen lapsen ollessa päikkäreillä tai isomman leikkiessä itsekseen ja harva sen enempää niitä kirjoitteleekaan. Ainakaan jos työttömyys jatkuu pidempään.

En nyt tätä pointtia ymmärrä siltäkään kannalta, sillä jos vain työn (ei lasten) tarjoama päivärytmi on kuivilla pitävä voima, niin silloinhan alkoholisoituminen uhkaisi yhtä lailla perhevapailla olevia naisia.

Jäikö sulla lukematta se kohta missä mainitsin että kotona perhevapailla olevat naiset ovat yleensä omasta vapaasta tahdostaan kotona ja työtön siksi että muuta vaihtoehtoa ei ole? Se on asetelmana aivan eri. Toinen haluaa olla kotona ja toinen haluaisi takaisin työelämään.

On aivan eri juttu tehdä asioita omasta vapaasta tahdosta kuin pakotettuna.
 
Juu, ei se päivähoito-oikeuden KOKONAAN poisrajaaminen esim. työttömiltä ihan aukotonta ole. Monet joilla on ollut aina se vakipaikka, ei edes ymmärrä millaista soutamista ja huopaamista se työpaikan hakeminen on. Itselläni on liki aina ollut töitä, kesiä lukuunottamatta. Mutta työt ei ole koskaan olleet vakituisia saatikka kovin pitkiä pätkiä, vaan ne on pätkää pätkän perään. Tänään voin jäädä työttömäksi, ehkä olen päivän työttömänä, seuraavana juoksen kahdessa haastattelussa ja kolmantena päivänä olenkin taas seuraavat 3 kuukautta työsuhteessa. Sen jälkeen saatan olla 2 viikkoa ilman työtä, käydä neljässä haastattelussa ja olla taas 2 kuukautta töissä, kunnes kesä koittaa eikä töitä löydy ennen elokuuta. Haastatteluihinkaan ei lapsia voi ottaa mukaan, ja jos sut kutsutaan haastatteluun huomenna klo. 12 niin sinne mennään, jos töitä halajaa.

Tämä oli lapsettomana helppoa, mutta ei ole enää jatkossa kun vanhempainlomien jälkeen palaan työelämään ja on kaksi lasta. Ihanko oikeasti jotkut on sitä mieltä, että lapsia pitäisi tälläisissä tapauksissa riepotella päiväkodista ja hoitopaikasta toiseen monta kertaa vuodessa? Tai että hoitopaikka vaihtuu joka kesän jälkeen, koska äidillä ei yksinkertaisesti ole kesäisin töitä tarjolla. (pk:t kiinni, kerhot kiinni, koulut kiinni)

Ihan näin lastenhoitajan näkökulmasta kyllä hirvittää, jos työttömien lapsia aletaan riepotella hoitopaikasta toiseen mielivaltaisesti. Työpaikan vaihtaminen on aikuiselle stressaavaa, miettikää vähän kuin stressaavaa ja pelottavaa hoitopaikan vaihtuminen on pienelle lapselle, etenkin jos se vielä on toistuvaa. Lapsen laadukkaassa päivähoidossa pysyvyys on turvallisen ja hyvän hoidon perusta! Onneksi siis subjektiivinen oikeus edes puolipäivähoitoon ollaan säilyttämässä.

Ei minustakaan tunnu kivalta ajatukselta, jos lapsi ns. viedään vaan pois jaloista päiväksi ja pidetään pk:ssa monta tuntia. Mutta ei me voida todellisia syitä aina tietää. Jos vanhempi on hyvin väsynyt, sairas tms niin se hoitopaikka on lapsen etu. Siksi ei pitäisi niiden pikkuvauvojen äitejäkään niin suorilta käsin tuomita, kun taustalla voi olla mitä vaan. Ja jos suunnitelmissa on esim. äidin töihinpaluu 9 kuukauden jälkeen, on enempi taas lapsen etu että käy puokkarina hoidossa sen 10 kk:tta säilyttäen tutun hoitopaikan, eikä jää kotiin ja sit taas johonkin uuteen paikkaan jossa uusi sopeutuminen jne kun äiti palaa töihin..
 
Ei todellakaan ole lapsettomanakaan helppoa olla silpputöissä, tunti siellä, toinen täällä. Eikä lähteä ilman varoitusaikaa töihin!!

No ei se nyt varmaan helppoa kenellekkään ole, henkisesti stressaavaa se vähintään on.

Mutta helppoa verrattuna siihen tilanteeseen, että sulla on lapsia, joiden hoitopaikan kanssa sun olisi vielä kikkailtava. Eihän sitä voi luvata aloittaa uudessa työssä huomenna, jos mukuloilla ei ole minkäänlaista hoitopaikkaa tiedossa. Ja jos et voi luvata, saatetaan sanoa että "katsellaan, me soitetaan sitten jos valitaan sinut" ja paikka menee sille toiselle joka voi aloittaa huomenna.
 
[QUOTE="lastenhoitaja";30607574]Juu, ei se päivähoito-oikeuden KOKONAAN poisrajaaminen esim. työttömiltä ihan aukotonta ole. Monet joilla on ollut aina se vakipaikka, ei edes ymmärrä millaista soutamista ja huopaamista se työpaikan hakeminen on. Itselläni on liki aina ollut töitä, kesiä lukuunottamatta. Mutta työt ei ole koskaan olleet vakituisia saatikka kovin pitkiä pätkiä, vaan ne on pätkää pätkän perään. Tänään voin jäädä työttömäksi, ehkä olen päivän työttömänä, seuraavana juoksen kahdessa haastattelussa ja kolmantena päivänä olenkin taas seuraavat 3 kuukautta työsuhteessa. Sen jälkeen saatan olla 2 viikkoa ilman työtä, käydä neljässä haastattelussa ja olla taas 2 kuukautta töissä, kunnes kesä koittaa eikä töitä löydy ennen elokuuta. Haastatteluihinkaan ei lapsia voi ottaa mukaan, ja jos sut kutsutaan haastatteluun huomenna klo. 12 niin sinne mennään, jos töitä halajaa.

Tämä oli lapsettomana helppoa, mutta ei ole enää jatkossa kun vanhempainlomien jälkeen palaan työelämään ja on kaksi lasta. Ihanko oikeasti jotkut on sitä mieltä, että lapsia pitäisi tälläisissä tapauksissa riepotella päiväkodista ja hoitopaikasta toiseen monta kertaa vuodessa? Tai että hoitopaikka vaihtuu joka kesän jälkeen, koska äidillä ei yksinkertaisesti ole kesäisin töitä tarjolla. (pk:t kiinni, kerhot kiinni, koulut kiinni)

Ihan näin lastenhoitajan näkökulmasta kyllä hirvittää, jos työttömien lapsia aletaan riepotella hoitopaikasta toiseen mielivaltaisesti. Työpaikan vaihtaminen on aikuiselle stressaavaa, miettikää vähän kuin stressaavaa ja pelottavaa hoitopaikan vaihtuminen on pienelle lapselle, etenkin jos se vielä on toistuvaa. Lapsen laadukkaassa päivähoidossa pysyvyys on turvallisen ja hyvän hoidon perusta! Onneksi siis subjektiivinen oikeus edes puolipäivähoitoon ollaan säilyttämässä.

Ei minustakaan tunnu kivalta ajatukselta, jos lapsi ns. viedään vaan pois jaloista päiväksi ja pidetään pk:ssa monta tuntia. Mutta ei me voida todellisia syitä aina tietää. Jos vanhempi on hyvin väsynyt, sairas tms niin se hoitopaikka on lapsen etu. Siksi ei pitäisi niiden pikkuvauvojen äitejäkään niin suorilta käsin tuomita, kun taustalla voi olla mitä vaan. Ja jos suunnitelmissa on esim. äidin töihinpaluu 9 kuukauden jälkeen, on enempi taas lapsen etu että käy puokkarina hoidossa sen 10 kk:tta säilyttäen tutun hoitopaikan, eikä jää kotiin ja sit taas johonkin uuteen paikkaan jossa uusi sopeutuminen jne kun äiti palaa töihin..[/QUOTE]

Tässä on asiaa.

Meillä on mies jäänyt työttömäksi kaksi kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Molemmilla kerroilla mies työllistyi nopeasti 3 kuukaudessa ja työt piti aloittaa heti.

Ensinnäkään töiden aloittaminen ei olisi onnistunut, jos lapset olisivat olleet tuolloin kotihoidossa. Kunnilla kun ei edes ole velvollisuutta tarjota uutta hoitopaikkaa välittömästi.

Toisekseen elämä olisi mennyt moneksi vuodeksi ihan helve*in vaikeaksi, jos olisimme joutuneet laittamaan lapset jonnekin kauempana olevaan päiväkotiin - pahimmassa tapauksessa lapset olisivat joutuneet eri päiväkoteihin, koska kesken 'kauden' täällä ei ole vapaita paikkoja. Kyllä myös kaverisuhteilla on iso merkitys. Meillä suurin osa päiväkotiryhmästä meni samaan kouluun ja pääsivät samalle luokalle. Ei ole mikään pikkujuttu koulun aloituksessa, että siellä on tuttuja kavereita.

Jos siis vaaditaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista, niin sitten pitäisi myös taata lapsille takuuvarmasti paikka samassa päiväkodissa, jossa ovat aikaisemmin olleet ilman mitään pitkää jonotusaikaa. Tämä on käytännössä mahdotonta.
 
No jos on lapsia niin sitä viinaa ei sitten vaan juoda. Ja se työttömyys kestetään. Ja uutta työtä haetaan.

Näin ne yhteiskunnan tuet on passivoineet ihmiset laiskoiksi ja itsekkäiksi.

Onko sulla minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta vastentahtosesti työttömiseks joutumisesta? Ei kuule ole kovin helppoo sillon kun märkä rätti lävähtää naamalle. Että en todellakaan lähtis viemään lapselta tuttua hoitopaikkaa heti jos toinen vanhemmista joutuu työttömäks. Päiviä vois ehkä lyhentää vähän kokopäiväsestä, mutta se stressin ja homman määrä ihan alkuun on helvetinmoinen. Vähemmän työssä olo vie aikaa ja kuormittaa. Menee yöunet, ei pysty keskittymään mihinkään, kauhee paperihomma, ja se loputon duuni kun soittelee ja penkoo työpaikkailmotuksia, kirjottelee hakemuksia jne. Jos työttömyys pitkittyy, niin sitten on toinen juttu. Tilanteeseen tottuu ja muodostuu uudet rutiinit. Moni saattaa muutenki työllistyä uudelleen heti ensimmäisten kuukausien aikana. Hoitopaikan menettäminen ja mahdollinen vaihtaminen ei sillon palvele ketään.
 
[QUOTE="Jenis";30607407]Ei ihan tollai onnistu laskeminen - kaikki Suomen alle kouluikäiset eivät ensinnäkään ole päivähoidossa. Ja koska kyseessä on säästöt, ei niillä säästyneillä rahoilla palkata yhtään uutta sairaanhoitajaa, vaan otetaan sen verran vähemmän velkaa.[/QUOTE]

Varmasti näin, mutta luku ei siltikään ole mikään muutama hullu tonni vuodessa. Mä en tarkottanu että sillä rahalla palkataan uus sairaanhoitaja, vaan sitä, että ehkä ollaan irtisanomatta yhtä. Tai korjataan yks homekoulu.
 

Yhteistyössä