[QUOTE="vieraana";30606988]
Jos minä nyt seuraavalla kierroksella joudun olemaan yksi niistä joiden työt loppuvat, se tarkoittaisi meillä sitä että myös lapset menettävät päivähoitopaikkansa ja kaverinsa. Ihan pieniä lapsia täällä näkee puistoissa päivisin äitiensä kanssa, mutta 3-5v vuotiaat ovat melko suurelta osalta päivähoidossa. On toki kerran viikossa mahdollisuus osallistua kerhotoimintaan.
Tietääkö kukaan millaiselta se työttömyys perheessä tuntuu? Että se että toinen vanhemmista menettää työpaikan voi aiheuttaa taloushuolia, unettomia öitä ja masennusta. Vaikka työttömänä oli mies enkä minä, se vaikutti koko perheen elämään.
Ei työttömyys ole mitään jatkuvaa lomaa jossa ollaan vapaita kuin taivaan lintuset. Ei ehkä ole työmurheita, mutta voi olla koko joukko muunlaisia. Riittääkö rahat, mistä uusi työpaikka, millä maksetaan tässä kuussa laskut, entä ne sukset lapselle.
Toisen vanhemman kotonaoloon voi olla myös joku muu syy kuin työttömyys. Sairaus. Kuten syöpä. Lonkkaleikkaus. Masennus. Alkoholiongelmia. Huumeongelmia.
Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin, ei rahaongelmiin eikä siihen onko näillä työpaikkaa tai ei. Minusta osa-aikainen päivähoitopaikka on lapsen subjektiivinen oikeus. Jos näistä lapsista säästetään, niin tuleeko heistä koskaan työssäkäyviä veronmaksajia?
Mutta ne äidit jotka vievät isomman hoitoon kun pienempi lapsi on syntynyt pitäisi saada ajattelemaan asiaa vielä uudelleen. Kuntien pitäisi järjestää avointa päiväkotitoimintaa ja jonkinlaisia lapsiparkkeja johon voi lapsen viedä muutaman tunnin ajaksi asioiden hoitamisen takia, maksusta. Koska kaikilla nyt yksinkertaisesti ei ole tukiverkostoa joka ottaisi sen lapsen hoitoon vaikka nyt työpaikkahaastattelun ajaksi.[/QUOTE]
Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, mutta miksi vauvan kanssa kotona olevat ovat kirjoituksessasi erilaisessa asemassa muihin nähden? Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus on niin yleistä, että heillä voi aivan yhtä lailla olla perusteltu syy isomman sisaruksen päivähoitoon. Ei hoidontarve riipu statuksesta, siis niin että voisi sanoa että työttömien lapsilla on tarve ja oikeus päivähoitoon, mutta äitiyslomalaisten lapsilla ei. Ihan tapauskohtaista se on.
Minulla ei ole ihan täydestä työttömyydestä kokemusta, mutta jossain vaiheessa työni tippuivat täysipäivätyöstä vain parin tunnin päivittäiseen työaikaan. Aluksi en tehnyt mitään virallista muutosta lapsen hoitoaikaan perhepäivähoitajalla, osin siksi että uskoin työllistyväni täysipäiväisesti pian uudestaan. Osa-aikatyötilanteen pitkityttyä otin hänet kokonaan kunnallisesta päivähoidosta pois ja järjestin hoidon töideni ajaksi muutoin (leikkipuistossa, mummolassa). Meille tämä ratkaisu sopi hyvin, ainakin joksikin aikaa, vaikka olin töissäkin osa-aikaisesti. Sittemmin lapsi on taas töideni lisäännyttyä ja aiempien hoitojärjestelyiden hankaloiduttua palannut kunnalliseen päivähoitoon, nyt päiväkotiin osa-aikaisena. Mutta ei siis minusta kaikki työttömät tarvitse päivähoitoa lapselleen. Riippuu monista seikoista, mikä on lapsen ja perheen kannalta paras ratkaisu. Taloudelliset syyt puolsi meillä lapsen ottamista pois päivähoidosta, eivät päivähoidon jatkamista.
Jos työttömiltä poistetaan oikeus subjektiiviseen päivähoitoon, mielestäni kunnan pitäisi tarjota esim. työhaastattelujen ajaksi tilapäistä hoitoa edullisesti tai jopa maksutta. Tilapäinen päivähoito on kyllä meidänkin kunnassa mahdollista, mutta sen hakeminen aika hankalaa ja maksu suht korkea. Varsinkin, jos hoitotarve on vaan pari tuntia työhaastattelun ajaksi. Edes osa-aikainen päivähoito ei oikein vastaa työnhaun tarpeisiin, koska usein menee niin, että työhaastatteluajaksi tarjotaan vain yhtä vaihtoehtoa. Jos se sattuu olemaan iltapäivällä ja lapsen osa-aikahoito on sovittu aamupäiviksi, niin ei se paljon auta. Typerää kuitenkin sekin, jos satunnaisten työhaastattelujen takia pitäisi varata lapselle kokoaikahoito.
