Hidas kävelemään oppiminen

[Ensiaskeleita odottaessa]

Voi plääh. Mulla on kohta 1,5 v tytär joka ei vieläkään kävele. On kävellyt kohta puoli vuotta "puita pitkin" ja on muuten ihan ok kehittynyt. Konttaamaankin lähti vasta lähemmäs vuoden vanhana. Tuettaessa kävelytettäessä askellus sujuu ihan ok, mutta ilman tukea ei seiso kuin sekunnin.

Kaipaan lähinnä vertaistukea, sillä meinaa tulla - ja tuleekin - paha mieli kun kaikki päivittelee jatkuvasti että "kai se on jo jossain seurannassa...?" ja "eikö se VIELÄKÄÄN kävele". Anoppi on jo keksinyt sata syytä miten mä olen tästä vastuussa väärin häntä hoidettuani. En enää halua mennä syksyllä alkavaan taaperokerhoon kun kaikki muut samanikäiset kävelevät ja en kestä muiden päivittelyjä asiasta. Itku meinaa tulla!

Sitten kun lukee muita palstoja - tai keskusteluja- niin kommentteja on tyyliin "älykäs lapsi oppii kyllä aikaisin kävelemään" ja jos tästä yrittää jonkun kanssa jutella niin komentti on että "no meidänkin Lissu oppi kävelemään vasta 1 v 2 kk ja on nyt koripallon Suomenmestari ikäryhmässään"... no 1 v 2kk on ihan eri asia kuin 1,5v.

Käytiin ihan muista syista neurologilla 3 kk sitten, ja silloin todettiin että lapsi on ihan terve ja normaalisti kehittynyt - klaarasi silloin jo suurimman osan 1,5 v testeistä. Mutta missä se kävely viipyy?

 

[tiipii....]

Täällä on yksi kohtalontoveri. Meidän kakkonen, 1,3 v tyttö ei myöskään kävele eikä osoita mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Tukea vasten menee kyllä ja käsistä kävelyttäen mutta kun yritetään häntä tsempata menemään ilman niin ei kiinnosta, eikä pysy yhtään pystyssä. Nyt on alkanut seistä muutamia sekunteja ilman tukea mutta huteraa on sekin. Kontaten vaan viilettää.

Ja muakin ärsyttää noi kommentit ja jatkuvat kyselyt asiasta. Ensin kysyttiin, että käveleekö hän jo? Nykyään kysytään, että eikö hän vieläkään kävele . Ja mummon ensilause puheluissa nykyään on, että joko kävelee. Vähän tyhmää paisuttelua asiasta. Sit kun ne viimenään lähtee kävelemään niin ei kukaan muista tai ei niitä enää se kiinnosta, että milloin lähti.

Oletteko te kovin treenailleen tytön kanssa sitä kävelyä? Me ei mitään hirveästi olla...neuvolasta sanoivatkin, että ehkä lähtis aiemmin jos kovin treenauttais.
Jotenkin näyttää ettei meidän tytön polvet pelaa niinkuin pitäis. Ei jousta tai jotain. Mut sanoivat, et jos ei 1,5-vuotiaana kävele niin sit mennään johonkin terapiaan...

 

[Ensiaskeleiden odottaja]

Meillä tosiaan tulee toi 1,5 v täyteen nyt. Mennään neuvolan kautta jonnekin fysioterapeutille nyt ihmetelemään tätä. Meillä tuntuis polvet pelaavan mutta tytön lantio on niin "joustava" että tuntuu että se on ongelmien syynä. Ollaan me yritetty kävelyttää ja on erilaisia taaperokärryjä yms. mutta niistä tuo ei oo pätkääkään kiinnostunut. Kontaten tuntuu hänen mielestään pääsevän ihan yhtä hyvin eteenpäin.

 

[MillaLilla]

Nou hätä. Meillä tyttö ei ryöminyt ja konttaamaan alkoi 10kk iässä. reilun vuoden iässä alkoi "kävelemään" polvillaan ja 1,5v lähti vasta kävelemään. Muutoinkin on ollut kaikessa suhteessa todella rauhallinen tapaus. Monet kyllä ihmettelivät kun ei kävellyt, mutta minä sanoin, että mikäs kiire sillä on? Kyllä se vielä kerkeää... Jokainen lapsi kun on yksilöllinen. Joten odota rauhassa. Kyllä se vielä rohkaistuu ja alkaa kävelemään

 

[Niin kovin tuttua...]

Oma lapseni täyttää viikon päästä 1v 5kk eikä vieläkään seiso tai kävele ilman tukea. Tai no seisoo muutaman sekunnin pätkiä (max. 10 sekuntia) mutta heti kun hoksaa olevansa ilman tukea pyllähtää kiireellä istumaan. Meillä on kaikki motoriset taidot tulleet viiveellä, joten olen jo enimmäkseen tottunut tilanteeseen enkä enää niin stressaa asiaa kuin silloin, kun odottelin että lapsi alkaisi ryömiä ja kontata. Mutta toissapäivänä leikkipuistossa iski kyllä hetkellinen toivottomuus. Sinne tuli 8 kk ikäinen tyttö joka osasi kontata, nousta seisomaan ja kävellä tuen kanssa eli ihan samat taidot kuin mun liki 9 kk vanhemmalla lapsellakin.

Meillä myös anoppi päivittelee ja mun oma äiti stressaa asiasta. Ja parin viikon päästä alkaa päivähoitokin, kun palaan osa-aikaisesti töihin. Toivoin kovasti että lapsi oppisi kävelemään ennen hoitoon menoa, mutta eipä niin näytä käyvän. Fysioterapeutin mielestä fyysiset valmiudet ovat ihan ok, kyse on nyt rohkeudesta ja kiinnostuksesta eikä sitä voi antaa ulkoapäin. Joten ei voi kuin odotella ja toivoa että hoitokavereiden esimerkki sitten innostaisi.

 

[tiipii....]

Meillä myös tuntuu että tyttö itse tykkää, että kontaten pääsee niin helposti menemään, ettei kiinnosta se ylösnousu. Ja on myös ollu tosi rauhallinen tapaus aina. Ei venkoillut vauvana eikä hermoillut oikein mistään. Köllötteli vaan aina jossain ja naureskeli. Muuten vaikuttaa ihan normaalilta tapaukselta, sanoja tulee jo, käy pottalla aina joskus ja syö itse lusikalla ym. ym.
Tuntuu vaan juuri tuo kävelemään lähtö olevan niin suuri juttu kaikille. Minäkin olen vain lohduttautunut sillä, että kyllä sitä sitten saa juosta perässä kun viimein sen ottaa ja oppii

 

[uikku.]

Jotkut lapset kehittyvät hitaasti. Jos esimerkiksi huojuu kovin paljon, niin se voi olla merkki siitä, että lapsi ei vielä ole motorisesti kypsä. Arka ja kovin varman päälle ottava taapero saattaa myös pelätä kaatumista ja sen vuoksi se kävelytaito tulee sitten vasta puolittain vahingossa, kun fysiikka on jo tosi vahva.

Oma kummipoikani oppi kävelemään vasta yli puolitoistavuotiaana. Hänkin oli rauhallinen ja vähän laiskanletkeä. Toisaalta oma tyttäreni oppi puhumaan vasta päivähoidossa 2 vuotiaana, joten kokemuksia on näistä ääripäistä.

Joskus esimerkin näkeminen esim. päivähoidossa auttaa siihen, että taapero lähtee kävelemään itse. Yleensä esimerkkiä näyttävän lapsen pitää olla samaa ikäluokkaa, jotta taapero samaistuu häneen.

 

[jaa-a-a]

Koskas ap ja lapsen isä ovat itse oppineet kävelemään? Josko tyttö vain menee samaa tahtia tai hiukan hitaampaa kuin toinen teistä. Ja onko tyttö isokokoinen? Isot lapset oppivat keskimäärin hitaammin kävelemään kuin pienet ja sirot.

 

[Pelkkää kansanperinnettä]

Tuo, että lapsen motorinen kehitys noudattaa vanhempien kehitystä, on sitkeä uskomus muttei kyllä pidä paikkaansa. Se on samantapainen uskomus kuin että ne jotka oppivat myöhään kävelemään, alkavat puhua aikaisemmin. Nykytiedon valossa motorinen kehitys ja puheen kehitys menevät yleensä käsi kädessä eli hidas motorinen kehitys ennakoi usein hidasta puheen kehitystä.

Kirjoitin tuossa aiemmin että lapseni on kohta 1v 5kk eikä vielä kävele tuetta. Itse aloin nousta seisomaan ja ottaa askeleita tuen kanssa 8 kk ikäisenä ja opin kävelemään 11 kk ikäisenä. Mies oppi kävelemään tasan vuoden vanhana. Ja lapsemme on vielä kaiken kukkuraksi siro ja pienikokoinenkin.

 

[jaa-a-a]

En usko, että tuo olisi pelkkää kansanperinnettä vaan toki geeneillä on osansa lapsen kehityksessä kuten kasvatuksella ja muullakin toiminnalla. Jos edellinen miehensä kanssa ovat olleet aikaisempia kehityksessään kuin lapsensa, niin missäs tahdissa omat sisaruksenne ja miehen sisarukset ovat oppineet? No, pitää mennä, lisää joskus.

 

[Christina84]

Sama juttu täällä!Tyttö on nyt 1,5kk, eikä kävele..konttaamaankin alkoi tosi myöhään. Tulee aina ittelle huono äiti-fiilis, kun ihmetellään, et miks ei vielä kävele..että olisko sitä pitäny jotenkin harjotella enemmän, vai mitä on tehnyt väärin?Meidän tyttö on kyllä kauhee arkajalka, että se siinä varmasti syynä onkin, ettei vielä vipellä eteenpäin. Kovasti sitä pitäis kävelyttää, mutta itse ei oo vielä uskaltanu lähteä. Fysioterapeutti käy tytön hoitopaikassa ja siitä mitä ne siellä touhuaa ei ikinä kerrota mulle mitään, jos en itse erikseen sitä kysy..Onko ihan oikein että toimitaan ns. äidin selän takana..Kyllä mun mielestä lapsen äidille kuuluisi jotain raporttia antaa.

 

[ppppp]

Oma tyttöni tulee nyt vuoden ja siihen nähden en kävelemään oppimisesta voi vielä varsinaisesti sanoa mitään. Mutta kovin nopeaa kehitystä en odota, kun toistaiseksi ei osaa kuin nousta seisomaan ja ei kävele siis vielä edes "puita pitkin". Ap:n teksti kuitenkin kolahti, kun olen minäkin ehtinyt jo saamaan osani odottelusta ja muiden ihmettelyistä kääntymään oppimisen (meillä 8 kk) ja konttailun (10 kk) suhteen. Olen varma, että meillä hidastelun taustalla on vauvani luonne. Hän ei nimittäin kestä yhtään vastoinkäymistä opettelun tiellä ja jo pienestä horjahtelusta ilman mitään sattumista, hän alkaa huutaa palosireeninä. Mikään köllöttelijä hän ei ole, mutta jos ei itse pääse heti päämääräänsä, komentaa hän meitä. Muiden kommentit vaan joskus ärsyttävät todella, vaikkei oppimisaikataululla muuten väliä olekaan, kun tietää kaiken olevan kunnossa. Minulle on tultu kertomaan esim. miten heillä opittiin konttaamaan jo 6kk:n iässä, kun äiti kantoi vauvaa niin paljon kantoliinassa... tai miten minun pitäisi treenata vauvaa enemmän houkuttelemalla leluilla yms... Jotenkin sitä ei osaa olla ottamatta itseensä näistä "vinkeistä". Ei voi kun toivoa, että vauvani jämpti luonne vielä joskus osoittautuu hyväksi asiaksi.

 

[ap vielä]

Kiitos vastauksistanne. Mä olen täällä ihan kyynelissä, just juttelin ystäväni kanssa jonka 11 kk on ottanut ensiaskeleensa ja kaikki on niin täpinöissään siitä.
Me oltiin sukuloimassa ja tuntuu että tämä käveleminen on kaikkien mielessä. Tai siis, sen puute. Mä oon itse oppinut kanssa myöhään kävelemään, tosin kyllä jo vissiin vähän aiemmin, mies jo vuoden ikäisenä. Mutta tosi kömpelö mä mun mielestä olen aina ollut - toivoin kovasti että tytöstä tulisi äitiään ketterämpi. Hän on myös pienikokoinen ja siro, mennyt kaikilla miinuskäyrillä muutenkin. Mutta maailman paras ja ihanin pieni ihminen mulle tietenkin..

 

[meil tääl,]

Meillä poika oppi konttaamaan 11kk iässä ja kävelemään lähti 1,5-vuotiaana. Nyt kyllä juoksee ja koheltaa minkä kerkiää. Puhuminen on myös hitaasti kehittynyt. Nyt kaksi vuotiaana tulee vain non viisi sanaa.

 

[Pelkkää kansanperinnettä jatkaa]

Meillä fysioterapeutti arveli lapsen hitaan motorisen kehityksen syyksi hänen varovaista ja rauhallista luonnettaan mutta itse olen epäillyt että mussakin äitinä on syytä. Olen yrittänyt olla mahdollisimman lapsentahtinen äiti ja reagoinut jokaiseen inahdukseen ja pitänyt paljon sylissä. Se on mielestäni erittäin tärkeää lapselle mutta olen ehkä liioitellutkin sitä. Lapsesta on tullut hiukka laiska. Sen huomasi selvästi kun oltiin sukulaisvierailulla: isovanhempien ja enon kanssa lapsi käveli hienosti talutettaessa mutta kun mä tulin kohdalla lapsi heittäytyi heti polvilleen, alkoi kitistä ja halusi syliin. Tämä toistui monta kertaa. Sen takia kävelytys ei tahdo monestikaan onnistua kun olen itse taluttajana.

Mutta vaikeinta on kestää huoli, että jos lapsella on sittenkin joku fyysinen juttu, mitä ei ole huomattu. Myös silloin tällöin mieleen hiipivät pettymyksen tunteet lapsen osaamisesta saavat tuntemaan syyllisyyttä. Lapseni on ihana ja mulle maailman rakkain vaikka ei liki 1,5-vuotiaana osaa edelleenkään kävellä ja vaikka jokainen pihapiirin ja leikkipuiston "siiri" ja "eetu" on oppinut kävelemään n. 11-12 kk iässä. Ei saisi verrata, ei. Mutta tuskallisen hidasta tämä odottelu on joskus.

 

[meil tääl,]

Meillä taas ei auttanut vaikka pidimme vauvaamme paljon lattialle ( ei ollut siis sitteriä, ei hyppykeinua ym). Hän vain oli tyytyväinen mihin hänet sitten lasketiinkin. onhan sitä tehty tutkimuksia siitäkin, että kun äiti harrastaa paljon liikuntaa raskaana ollessa, vauvan motoriikka paranee. Nooh, itse kävin raskauden loppuun asti salilla eikä silläkään kyllä ollut liikkeelle lähdön kanssa mitään vaikutusta. Meillä kaikki kehitys on tullut aika myöhään, mutta kuitenkin lapsi on koko pienen ikänsä ollut jäntevä. Hän vain on todella varovainen ja rauhallinen luonne varsinkin mikä koskee jotain uutta asiaa. Missään vaiheessa en ole kyllä pelännyt mitään fyysistä vajavaisuutta. Toiset vain oppivat hieman hitaammin. Nyt odotellaan sitä, että syöminen lähtisi hyvin käyntiin. Vielä siis syötän lastani (2v) tai ainakin suurimman osan ruuasta.

 

[heinis07]

Muiden kommentit kannattaa yrittää vaan suodattaa. Lapsi oppii, sitten kun oppii. Meillä esikoinen lähti myöhään kävelemään (1v5kk). Alkoi seisomaan tukea vasten "vasta" vuoden iässä ja pikkuhiljaa uskaltautui kävelemään tukien. Poika on ollu aina melko arka, mutta pituudelta yläkäyrillä ja sanoja tuli jo 11kk iässä. Kuopus meillä lähti kävelemään 1v7kk ikäisenä. Jotenkin ajattelin, että kuopus oppii kaiken nopeemmin, kun on isompi mallina, toisin kävi! Kuopus harrasti tosi pitkään polvikävelyä ja jopa juoksi polvillaan. Oltiin menossa fysioterapeutilla käymään, kun ajanvarauksen jälkeen poika lähti kävelemään En usko, että koko vaikuttaa, koska eikoinen oli pitkä ja hoikka ja kuopus "pätkä" ja hoikka. Esikoinen on rauhallisempi ja kuopus räväkämpi. Lasten isä on kävelly 9kk ikäsenä ja minä 1- vuotiaana.

 

[myös myöhäinen]

Samassa veneessä muitakin... Meillä myös esikoinen täytti jo 1,5v eikä kävele. Luonteeltaan tosi rauhallinen ja arkakin. On kävellyt taaperokärryn kanssa viime joulusta, mutta ei vaan halua juuri kokeilla ilman tukea. Kyllähän tätä ihmetellään ja ihmettelen itsekin, mutta tämä on kai nyt hänen tahtinsa kehittyä. Välillä harmittaa, kun paljon nuoremmat ottavat ensiaskeleitaan. Lisäksi olin kuvitellut, että esikoinen kävelee ennen kuin vauva (nyt 2,5kk) syntyy ja nyt on kannettavaa molempiin kainaloihin.

 

[1v6kk läks meillä]

Se on niin yksilöllistä....Meillä nyt 3,5v poitsu ja hänen kävelyä odotettiin piiiitkä tovi. Taaperokärryn kanssa käveli monta kuukautta ja naurettiinkin, että rollaattorin tarvitsee liikkuakseen. Sitten eräänä päivänä vaan uskalsi irrottaa otteen kärrystä ja siitä se sitten lähti ja eipä kumpsahdellut ollenkaan, kun oli harjooitellut niin hyvin.

Jos neuvolassa todettu suht terveeksi, älä anopin kommentista ota itteesi, totea yhtä ilkeästi hänelle, että poikasi geenejähän se kantaa

 

[Täti]

Poltitko raskauden aikana?

Voi plääh. Mulla on kohta 1,5 v tytär joka ei vieläkään kävele. On kävellyt kohta puoli vuotta "puita pitkin" ja on muuten ihan ok kehittynyt. Konttaamaankin lähti vasta lähemmäs vuoden vanhana. Tuettaessa kävelytettäessä askellus sujuu ihan ok, mutta ilman tukea ei seiso kuin sekunnin.

Kaipaan lähinnä vertaistukea, sillä meinaa tulla - ja tuleekin - paha mieli kun kaikki päivittelee jatkuvasti että "kai se on jo jossain seurannassa...?" ja "eikö se VIELÄKÄÄN kävele". Anoppi on jo keksinyt sata syytä miten mä olen tästä vastuussa väärin häntä hoidettuani. En enää halua mennä syksyllä alkavaan taaperokerhoon kun kaikki muut samanikäiset kävelevät ja en kestä muiden päivittelyjä asiasta. Itku meinaa tulla!

Sitten kun lukee muita palstoja - tai keskusteluja- niin kommentteja on tyyliin "älykäs lapsi oppii kyllä aikaisin kävelemään" ja jos tästä yrittää jonkun kanssa jutella niin komentti on että "no meidänkin Lissu oppi kävelemään vasta 1 v 2 kk ja on nyt koripallon Suomenmestari ikäryhmässään"... no 1 v 2kk on ihan eri asia kuin 1,5v.

Käytiin ihan muista syista neurologilla 3 kk sitten, ja silloin todettiin että lapsi on ihan terve ja normaalisti kehittynyt - klaarasi silloin jo suurimman osan 1,5 v testeistä. Mutta missä se kävely viipyy?

 

[alkuperäinen]

Poltitko raskauden aikana?

En todellakaan - en ennen enkä jälkeenkään!

 

[Käyttäjänimesi]

kyllä siinä on jokin kasvatuksessa/lapsessa vikana jos ei 1,5 vuoden ikäisenä osaa kävellä!
todella noloa.

 

[justiisa juu]

kyllä siinä on jokin kasvatuksessa/lapsessa vikana jos ei 1,5 vuoden ikäisenä osaa kävellä!
todella noloa.

Harjoittele provosointia vähän paremmin, ennenkuin alat täällä huudella..

 

[riittävän hyvä äiti]

Vauvat ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Ärsyttää aina nää kyselyt, että joko tekee sitä ja eikö jo tee sitä ja vieläkö syö yöllä ja ei kai nyt enää vaippoja käytä....äitejä osataan syyllistää niin monella tavalla, vaikka kyselijä ei sitä itse ehkä tiedosta. Ei se useinkaan ole äidin tekemisistä kiinni, missä tahdissa vauva mitäkin tekee.

Ja tuo provo oli ihan kaiken huippu, että ei ole parempaa tekemistä, kuin kaivaa pari vuotta vanha ketju esiin ja yrittää lietsoa riitaa ja pahaa mieltä. Hoh hoijaa.

Mutta jos ap on vielä maisemissa, niin kiinnostaisi tietää, miten teillä loppujen lopuksi homma meni?

 

[Deepi]

Poika on nyt 1v1kk ja ei kävellä kuule läheskään. Sujuvasti mennään tukea vasten, mutta seisominen ilman tukea onnistuu vain heken, ei pääse seisonta asentoon ilman että ottaa jostain tukea ja kävely ei vain tunnu vielä kiinnostavan..

Jopa minä olen saanut kuulla näitä "Eikö se vieläkään kävele, meillä käveltiin jo silloin ja silloin..." ja toisaalta myös "Meilläkään ei alettu kävellä kuin vasta silloin ja silloin.."

Rauhallista kehitystä tapahtuu koko ajan ja lapsi on tyytyväisen oloinen pallero. Ei ole käynyt mielessä, että tässä olisi syytä huoleen. Olenkin päättänyt, että niin kauan kuin häntä itseään ei häiritse/kiinnosta mitä joku häntä nuorempi osaa ja hän itse ei, niin eipä tuo häiritse minuakaan. Kaikki ajallaan..

Kun toisia äitejä kuuntelee en voi kuin ihmetellä, miten jokaiselle muulle äidille on sattunut poikkeuksellisen lahjakkaat ja ikätovereitaan edistyneemmät lapset niin motoriikan, älykkyyden kuin fysiikankin osalta.. Meillä kun tuo on tosiaan alusta asti ollut tosiaan hieman rimpulan ja hitaan puoleinen, mutta siitä huolimatta varsin normaali enkä ole nähnyt syytä olla tätä kertomatta jos joku on asiasta kysynyt..