Kyllähän tuossa iässä jo joillain alkaa aivokemiat ja hormonit tanssia kissanpolkkaa.
Mä olen kertonut lapsille, että mitä niiden aivoissa ja kehossa tapahtuu. Ollaan puhuttu myös siitä, että tunteitaan saa ilmaista vapaasti, mutta rajansa kaikella! Ei haukuta tai loukata.
Ovat heitelleet tavaroita omissa huoneissaan ja yhdestä ovesta meni nyrkki läpi. Asensin nyrkkeilysäkin jota käyvät mäiskimässä jos oikein ketuttaa.
Kyllähän noilla lapsosilla, etenkin tytöllä, melkoisia mielialanvaihteluita välillä on ja sitä varten mamma on hänen lähellä kertomassa että kaikki hyvin - kuuluu ikään!
Ja, välillä tarvitsee omaa tilaa, ovet paukkuen mennään omaan huoneeseen hakemaan omaa rauhaa. Pahaa tekee välillä ja usein vielä käyn sanomassa oven takaa, että mama on täällä jos haluaa jutella jostain.
Hyvä tilanne so far, lapset 13 ja 14 nyt. Ovat melko avoimesti lörpötelleet niin hyvät kuin pahatkin. Itse koen, että parasta on se, että luottamus ja puheyhteys säilyy.
Pitää osata olla aikuinen, eikä lähteä noihin lasten huudatuksiin mukaan. Rangaistukset saattavat johtaa siihen, että lapset eivät kerro asioistaan, mutta en ole sanktioita vastaan tietyissä tapauksissa. Etuoikeudet voi ottaa pois jos kaikki kivet on käännetty, eikä muu auta.
Annan palleroille usein saman vinkin: Jos joku asia mitä aikoo tehdä, tuntuu väärälle niin älä tee sitä!
Tuossa iässä usein tekee niitä vääriä valintoja.
Harrastukset ovat korvaamattomia esiteineillä ja teineillä. Etenkin fyysisesti rankat harrastukset. Riippuu tietenkin millainen lapsi on. Meillä on kiihkeitä ja kilpailunhaluisia, hyppisivät varmaankin seinille ja ”potkisivat kylillä mummoja” jos eivät saisi kunnon fyysistä rääkkiä ja aivotyötä monta kertaa viikossa.
Itsetunnon vahvistaminen on muuten tosi tärkeää! Etenkin tyttölasten isien täytyy astua tässä vaikeassa iässä esiin ja kertoa miten ihana tyttö on!