Työssäni toimin hoitoalan yksikössä esimiehenä, alaisuuteeni kuuluu noin 30 henkeä. Äitiyslomalle jäädessäni kävimme sijaiseni kanssa läpi kaikki kesken jääneet asiat, projektit sekä kävimme myös jokaisen työntekijän asiat läpi. Asiat jäi ihan hyvälle mallille.
Nyt noin reilun puolentoista kuukauden ajan minulle on melkeinpä joka päivä soittanut joku alaisistani kysellen milloin mitäkin esim. lomista, palkanmaksuista, tessistä yms. Omaa henkilökohtaista puhelinnumeroa en ole milloinkaan yleiseen jakeluun antanut, mistä lie sen kaivaneet.
Alkaa ihan oikeasti kyrpimään tuo jatkuva soittelu. Ajattelevat vissiin että olen ihan joutava akka vastailemaan heidän kysymyksiinsä ja ratkomaan ongelmia. Myös työpaikalla ilmenevistä ristiriidoista on minulle valitettu. Työyhteisö on muutenkin ollut aika haasteellinen ja vaativa. Naiset ovat pariin otteeseen olleet ihan oikeasti toistensa kurkuissa kiinni.
Olen tähän asti ihan nätisti sanonut että en ota asioihin mitään kantaa sekä ongelmia ja kysymyksiä voi esittää sijaiselleni. Olen myös pyytänyt sijaistani ottamaan vähän näkyvämmän roolin työyhteisössä ja pyytänyt muistuttamaan muuttuneesta esimieasemasta.
Jatkossa jos vielä puhelin rallattaa niin aion kyllä aika tiukkaan sanoa että minulle ei tarvitse soittaa. Jotenkin minusta tuntuu että nykyään ei kunnioiteta enää mitään eikä ketään!? Ja että esimiehen pitää olla aina tavoitettavissa ja alttiina palvelemaan. Ilmeisesti pomon pitää myös olla se likasanko jonka päälle voi kaataa kaiken paskan, vaikka se ei olisi sillä hetkellä edes töissä.
Alan ihan oikeasti harkita alan vaihtoa. Tulevalla työllä ei ole muita vaatimuksia kuin se että ei tarvitse olla ihmisten kanssa missään tekemisissä...
Nyt noin reilun puolentoista kuukauden ajan minulle on melkeinpä joka päivä soittanut joku alaisistani kysellen milloin mitäkin esim. lomista, palkanmaksuista, tessistä yms. Omaa henkilökohtaista puhelinnumeroa en ole milloinkaan yleiseen jakeluun antanut, mistä lie sen kaivaneet.
Alkaa ihan oikeasti kyrpimään tuo jatkuva soittelu. Ajattelevat vissiin että olen ihan joutava akka vastailemaan heidän kysymyksiinsä ja ratkomaan ongelmia. Myös työpaikalla ilmenevistä ristiriidoista on minulle valitettu. Työyhteisö on muutenkin ollut aika haasteellinen ja vaativa. Naiset ovat pariin otteeseen olleet ihan oikeasti toistensa kurkuissa kiinni.
Olen tähän asti ihan nätisti sanonut että en ota asioihin mitään kantaa sekä ongelmia ja kysymyksiä voi esittää sijaiselleni. Olen myös pyytänyt sijaistani ottamaan vähän näkyvämmän roolin työyhteisössä ja pyytänyt muistuttamaan muuttuneesta esimieasemasta.
Jatkossa jos vielä puhelin rallattaa niin aion kyllä aika tiukkaan sanoa että minulle ei tarvitse soittaa. Jotenkin minusta tuntuu että nykyään ei kunnioiteta enää mitään eikä ketään!? Ja että esimiehen pitää olla aina tavoitettavissa ja alttiina palvelemaan. Ilmeisesti pomon pitää myös olla se likasanko jonka päälle voi kaataa kaiken paskan, vaikka se ei olisi sillä hetkellä edes töissä.
Alan ihan oikeasti harkita alan vaihtoa. Tulevalla työllä ei ole muita vaatimuksia kuin se että ei tarvitse olla ihmisten kanssa missään tekemisissä...