Hermot kireällä!

[no haloo]

\

kannattaako tehdä lapsia niin pienellä ikäerolla? tai kannattaako hankkia lemmikkieläimiä jos lapset ovat aivan pieniä?

siinähän on rakentavaa palautetta. Ihmiset on erilaisia, samoin lapset. Toiset jaksaa paremmin, toisilla menee vähän aikaa tottua tilanteeseen. Ikävä saada tuollaisia kommentteja niskaan, kun hakee vertaistukea ja hiukan myötätuntoa. Sitä samaa hakee myös yhden tai neljän lapsen äiti. Joskus kaikilla on huonoja päiviä, jolloin kestää huonommin uhmaa ja itkua, tuskin tarkoitat kuitenkaan, ettei niistä saa valittaa, jos se saa kirjoittajan paremmalle tuulelle?
Ja jos tuollaiselle kannattaako-linjalle lähdetään, niin kannattaako maailmassa yhtään mikään?

 

[just]

\

\

kannattaako tehdä lapsia niin pienellä ikäerolla? tai kannattaako hankkia lemmikkieläimiä jos lapset ovat aivan pieniä?

siinähän on rakentavaa palautetta. Ihmiset on erilaisia, samoin lapset. Toiset jaksaa paremmin, toisilla menee vähän aikaa tottua tilanteeseen. Ikävä saada tuollaisia kommentteja niskaan, kun hakee vertaistukea ja hiukan myötätuntoa. Sitä samaa hakee myös yhden tai neljän lapsen äiti. Joskus kaikilla on huonoja päiviä, jolloin kestää huonommin uhmaa ja itkua, tuskin tarkoitat kuitenkaan, ettei niistä saa valittaa, jos se saa kirjoittajan paremmalle tuulelle?
Ja jos tuollaiselle kannattaako-linjalle lähdetään, niin kannattaako maailmassa yhtään mikään?

en todellakaan tarkoittanut pahalla kommenttiani.. niinkuin sanoin, ymmärrän hyvin uhmaikäisen lapsen kanssa elämistä. Mutta ap itsekin sanoi että esikoinen aina ollut villimpi, miksi siis heti toinen lapsi? ja ennen kaikkea, miksi siihen kissanpentu kärsimään??

 

[sandra]

Painu töihin=> Jep haen koko ajan töitä, mutta eihän kaikki tipu taivaalta samalla kun jotain pyytää.

Kissa kärsimään=> meillä on lemmikkejä ennestään ja kokemusta riittää. Vuoden vanhempaa kissaa ei kiusata ollenkaan.

Miksi hankkia lapsia perätysten=> Näin olen aina halunnut ja mitään en kadu.

Tätähän asiaa voidaan puida monelta kantilta. Rakastan lapsiani, miestäni, elämääni. Monet aamut ovat kahvin tuoksuisia ja ihania. halauksia, suukkoja täynnä.
jonain aamuna, kuten moni teistä, herää pää särkien, melkein itkien harmaata arkea.
Lapset on yksilöitä, ja tulevaisuutta ei voi lukea kirjasta. eihän...?

Älkää hyvät ihmiset sitten tehkö vaan näin, ettehän te tiedä millainen katastrofi siitä syntyy.

Päivät on ollut hyviä, ihania. Poika uhmaa ja komentelee, välillä huutaa ja kiukuttelee, mutta mulle ei oo tullu silti tarvis tällä kertaa tulla itkemään tänne. mä oon jaksanut hyvin.

Mutta, joku aamu kun herään nakit silmillä ja pollaa pakotten tuun tänne taas valittamaan, ja toivottavasti autatte mua yhtä hyvin kun viimeksi.

Kiitos myönteisestä avusta ja palautteesta, se tuntuu hyvälle kun on ihmisiä jotka YMMÄRTÄÄ. tai no, jokainen ymmärtää tavallaan.

P.s Ei niistä lapsista toisilleen mitään seuraa oo, tappelevat ja kiljuvat vaan.. kummallisia kakaroita.

:/

kun jaksaa tässä kovin taapertaa, niin toivon että mulla on monta ihmistä joskus jotka musta välittää ja rakastaa vaikka vanha hampaaton olenkin.