V
vieras
Vieras
Hermostuin äsken miehelle ihan suunnattomasti ja nyt sitten mietin, että tulikohan vähän ylireagoitua vaikkakin vieläkin suututtaa...
Nälväisin miehelle ohimennen ja omasta mielestäni ihan leikkimielisesti, siitä ettei hän ole noussut öisin kun tyttö herää. Muksulla ikää 1,5 vuotta ja mies on noussut yöllä niin, että minä olen saanut jatkaa uniani niin ehkä kerran. Ja tyttö herää edelleen lähes joka yö ja monesti myös useampaan otteeseen. Olemme siis miehen kanssa molemmat kotona. Mies vastasi siihen, ettei malta odottaa, että pääsee syksyllä syyllistämään minua kun minä aloitan työt, niin siitä että hän joutuu heräilemään. Ja selkeästi loukkaantui kommentistani.
Raivoistuin ihan suunnattomasti. Suututtaa se, etten ole asiasta valittanut vaikka monesti olen toivonut, että saisin edes joskus nukkua yöni heräilemättä. Edes silloin kun olen käynyt töissä muutamia päiviä silloin tällöin keikkaluontoisesti. Olen silti se joka on herännyt.
Jäisin myös itse mielellään kotia lapsen kanssa, mutta jomman kumman on mentävä töihin ja miestäni se työnteko ei liiemmin kiinnosta kun siitä ei kuulemma makseta tarpeeksi.
Se mikä minua siis raivostuttaa on se, että millanen ihminen miettii jo etukäteen, että kuinka syyllistää ja kuinka hän voi loukkaantua jos mainitsen sellaisesta asiasta joka mielestäni olisi kummankun tehtävä!
Ja näin kun tämän lukee itse niin aika turhaltahan tämä vaikuttaa...
Nälväisin miehelle ohimennen ja omasta mielestäni ihan leikkimielisesti, siitä ettei hän ole noussut öisin kun tyttö herää. Muksulla ikää 1,5 vuotta ja mies on noussut yöllä niin, että minä olen saanut jatkaa uniani niin ehkä kerran. Ja tyttö herää edelleen lähes joka yö ja monesti myös useampaan otteeseen. Olemme siis miehen kanssa molemmat kotona. Mies vastasi siihen, ettei malta odottaa, että pääsee syksyllä syyllistämään minua kun minä aloitan työt, niin siitä että hän joutuu heräilemään. Ja selkeästi loukkaantui kommentistani.
Raivoistuin ihan suunnattomasti. Suututtaa se, etten ole asiasta valittanut vaikka monesti olen toivonut, että saisin edes joskus nukkua yöni heräilemättä. Edes silloin kun olen käynyt töissä muutamia päiviä silloin tällöin keikkaluontoisesti. Olen silti se joka on herännyt.
Jäisin myös itse mielellään kotia lapsen kanssa, mutta jomman kumman on mentävä töihin ja miestäni se työnteko ei liiemmin kiinnosta kun siitä ei kuulemma makseta tarpeeksi.
Se mikä minua siis raivostuttaa on se, että millanen ihminen miettii jo etukäteen, että kuinka syyllistää ja kuinka hän voi loukkaantua jos mainitsen sellaisesta asiasta joka mielestäni olisi kummankun tehtävä!
Ja näin kun tämän lukee itse niin aika turhaltahan tämä vaikuttaa...
Kivasti teillä jaettu tuo lapsen hoito :| 
