M
miehelläni on
Vieras
Miehelläni on ollut petikumppaneita enemmän kuin hän edes muistaa.
Pano-ja seksi suhteita useita. Hän on ollut erittäin aktiivinen seksinsuhteen ja kumppani on täytynyt olla tyyliin 2xviikko. Sinkku hän on ollut lähes koko ikänsä ja petikumppaneita on oikeasti runsaasti.
Kun aloimme tapailla minulle tuli jopa baareissa oudot naiset varoittelemaan, että tuo ei halua kuin sitä yhtä juttua.
Olin tuolloin vasta kaupunkiin muuttanut, enkä tiennyt, että häntä pidetään kaupungin pukkina.
Nyt olemme olleet suhteessa kohta neljä vuotta. 2 kertaa olemme eronneet pariksi kuukaudeksi ja aina silloin on miehellä ollut taas näitä seksisuhteita useita.
Aina on kuitenkin luokseni palannut itkuisin silmin ja anonut armoa ja kertonut kuinka elämä ei tunnu miltään ilman minua. Ja nyt vimeisen kerran jälkeen on todella osoittanut sen , että haluaa olla minun kanssani. On mm. rakentanut meille kodin, juuri toivomusteni mukaan ja viettää illat kanssani, ei ryyppä tai kuljeskele baareissa, kohtelee minua todella hellästi, palvelee ja passaa. Puhuu rakastavansa ja on jopa kosinut.
Minua taas hieman pelottaa ja epäilyttää, että riitänkö kuitenkaan hänelle?
Milloin taas alkaa ruoho näyttää vihreämmältä..?
Minua myös ahdistaa nuo useat entiset kumppanit... Vertaako hän seksiämme niihin.. muistelee kaiholla... Minusta on myös kurjaa nähdä näitä naisia kaupungilla.. aina tulee pahamieli...
Minua myös ällöttää ajatus miehestäni ja näistä muista naisista, välillä suorastaan vihaan miestäni.. (mutta kuitenkin rakastan) ja en halua että hän koskee minuun.. Hän on jotenkin .."likainen" "käytetty"
Itse en koskaan ole harrastanut yhdenillanjuttuja. Olen ihan kaunis nainen joten ei ole johtunut kumppanien puutteesta vaan siitä etten halua seksiä ellen tunne ihastumista/rakastumista. Minä olen ensin aina tapaillut ja sitten kenties jossain vaiheessa tulee se seksi. Itselläni kaikki kumppanini ovat olleet seurustelusuhteista joista lyhin oli 6kk ja pisin 8vuotta (avioliitto).
Tämän nykyisen mieheni siis tapasin kun eron jälkeen vaihdoin paikkakuntaa.
Hän oli minulle se ensimmäinen sitten aviolitto vuosien.
Siitä seksistä mitä silloin seurustelun jälkeen harrastimme, en millään voinut uskoa, että hän olisi ollut naistenkaataja...
onnetonta sähellystä puolintoisin
Miten ihmeessä kaikotan päästäni ne muut naiset?
En minä niitä päivittäin mieti, mutta kausittain ja aina juuri silloin kun mies kyselee häistä tai pyytelee että tehtäisiin vauva...
Olenko ihan tyhmä kun edes mietin menneitä, tiedän että niiden ei pitäisi haitata, mutta en vain voi itselleni mitään..
Eikö teitä ahdistaisi jos tietäisitte?
Eikö teitä kalvaisi epäilys siitä, että mies ei pystykkään tapojansa lopullisesti muuttamaan vaan palaa niihin jossain vaiheessa...?
Pano-ja seksi suhteita useita. Hän on ollut erittäin aktiivinen seksinsuhteen ja kumppani on täytynyt olla tyyliin 2xviikko. Sinkku hän on ollut lähes koko ikänsä ja petikumppaneita on oikeasti runsaasti.
Kun aloimme tapailla minulle tuli jopa baareissa oudot naiset varoittelemaan, että tuo ei halua kuin sitä yhtä juttua.
Olin tuolloin vasta kaupunkiin muuttanut, enkä tiennyt, että häntä pidetään kaupungin pukkina.
Nyt olemme olleet suhteessa kohta neljä vuotta. 2 kertaa olemme eronneet pariksi kuukaudeksi ja aina silloin on miehellä ollut taas näitä seksisuhteita useita.
Aina on kuitenkin luokseni palannut itkuisin silmin ja anonut armoa ja kertonut kuinka elämä ei tunnu miltään ilman minua. Ja nyt vimeisen kerran jälkeen on todella osoittanut sen , että haluaa olla minun kanssani. On mm. rakentanut meille kodin, juuri toivomusteni mukaan ja viettää illat kanssani, ei ryyppä tai kuljeskele baareissa, kohtelee minua todella hellästi, palvelee ja passaa. Puhuu rakastavansa ja on jopa kosinut.
Minua taas hieman pelottaa ja epäilyttää, että riitänkö kuitenkaan hänelle?
Milloin taas alkaa ruoho näyttää vihreämmältä..?
Minua myös ahdistaa nuo useat entiset kumppanit... Vertaako hän seksiämme niihin.. muistelee kaiholla... Minusta on myös kurjaa nähdä näitä naisia kaupungilla.. aina tulee pahamieli...
Minua myös ällöttää ajatus miehestäni ja näistä muista naisista, välillä suorastaan vihaan miestäni.. (mutta kuitenkin rakastan) ja en halua että hän koskee minuun.. Hän on jotenkin .."likainen" "käytetty"
Itse en koskaan ole harrastanut yhdenillanjuttuja. Olen ihan kaunis nainen joten ei ole johtunut kumppanien puutteesta vaan siitä etten halua seksiä ellen tunne ihastumista/rakastumista. Minä olen ensin aina tapaillut ja sitten kenties jossain vaiheessa tulee se seksi. Itselläni kaikki kumppanini ovat olleet seurustelusuhteista joista lyhin oli 6kk ja pisin 8vuotta (avioliitto).
Tämän nykyisen mieheni siis tapasin kun eron jälkeen vaihdoin paikkakuntaa.
Hän oli minulle se ensimmäinen sitten aviolitto vuosien.
Siitä seksistä mitä silloin seurustelun jälkeen harrastimme, en millään voinut uskoa, että hän olisi ollut naistenkaataja...
Miten ihmeessä kaikotan päästäni ne muut naiset?
En minä niitä päivittäin mieti, mutta kausittain ja aina juuri silloin kun mies kyselee häistä tai pyytelee että tehtäisiin vauva...
Olenko ihan tyhmä kun edes mietin menneitä, tiedän että niiden ei pitäisi haitata, mutta en vain voi itselleni mitään..
Eikö teitä ahdistaisi jos tietäisitte?
Eikö teitä kalvaisi epäilys siitä, että mies ei pystykkään tapojansa lopullisesti muuttamaan vaan palaa niihin jossain vaiheessa...?