hermo menee

[seinähullu äiti]

Valitusta: Olen tosi rasittunut 1 v lapsen hoitamisessa. Tuntuu, ettei mulla ole mitään omaa elämää. Muistelen nuoruuttaa, jolloin olin luullakseni onnellinen. Tulevaisuutta minulla ei tunnu olevan enää. Aamulla ei tee mieli nousta sängystä, koska päivässä ei ole odotettavissa mitään kiinnostavaa tai hauskaa, pelkkää ikävää vain. Lapsi huutaa, kiukuttelee ja itkee, vaikka eihän tämän ikäisillä ole edes uhma-aika. Me ei päästä käymään missään. Ennen kävin vaunuilla kaupungilla, mutta enää en pääse mihinkään. Kaupungin keskustaan menee tunti bussilla yhteen suuntaan, lapsi ei malta enää niin kauan hiljaa rattaissa. Ei se vielä toisaalta myöskään kävele. En tunne ketään muita äitejä, minulla ei ole tällä hetkellä sukulaisten lisäksi muita ihmiskonktakteja. Hypin seinille kotona. Vauva roikkuu jatkuvasti kiinni jalassani ja tulee vessaankin mukaan. Kun istun pöntöllä, se kiipeää jalkaa myöten ylös, jos laitan oven kiinni, se huutaa ja itkee. Ainoa, mistä sana hetkellisen mielihyvän, on suklaa, joten eipä ihme, etten ole onnistunut laihtumaan, päinvastoin lihon vaan yhä enemmän ja enemmän.

 

[liuku.]

Sosiaalinen elämäsi kuulostaa yhtä rikkaalta kuin minunkin ja myöskin kaiholla muistelen menneitä.. oma vauvani on vasta 6kk.

Minusta olisi mukava saada uusia ystäviä, jos haluat niin voit kirjoitella minulle monzuli@luukku.com.

 

[liuku.]

Niin haluan vielä lisätä, että vauva on toki ihanin asia elämässäni..
Sosiaalinen elämäni on saattanut myös kuihtua parisuhteeni takia mikä on ollut aika vaikea ja mies on todella mustasukkainen. Myös vauva on tietysti väsyttänyt äitiä ja jotenkin on erakoitunut vaikka huvittaisi kyllä nähdä ihmisiä.. jotenkin vaan ne kaverit joita minulla on, on ystävyyssuhteet heidän kanssaan kuihtuneet. Itse muutenkin kaipailisin vaan yhtä tai paria sellasta hyvää ystävää kelle voisi jutella kaikesta ja joilla oisi todella aikaa minulle, en ole sellainen tyyppi kellä pitäisi olla paljon kavereita.. omat kaverini ovat enempi tälläisiä ja tuntuu ettei heillä ole tarpeeksi aikaa minulle.

 

[1vuotiaan äiti]

Olisiko sinulla kiinnostusta käydä lapsen kanssa kerhoissa tai jumpassa yms.?Siellä tapaa uusia ihmisiä ja saa vertaistukea.
Jos kaipaat omaa aikaa.Eikö joku sukulainen tai lapsen isä voisi olla sen aikaa lapsen kanssa että pääsisit johonkin tuulettumaan?
Vaikuttaa tekstistä päätellen että sinä todella kaipaisit tukea arkeen.Oletko neuvolassa jutellut asiasta?Lapsi vaistoaa äidin tunnetilat.
Viihtyykö lapsi sylissä?Voisiko kuvitella että jos hän ei bussimatkaa halua olla rattaissa ottaisit hänet syliin?
Voimia.

 

[Cytti]

Musta tuntuu ihan samalta!! En olisi uskonut muutama kk sitten millainen pirttihirmu musta on kehkeytynyt 1-vuotiaan lahkeessa roikkujan kanssa. Enkä niinkään kaipaa lapsikerhoja tms. vaan jotain ns. aikuisten juttuja, ei-lapsiin liityvää. Se vaan ei oikeen onnistu lapsen kanssa... En kuitenkaa lasta vielä ilkeä jättää esim. kuntosalin lapsiparkkiinkaaan. Perhekerhossa kyllä käymme kerran viikossa, ihan kivaa siellä on. Mutta.. Ehkä pieni masennus on päässyt hiipimään mieleen. Tsemiä!

 

[eipä ole...]

...joka paikkakunnalla kerhoja tai jumppia. Ja jos on niin ne maksaa maltaita.

 

[Yksi äiti -76]

Moi,

kannattaa laittaa treffi-ilmoitus vaikka Kaksplussan sivuille. Olen löytänyt sitä kautta mukavia äiti-ihmisiä, joita voi tavata sekä lasten kanssa että ilman.

Lisäksi tietysti lapsen isä hoitaa välillä lasta, jotta pääsen ihan ilman lasta jonnekin vähän rentoutumaan.

Kannustan puhumaan asioista ja tekemään itse asian eteen jotain. Kannattaa todella!