herkkä lapsi ja päiväkoti

[lotto]

Mulla lapset 1v6kk ja 3v3kk ovat olleet perhepäivähoitajalla nyt tammikuun alusta. Itse teen 4 päiväistä viikkoa ja hoitopäivinä ovat hoidossa max 8h, yleensä vähemmänkin. Itse olen ollut hoitajaan tyytyväinen mutta usein tuntuu että vanhempi lapsi ei viihdy. Hän on selvästi herkempi ja arempi kuin nuorempi sisarruksensa. Yleensä jää itkemään hoitoon viedessä, päivisin saa ikäväkohtauksia ja aamuisin on paha olo ja vatsaa särkee kun ollaan lähdössä. On siis selvästi stressivatsainen kuten äitinsäkin Nyt kuitenkin hoitajan lomalla lapset olivat päiväkodissa jossa viihtyivät ihan hyvin. Tämän jälkeen lapsi sanoo että ei halua hoitajalle vaan päiväkotiin, liekö kyseessä sitten uutuudenviehätystä... Nyt olisi ajankohtaista hakea siirtoa päiväkotiin mikäli niin haluamme. Kumpa tietäisin mitä tehdä, aatokset kun muuttuvat päivittäin. Välillä tuntuu että vanhempi kaipaisi enemmän leikkikavereita, nyt kun hoitokaverina on vaan vuotta vanhempi lapsi joka ilmeisesti on aika pomottava leikeissä, myös hoitajan mukaan. Nuorempi sisarrus taas on luonteeltaan reipas ja utelias joten tuntuu että hän pärjäisi kummassa vaan. Toisaalta nyt lapset ovat samassa ryhmässä, päiväkodissa olisivat eri ryhmissä. Ryhmäperhepäivähoitoa tällä paikkakunnalla ei ole, ikävä kyllä. Miten muiden herkät lapset ovat sopeutuneet päiväkotien isoihin ryhmiin?

 

[herkän äiti]

Tulee olo, että perhepäivähodiossa ei kaikki ole ihan kohdallaan...

omani aloitti päiväkodin 2-vuotiaana. Oli vielä minussa vahvasti kiinni, joten tutustuminen tehtiin pitkän kaavan mukaan ja vähitellen. Puheen tuotto oli vähäistä, jäljessä, tämä hidasti sopeutumista varmaankin. Ja 2 vuotiaalla ne yhdessä leikkimiset ja muut sosialiset taidot on vähäiset vielä.

Mikään ne. reipas lapsi hän ei ollut, minuun takertuva, arka, ujo, varovainen, hitaasti tutustuva, ei osannut pitää puoliaan, avoimissa äiti-lapsi-ryhmissä jäi muiden lasten jalkoihin, lelut vietiin käsistä, tönittiin, ei huolittu joukkoon ... Pelkäsin, näitä asioita päiväkodissakin ...varsinkin kun joutui ns. sisarusryhmään jossa lapsia oli aina 5-vuotiaiksi asti, ei sopinut alle 3-vuotiaiden pienten ryhmään.

Päiväkoti on osoittautunut todella hyväksi paikaksi.

Päiväkodin tädit hoisivat ja huomioivat yksilöllisesti, pitivät sylissä, nukuttivat jopa eri huoneessa päiväunille, kun nukkumahuone pelotti pientä ja nukkumahuoneeseen tutustuttaminen tehtiin sitten sylissä ja varovasti ..

Samoin pottaopettelussa päiväkoti tuli upeasti vastaan.
Ruoka-aineallergioissa niin ikään.

Lapsi on siis isossa ryhmässä huomioitu yksilönä, ja kannustettu kuitenkin reippauteen ja rohkeuteen.
Mitään massatoimintaa tai liukuhihna-meininkiä en ole huomannut.


Kuten päiväkodissa aikoinaan sanottiin, sitä syliä ja yksilöllisyyttä ei päiväkodissa samalla tavalla voi antaa, kun lapsia on paljon, mutta yllätys oli silti, että näinkin tavattoman yksilöllisesti jaksavat huomoida kuitenkin, varsinkin uuden tulokkaan, jolla sopeutumisessa meni aikaa.

Tällä hetkellä hän on jo yli 3 v, reipas ja innokas, omatoiminen. Päiväkoti tekee retkiä ja on muutakin kaikenlaista toimintaa. Muksulla on hyvä ystävä, muiden kanssa ei edes halua olla.

Mutta sosialisoitumista on tapahtunut monella taholla ja kaikken parasta on rohkeus ja reippaus, mitkä ovat ihan päiväkodin ansiota. Ja se omatoimisuus. Päiväkodissa mm. on opetettu itse voitelemaan voileivät, käyttämään veistä ja haarukkaa jne. Ruokapäytätavat, kohteliaisuustavat ovat todella upeasti hallinnassa.

Minä suosittelen päiväkotia.

(kokemuksia on perhep.hoitajista ja ryhmiksistä ja päiväkodeista, päiväkoti on minun kokemuksen mukaan paras, vaikka niissäkin eroavaisuuksia on)

En murehtisi sitä, että sisarukset joutuu eri ryhmiin. Joskus se on ihanhyvä asia: kumpikin pääsee itsenäistymään ja löytää omia kavereita. Meneehän he myöhemmin eri aikaan kouluunkin, eri luokille..